Mitä jos kuitenkin ottaisit aikaa itsellesi?

Sori mut en mä ehdi. En mennyt jumppaan tänään kun en ehtinyt. En taida päästä. Ai se näyttely, en mä nähnyt kun en ehtinyt mennä. Katotaan sitten lähempänä jos kerettäis nähdä. Hei mun on kyllä pakko perua. Oon käynyt kampaajalla viimeksi helmikuussa, en mä ehdi. Tarviin syysvaatteita mutta millä ajalla mä kiertelisin kaupoissa… En mä kyllä uskalla luvata. Ens kuussa voisi olla enemmän aikaa tai marraskuussa sit?

Kuulostaako tutulta? Hoetko jatkuvasti näitä lauseita? Moni hokee.

Ruuhkavuodet ovat ruuhkavuosia ihan syystä. Töissä ei välttämättä löydy joustoa. Lapsia pitää yhä hoitaa aika paljonkin. Ehkä pitää hoitaa myös vanhempia. Puolison kanssa pitäisi ehtiä olla. Liikuntaa täytyy harrastaa. Ja lasten täytyy harrastaa… Tekemistä kyllä riittää.

Jos taas tekemistä ei ole, niin pitäähän sitä saada ihan vaan lojua sohvallakin. Olla möllöttää itsekseen tai vaikka ottaa torkut.

Mutta olkoon ruuhkavuodet ja olkoon kiire ja miljoona hoidettavaa asiaa. Mieti silti hetki, että haluatko oikeasti että elämästäsi menee noin seitsemästä kahteenkymmeneen vuotta niin, että sinun omat menosi ovat hyllyllä odottamassa? Haluatko oikeasti käyttää vuosia siihen, että elämäsi ainoa tai lähes ainoa sisältö on työ ja lapset?

Jos haluat, niin ei siinä mitään. Se on täysin hyväksyttävä valinta. Kunhan se on valinta.

Jos oikeasti haluaisit tehdä muutakin – nähdä ystäviäsi, treenata tavoitteellisemmin, kokeilla uusia ravintoloita, käydä luontoretkillä, vierailla museoissa, hoitaa ulkonäköäsi, opetella uuden kielen, mitä nyt kukakin toivoo – mieti kannattaako ne omat jutut jättää aina listan viimeisiksi?

Monesti kun lapset ovat pieniä nainen kipuilee sen kanssa että on niin vaikea lähteä omiin harrastuksiin. Elämä alkaa pyöriä kodin ympärillä. Siinä vaiheessa kun lapset lähtevät hoitoon ja itse töihin, ruuhkavuosipyöritys kaatuu päälle ja omat jutut unohtuvat ehkä vielä pahemmin kuin vauva-aikana.

Sitä uppoaa kiiremoodiin ja hyväksyy, että tätä se elämä nyt on. Kutsuihin, ehdotuksiin ja ideoihin alkaa vastata alussa mainitulla tavalla. En mä ehdi, en uskalla luvata, en mä sit ehtinyt, nyt on pakko siirtää, joku toinen kerta, milläs ajalla tässä…

Ylin kuva Tanja Heffner.

Joskus niin tietysti onkin. Millään järjestelyillä ei aina voi vaikuttaa siihen että aika ei riitä, jollei sitten ala nukkua neljää tuntia yössä tai muuta kestämätöntä.

Mutta monesti kyse on siitä, että ei jaksa tai viitsi järjestää itselleen sitä aikaa. Koska se vaatii organisoimista. Se vaatii palveluksien pyytämistä muilta. Tai ylipäätään pyytämistä muilta. Se voi tuntua vaikealta. Helpompaa vain antaa olla ja jäädä kotiin.

Lisäksi asioita jättää väliin kiireen tunnun ja väsymyksen takia. Kotiin jääminen on taas helpompaa.

Voisiko kuitenkin olla niin, että se mukaan lähteminen tai omien juttujen tekeminen antaisi enemmän energiaa kuin veisi sitä? Ehkä se nähtävä vaiva tulisi moninkertaisena hyötynä takaisin?

Ja muista hyvä nainen, että on ihan ok kysyä vaikka siltä puolisolta että mitäs jos mä tekisin välillä omia juttujani? Tai jutella pomon kanssa siitä, että saisiko nämä työt järjestettyä jotenkin toisin. Ehkä sekin on mahdollista, että koko elämän organisoi esimerkiksi niin että työmatkat lyhenevät ja omaa aikaa jää sillä tavalla enemmän – tai mikä ratkaisu nyt omaa kiirettä ja kuormitusta parhaiten helpottaisikaan.

Ehkä sinulla kuitenkin olisi aikaa itsellesi ja omille jutuillesi, edes silloin tällöin. Jos kaipaat elämääsi muutakin sisältöä kuin ruuhkavuosien pakollista myllytystä, järjestä sitä. Ei, ei se ole itsekästä.

Se on täysin ok.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.