Uusperheen bonusmummoista, hyvistä sekä huonoista, on ollut nyt paljon puhetta. Keskusteluun kantaa kortensa Avaudu tästä -lomakkeen kautta kirjoituksensa lähettänyt lukija nimimerkillä Vain yksi lapsenlapsi kelpaa:

”Mummoista on ollut puhetta. Isovanhemmuus on uusperheissä ilmeisen vaikeaa. On omia lapsenlapsia ja mahdollisesti lapsen puolison lapsia, joten ei ihme, että tunteet vaihtelevat suuntaan jos toiseen. Omien lasteni mummossa ihmetyttää se, että hänelle kelpaa vain mieheni edellisen liiton lapsi. Hänen kuulumisia kysellään, häntä pyydetään kylään ja käydään äidin luona katsomassa.

En oleta, että minun omia lapsiani otetaan millään muotoa huomioon, mutta kun yhteisetkään eivät merkitse hänelle mitään. Heidän kuulumisia ei koskaan kysellä eikä heitä käydä katsomassa. Nuorinta lasta hän ei ole koskaan edes nähnyt. Vanhin lapsi saa hienot lahjat ja ennen kaikkea mummon aikaa ja rakkautta. Hänen merkkipäivänsä muistetaan nimipäivää myöten, mutta yhteisiltä ei muisteta välttämättä edes syntymäpäivää, nimipäivistä nyt puhumattakaan.

Tuntuu todella, todella pahalta lasten puolesta. Mutta ajattelen, että niin makaa, kuin petaa. Mummo tekee näin valinnan, että hänellä on yksi lapsenlapsi, joka käy häntä vanhana katsomassa. Miksi meidän lastemme pitäisi silloinkaan kiinnostua ihmisestä, jota he eivät tunne. Mummo on tehnyt selväksi, että on parempi lapsenlapsi ja ne huonommat, mutta onneksi lapsillakin on huonon mummon lisäksi se parempi.”

Nimim. Vain yksi lapsenlapsi kelpaa

Artikkelikuva Sergiu Vălenaș.

Myös isovanhemmille maistuvat Huono Äiti -ruoat nyt kaupoissa!

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 14 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

14 vastausta artikkeliin “Mummon mussukka – ja ne muut lapsenlapset”

  • Maaria sanoo:

    Meillä on ex-miehen kanssa neljä hedelmöityshoidoilla syntynyttä omaa lasta, jotka eivät siis ole ex-mieheni biologisia lapsia. Ex-miehen veljellä on yksi biologinen tytär. Heti alusta huomasi, että tuo veljen lapsi oli ex-anopille ihan eri asemassa meidän lasten kanssa. Hän sai lahjat ja huomiot, kyläilyt ja huvipäivät. Omat lapseni yrittivät vielä eron jälkeen laittaa suoraan viestiä mummolle, kun ei enää isänsä kautta olleet samalla tavalla yhteydessä ja kuitenkin jo isompia olivat. Ei kiinnostanut mummoa edes vastata. No onneksi lapsilla on äidin puolelta rakastavia mummoja riittämiin. Mitäpä noita itkemään, mitä ei muuttamaan pysty.

  • Mia sanoo:

    Näitähän on ollut aina, ihan ilman mitään bonuskuvioita. Minun omalla mummollani oli neljä lastenlasta. Minä meidän perheestä ja kolme serkkuani isäni veljen perheestä. Minä olen vanhin.
    Mummoni on aina suosinut serkkujani, varsinkin katraan nuorinta, ihan lapsesta asti. Tämä jatkui vielä kun oltiin aikuisiakin. Mummon luona käydessäni hän aina hehkutti miten ahkeria ja työläitä serkut on, niin hyviä poikia. Nuorin (tyttö) oli silmäterä, vaikkei töissä vielä käynytkään ja sai suitsutusta koulumenestyksestä. Noh, minä itse asiassa menestyin paremmin koulussa ja olen opiskellut pidemmälle kuin kukaan tästä kolmikosta. Heillä toisen asteen tutkinnot, minulla ylempi korkeakoulututkinto. Kehuja tai kannustuksen sanaa ei tullut minulle kuitenkaan koskaan. Ehkä olin sitten se patalaiska, kun painoin töitä ”vain” kahvilassa (mitätön ammatti verrattuna sähkömieheen). Tosin opiskelin samaan aikaan, mutta..
    Lahjoja ja ”palkkaa” jaettiin heille ahkerasti, esim. 200 e ikkunoiden pesusta, minä en saanut ikinä mitään. Viimeisinä vuosinaan mummo tosin sanoi jättävänsä timanttisormuksensa minulle perintönä, ehkäpä huona omatuntoa potien, mutta enpä sitäkään saanut. Kolmikon äiti rohmusi ”talteen” kaikki mummon korut, kun mummo muutti palvelutaloon, eikä niitä sen koomin ole nähty.
    No, mitäpä näistä. Onneksi minulla oli se parempikin mummo, joka rakasti pyytettömästi minua ja serkkuani äitini puolelta ihan tasapuolisesti.

  • Arabella sanoo:

    Mun lasten mummulla on vain mun lapset lastenlapsina. Meni ensimmäisestä totaalisen sekaisin, ihan kuin olisi saanut elämäänsä jonkun täyttymyksen. Teki elämästäni samalla helvetin. Esikoisen ollessa vuoden ikäinen mieheni kertoi äidilleen, että meille on tulossa toinen lapsi. Äitinsä suuttui, olisihan meille yksi lapsi riittänyt! Tämä asenne on jatkunut tähän päivään saakka. Lapset on nyt 6 ja7. ”Jostain syystä” ei olla juuri tekemisissä, lasten todella räikeä epäreilu kohtelu on vain yksi monista syistä.

  • En itsekään ollut mummon mussukka sanoo:

    Niin tuttua. Mä tein äidistäni mummin, kun itse olin 19v, jolloin äitini oli 41v. Ajattelin, että se ihana vauva, kun kasvaa, nii syntyisi myös vahvempi side lapsenlapsen, mutta ei. Vauva-aika meni ja kiinnostus lopahti, mutta ei se mitään, olinhan jo kahden lapsen äiti. Mummo kyllä halusi paljon taaperoa kylään ja mummi tahtoi vauvaa kylään. Lapset jakaantui, kunnes vauva-aika oli ohi. Talossa oli leikki-ikäinen ja taapero ja vain mummo heitä muisti, hoiti ja kylään pyysi. Syntyi kolmas lapsi, tällä kertaa tyttö. Siitä tuli mummin silmäterä. Vaikka vauvavuosi vierähti, niin tyttö siltikin kiinnosti, ostettiin paremmat lahjat ja muistettiin ”nimipäivänä” ym… Sain neljännen ja se ei enää ollut kummallekaan isovanhemmalle iloksi. Sitten siskoni sai kaksi lasta, jolloin äitini oli jo kuudelle isoäiti, siskon pojat ja mun tyttö oli ne joita kyllä muistettiin. Sitten sain vielä viidennen ja vaikka onkin poika, nii se on nyt siskonsa kanssa samalla viivalla. Mun kolme muuta lasta ei ole mummille mitään ja siksi eivät halua edes mummilassa käydä. Surullista, että lapset jaotellaan, vaikka olisivat kaikki omia biologisia lapsenlapsia.

  • Voihan katkeruus sanoo:

    Kuulostaa tutulta. Miehen lapset edellisestä liitosta oli niitä joita hyysättiin, lahjottiin, pidettiin yhteyttä ja tavattiin. Heille myös haukuttiin minua ja käännettiin heitä minua vastaan. Anoppi oli vissiin mustasukkainen, kun lapset tykkäsi minusta. Kyllä onnistuttiin meidän välit pilaamaan ja perherauha oli mennyttä. Meidän yhteisiä lapsia ei tavattu, kun minä olin mustalla listalla, ei meidän lapsia muistettu millään moneen vuoteen. Muutenkin tultiin vain synttäreille esittämää isovanhempia, muina aikoina ei näkynyt. Miehen sisaruksen lasta käytiin kyllä katsomassa satojen kilsojen päässä, mutta meille ei voinut tulla. Vaikka samassa kaupungissa asuttiin. Vika oli tietysti minun, kun oli lapsilla väärä äiti, joka ei ollut anopin mieleen. Toisen lapsen ristiäisissä en ole yhdessäkään kuvassa, lähdin keittämään kahvia, niin appivanhemmat räpsivät kuvat sillä aikaa. Että semmoista. Lapset on jo isoja, meno ei ole muuttunut, vaikka erokin tuli. Ei tarvitse näitä odottaa katsomaan, kun ovat vanhoja ja sairaita.

  • Once upon a time sanoo:

    En todellakaan suosi ketään. Kaikki ”omat” ovat samallla viivalla ikä huomioiden. Kaikki saavat ja tulet samaan tasan tarkkaan yhtä paljon huomiota, muistamista sekä ”materiaa”. Ihan samalla tavalla kuin omat lapseni aikanaan ja vieläkin. Kokemusta on myös bonusmummona olemisesta ja se onkin sitten eri juttu. Yritin parhaani mutta rehellinen kun olen niin oma on oma. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että he olisivat olleet minulle ilmaa. Kokemus oli, että sopassa oli liian monta keittäjää, joten oli tuhoon tuomittu kaunis ajatus tasavertaisuudesta minun puolelta kun se ei toteutunut toisten osapuolten toimesta.

    • Tasa-arvon kannattaja sanoo:

      Mitä tarkoitat toisilla osapuolilla? Lapsia? Lapset on lapsia ja aikuiset on aikuisia. On aikuisen tehtävä pitää sitä tasavertaisuutta yllä, jos haluaa.
      Alkuperäisessä kirjoituksessa omat lapsenlapset, vieläpä saman perheen sisällä, olivat epätasavertaisia. Surullista.

      • Mia sanoo:

        Minä ymmärrän tuolla toisella osapuolella tarkoitettavan nimenomaan aikuisia. Olisiko uusioperheen toinen aikuinen haluton tekemään yhteistyötä bonusmummon kanssa?

  • Jeks sanoo:

    Voisiko tämä ylenpalttinen tietyn lapsen suosiminen johtua siitä, että mummo haluaa todistella, hieman ylilyöden, että vaikka vanhemmat erosi, sinä lapsi olet yhä tärkeä ja rakas.
    Me kaikki vanhenemme ja yksinäisyyttä en toivo kellekään. Jos kirjoittaja voisi nyt näyttää lapsilleen mallia, ei katkeroitua, että kyllä hyvä ja kaunis käytös kantaa hyvää, vaikkei mummo nyt ole lahja-automaatti tasapuolisesti. Teidän lapsilla on molemmat vanhemmat arjessa läsnä, kaikilla ei ❤️

    • Yksi anopiton sanoo:

      Eihän kyse ollut pelkästä lahja-automaattina olemisesta, vaan mummoa ei kiinnostanut nämä muut lapsenlapsensa ollenkaan. Miksi sellaista ihmistä pitäisi lasten haluta nähdä, joka ei heitä halua nähdä?

      • Jeks sanoo:

        Tarkoitin tietenkin tuota kokonaisvaltaista käyttäytymistä, en vain lahjoja eli säästin sanoja väärässä paikassa.
        Mielestäni silti kantaa elämässä paremmin se kaunis käytös, vaikka koston tielle on ehkä helpompi lähteä.

        • Yksi anopiton sanoo:

          Ihmissuhteet on kuitenkin kahden kauppa. Lapsia ei voi pakottaa pitämään tärkeänä ihmistä, jolle he eivät ole mitään. Hyvin ja kohteliaasti voi ja kannattaa tietysti kohdella, mutta jos mummo ei näe lapsenlapsiaan, niin ihmissuhdetta ei yksinkertaisesti ole. Ei tunnesidettä eikä velvollisuutta mihinkään. Näen, että tämä on aikuisen (=mummon) valinta.

        • Kyllästynyt sanoo:

          Mä en ymmärrä miksi tässä kohtaa tarvitsisi miettiä kaunista käytöstä vanhenevaa ihmistä kohtaan. Jos isovanhempi ei aidosti ole kiinnostunut kuin tästä yhdestä lapsenlspsella, niin mun mielestäni on älytöntä, että muita lapsia pitää vain kohteliaisuuden vuoksi tyrkyttää mummolleen. Mä oon itse sitä mieltä, että niin makaa kuin petaa, ihmistä ei voi huonolla käytöksellä ”palkita”. Jos aikuinen ihminen ei itse osaa näyttää lapsille mallia, miten olla tasapuolinen, niin miksi ne lapset ansaitsee kärsiä huonosta kohtelusta?? Omalla kohdalla esim oma anoppi suosii miehen siskon lapsia ja meidän lapset ovat täysin paitsiossa. Näin on ollut esikoisen syntymästä saakka eli 12-vuotta. On mahdotonta esimerkiksi enää yrittää saada omia lapsia liittymään kilometrin päässä asuvaan mummuun, koska mummu ei itse ole tehnyt elettäkään jolla olisi näyttänyt kiinnostuksensa meidän lapsia kohtaan. Nykyään meidän lapset ovat ihmeissään, jos mummu sattuu kerran vuodessa synttäreiden ulkopuolella pistäytymään nopeasti kylässä. Lapset kokoontuu kaikki huoneisiinsa, eikä kukaan heistä osaa puhua mummunsa kanssa luontevasti. Tämä olkoon anopin harteilla lopun ikäänsä, koska minua tai miestä ei voi tilanteesta syyttää, olemme vuosikaudet yrittäneet käydä vierailulla, soitella lasten kuulumisia, pyytää harrastuksiin katsomaan lapsille tärkeitä suorituksia, mutta jos lapset ei saa takaisin mitään, ei niitä voi pakottaa kiintymyssuhteeseen ihmisen kanssa, joka ei heihin halua sellaista luoda. Joten kokemuksesta voin sanoa, mikään ei ole kuluttavampaa, kuin yrittää yksipuolisesti saada omat lapset kiinnostamaan isovanhempiaan.

  • anopiton sanoo:

    Meillä on lähes sama tilanne, paitsi mummon sydäntä on lähellä vain miehen veljen lapset. Heitäkin on nyt kolme, joten hieman erottelua vaikuttaa tulevan myös kuopuksen sekä ensimmäisen pojan ja tytön välille. Meidän oman perheen kuulumisia ei kysy kuin aika ajoin kohteliaisuudesta, jotta pääsee kertomaan näiden muiden lasten kuulumisia samalla soitolla. Mummo asuu muutaman minuutin ajomatkan päässä, mutta käy siitä huolimatta useammin puolentoista tunnin ajomatkan päässä suosikkilapsenlapsien luona. Me saadaan mummovierailua häneltä maksimissaan tunti vuodessa pojan synttärien yhteydessä.

    Onneksi pojalla on toinenkin mummo, sekä bonuksena vielä isomummoja senkin edestä. Kyllähän tämä lapsesta saakka jatkunut jaottelu miehen ja veljensä välillä silti harmittaa itseäni, vaikka anopin menetys tulee olemaankin.