“Äitiii! Tää on mun kaikista rakkain tärkein ihanin ikinä, ja sä olit laittanut sen roskiin!“

No jopas, nyt äiti kyllä mokasi ja pahasti, mikäs se olikaan? Ahaa, se allergialiiton esite jonka napattiin mukaan neuvolan odotustilasta kun kannessa on söpön koiran kuva. Juu kyllä tämä pitää ehdottomasti säästää.

Asuntoakin saa välillä vaihtaa, jos jaksaa, mutta silloin tulee mukana myös kaikki ihana ja tärkeä mikä on pakko säästää. Mm. seuraavia keskustelu on käyty viimeisten viikkojen aikana:

Äiti: Voisitteko nyt viedä kaikki kivet täältä sisältä ulos ennen muuttoa, minä en halua kantaa banaanilaatikollista kiviä uuteen kotiin.

Äiti: No okei, kolme tärkeintä kiveä voi säästää.”

Äiti: Tarviiko näitä puukissoja vielä vai saako luopua jo?

Lapsi: Se on Emma ja me tehtiin se mummon kanssa mummolassa.

Emman kolme silmäpuolta sisarusta saattoivat karata ovenraosta muuton aikana. Viimeksi ehkä nähty roskakatoksen lähettyvillä. Harmi.

Lapsi: Onko nää äiti sen ja sen vanhoja zhuzhupetsejä, voinko mä saada ne?

Äiti: Ne on rakas sun vanhoja, varastosta tuotiin ja myyntiin on menossa.

Äiti: Joo voit leikkiä kunhan siivoat ne pois kans sitten.

Puoliso: Voiko nää laatikot laittaa keräykseen?

Äiti: Shhhhh!

Lapset: Vauuuuuu! Mitä ne on, saadaanks me ne?

Äiti: Ne on niiden petsien laatikot siitä teidän viime vuoden joulukalerista jonka tein.

Lapset: Saadaanks me ne?

Äiti: … Joo…. Jos pakkaatte nyt reippaasti.

Äiti: Onko noita tyhjiä limsapulloja pakko siirtää asunnosta toiseen, voin ostaa vaikka uusia koristeiksi sitten muuton jälkeen? Ja limsan saa kaupan päälle.

Lapsi: Noku ne on muistoja, kato niissä lukee pohjassa että mistä ne on.

Lapsi: Nää hiekkalelut pitää säästää.

Äiti: Te ette ole leikkineet niillä viiteen vuoteen.

Lapsi: Mutta ne on dinosauruksia.

Äiti: Totta.

Puoliso: Ei kyllä säästetä, jos niitä kaivataan niin ostan uudet.

Äiti: Mutta dinosauruksia.

Puoliso: …

Tosin äiti taisi itse kantaa uuteen asuntoon ainakin kauppakassillisen käpyjä, neljä laatikollista lasten vanhoja piirustuksia ja askarteluja, yhden laatikollisen omia vanhoja piirustuksia kolmenkymmenen vuoden takaa, molempien lasten vauva-ajan äitiyspakkausmakuupussit, ja haalarit, jotka kyllä menee kirppikselle kunhan tässä vaan ehtii, muutaman kymmenen kilon verran vanhoja putkiliittimiä, koska niistä voi tehdä trendikkäitä huonekaluja, kuudet liian pienet farkut ja kassillisen vääränkokoisia kenkiä. Muun muassa.

Onhan se totta että jos talossa asuu äitihamsteri ja lapsihamstereita niin seitsemän vuoden aikana tavaraa kertyy jos jonkinmoista. Ihan vaan varalta. Onneksi jotain aina katoaa muuton aikana, väkisinkin, niin lapsilta kuin äidiltäkin!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.