Nainen – näin selviät hengissä lasten kerhoissa ja päiväkotitilanteissa

Apua, miten tässä oikein pitäisi olla! – Siinä päällimmäinen ajatus aikuisen päässä, kun hän joutuu uuteen perhekerho/päiväkotitilanteeseen. Lapsilla on tietty ne omat ajatuksensa, mutta nyt keskitymme aikuisiin:

”Perhekerhot synnyttävät tunteita, joista päällimmäiseksi nousee usein ensikertalaisten Suuri Epäilys –Niin minullakin aikoinaan. Ajattelin, ettei minusta mitenkään tule niin Äiti, että menisin jaarittelemaan muiden Naisten kanssa vauvoista ja leipomisesta. Sitten jäin äitiyslomalle ja huomasin elämässäni olevan työelämän kokoinen, mustanaan ammottava sosiaalinen aukko. Loppu on historiaa.

Muutama vuosi ja kolme uutta lasta myöhemmin on tullut aika jakaa hiljaista perhekerhotietoutta etenkin keltanokkien taivalta helpottamaan:

ETIKETTI

Perhekerhoon kannattaa suhtautua aivan kuin uuteen työyhteisöön. Sinulla on muiden kanssa yksi yhteinen asia: työ, joka on tällä kertaa äitiys. Se on hyvä lähtökohta! Kannattaa tosin ottaa huomioon, että tässä työyhteisössä kollegat ovat pääosin melko väsyneitä, eivätkä siksi välttämättä ihan kärppänä tervehtimässä uutta jäsentä. 

Löyhän yhteisön jäsenet myös vaihtuvat tiuhaan, eivätkä vakituiset voi tietää pölähtäessäsi paikalle, oletko tullut jäädäksesi (kannattaa panostaa tutustumiseen) vai oletko vain vierailemassa (miksi vaivautua?). Ja miksikö ei jakseta innostua jokaisesta uudesta tyypistä? No kuvittele olevasi vakituisessa työssä, jossa piipahtaa joka viikko paikalle uusi projektityöntekijä. Jaksatko innostua ja tutustua ihan jokaiseen, siihen tosi hiljaiseenkin tyyppiin? –Niinpä.

Uudella tyypillä on kaksi vaihtoehtoa päästä yhteisöön sisälle:

1.Tarkkailet kerhon ryhmädynamiikkaa ja ihmisiä hiljaa noin kolmen kokoontumisen ajan. Tässä ajassa ehdit huomata onko juuri tämä kerho sinua varten vai kannattaisiko kokeilla jotakin toista. Kerhojen henki vaihtelee paljon, aivan kuin työpaikkojenkin.

Ensimmäisen kerran jälkeen ei kannata koskaan lyödä hanskoja tiskiin!
Kolmen kerran aikana näet, ketkä ovat vakituisia ja ketkä vaikuttavat mukavilta. Vakituiset huomaavat, että olet tullut jäädäksesi, vaikutat olevan ihan järkevä (no hei toivottavasti!) ja saattavat tehdä aloitteen. Voivat he tehdä sen jo ensimmäisellä kerralla, mutta mistä sitä kuule tietää miten he ovat yönsä nukkuneet tai mikä kriisi pukkaa päälle?!

2.Menet kerhoon, arvioit tilanteen ja avaat keskustelun luontevassa kohdassa tai hyppäät sopivasta aiheesta käytyyn keskusteluun mukaan. Tyypit saattavat olla väsyneitä, mutta ei heillä ole mitään uusia kivoja tyyppejä vastaan. Siksihän kerhoissa käydään, olemassa sosiaalisia!
Hyvä keskustelunavaus on huokailla miten ihanaa on saada kahvia ja avautua kuluttamastasi kahvin määrästä. Tulet yllättymään, miten paljon kofeiinia jotkut äidit kykenevät vetämään päivän aikana. 

Entäs sitten ne keskustelujen aiheet? Onhan se aivan ihanaa, että on perhekerhojen kaltainen foorumi, jossa voit päästää vauvavatvoskelut valloilleen täysin estoitta! Yllätys, yllätys keskustelut koskevat silti muutakin kuin lapsia, aiheet kun ovat täysin keskustelijoista kiinni. Mitä itse ajattelit tuoda pöytään?

Äitiyslomat ovat kuluneet kerhoissa mukavasti. Niissä käy ihan tavallisia ihmisiä, äitejä, joilla on omat työnsä, harrastuksensa ja elämänsä. Olen saanut korvaamattomia neuvoja äideiltä, joilla on vanhempia lapsia. Olen saanut perspektiiviä siihen millainen olen kasvattajana ja millaisia lapseni ovat toisten seurassa.
Ja jokaista kerhoa on rikastuttanut joku tyyppi, jonka jutut ovat saaneet kulmat kohoamaan. Siis niin loistavaa viihdettä! Priceless!

Yksi valtavan iso juttu, jota en osannut ollenkaan odottaa on ollut kerhoista jälkeenpäin seurannut hyöty: verkostot. Perhekerhojen tyypit ovat tulleet vastaan päiväkodin naulakoilla, työelämässä ja harrastuksissa. Juttua on helppo jatkaa muissa merkeissä sen jälkeen kun on jaettu yhdessä tärkeä elämänvaihe.

On mukavaa tietää millaisten lasten kanssa omani kuluttavat aikaa päiväkodissa tai miten jotain vähän eksentrisempää tätiä kannattaa lähestyä työasioissa. Odottamatta pintapuolisesta perhekerhotutusta on kuoriutunut lasten harrastuksissa törmätessä läheinen ystävä.

Juuri nyt ihmiset saavat toisia ja kolmansia lapsia ja olemme tavanneet jälleen kerhoissa. Jutut ovat syventyneet ja monipuolistuneet yhteisen historian myötä ja minusta tuntuu, että neljän lapsen äitinä olen sittenkin monipuolisemmin ihan vaan mina, kuin pelkästään äiti.

Ensikertalaisilla menee kauheasti energiaa sen pohtimiseen, millainen identiteetti heillä on äitinä, millaista äitiys on, miten se muuttaa heitä ja sen luoman epävarmuuden myötä perhekerhotkin tuntuvat helposti uhkaavilta. Kannattaa muistaa, että perhekerhon superäiditkin ovat lopulta ihan vaan ihmisiä, jotka elävät melkoisen intensiivistä elämänvaihetta. Eikun sekaan vaan siis, nauti tästä, ota viihteen kannalta. Meitä on niin moneen lähtöön!”

 

T: Se perhekerhon neljän lapsen äiti, joka ei ole edelleenkään keskustellut kerhoissa leipomisesta

 

 

— Huono Äiti

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.