”Vauvakuume. Tuo ihana ja kamala asia. Teininä en olisi ikinä kuvitellut haluavani lapsia, ajattelin ettei se ole minun juttuni. Jossain kohtaa taas naksahti.

Opinnoissakin suuntasin lapsiin ja nuoriin. Eipä sillä että koskaan olisin lasta yksin halunnut. Vauvakuume ei vain koskaan iskenyt seurustelukumppanini ajatteluun, paitsi sen yhden. Hän olisi halunnut lapsia vaikka heti, vaikka oli työtön ja minulla opiskelut kesken.

Onneksi pääsin tästä miehestä eroon, mutta kaikesta mitä hän minulle antoi en oäässytkään…

Seuraavaa miestä sitten kehiin. Ja seuraava. Ja vielä seuraava. Heti seurustelun alussa kerroin haluavani joskus lapsia. Tietenkään sanomatta, että vaikka heti. Kukaan mies ei vaan innostunut asiasta, vaikka ei suhteet siihen loppuneet, muihin syihin kylläkin.

Kierukan otin heti 18-vuotiaana ja kun se oli ollut aikansa, senaikaisen poikaystävän painostuksesta tuli otettua uusi. Haaveilen siitä, että vain ottaisin kierukan pois, vaikka kumppanille kertomatta… Tosin sillä tavalla saisin lapsen, mutta en perhettä nykyisen kumppanin kanssa. Hän on sanonut, ettei vielä ole valmis isäksi. Emmekä edes asu yhdessä.

Kierukka pysyy paikallaan, mutta silti ajatukset käy toisaalla. Entä jos sittenkin? Entä jos hän tottuisikin ajatukseen?


Kuva Minnie Zhou, ylin kuva Alex Pasarelu.

Näen jatkuvasti raskaana olevia ja pienten lasten vanhempia. En nyrpistä edes kirkuville lapsille. Kun kumppanini ystäväpariskunta ilmoitti uudesta tulokkaasta ja häistä, olin kuolla kateudesta. Miksi muut saavat sen, josta niin kovaa haaveilen?

Onhan jo opiskelutkin suoritettu. Vaivalla tosin. Entiseltä kumppanilta saatu ”lahja” vaikeutti sitäkin. Törkeän pahoinpitelyn seurauksena sain exältä erolahjaksi aivovamman…

Enää en pärjää edes omassa arjessani ilman tukea ja terapiakäyntejä. Ei minulla ole edes rahaa ostaa omistusasuntoa, vaikka eihän kaikilla muillakaan lapsiperheillä ole sitä mahdollisuutta. Pelkään yksinäisyyttä ja kaipaan enemmän kuin koskaan sitä, että saisin oman perheen.

Mutta kuka hullu haluaa hankkia lapsen naisen kanssa, joka ei pysty sairautensa takia edes huolehtimaan itsestään?”

Nimim. Nenne

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “Saanko koskaan omaa vauvaa, kun minulla on tämä vamma…”

  • Eevie sanoo:

    No nyt en tiedä minkä ikäinen olet mutta arvaan alle 30kymppinen.
    Et ehkä ole nähnyt että meitä äitejä on oikea variete. On äitejä jotka ovat monivammaisia (itselläni keskivaikea liikuntavamma), on äitejä jotka toipuvat/kärsivat päihedongelmasta, masennuksesta.. On syöpää, onnettomuutta, kaikenlaista koska kukaan meistä ei pääse elämää karkuun.
    Sinä löydät itsellesi sen juuri oikean miehen jonka kanssa perhekkin on ajankohtainen. Älä surkuttele itseäsi, et ole sen kummosempi kuin kukaan meistä. Sinussa ole mitään sellaista vikaa ettet voisi itse päättää siitä mitä elämäsi on. Rakkautesi lasta kohtaan kantaa enemmän kuin ruumiisi.

    Pidä unelmista kiinni