Minusta tuli Klarna-äiti kun yritin olla hyvä äiti
Huono Äiti sai avautumisen:
”Olen kauhuissani katsellut kuinka kaikkia tuloja leikataan. Pienten lasten äidit ja isät suunnilleen pakotetaan töihin. Sinut pakotetaan muuttamaan aina pienempään tai halvempaan asuntoon jos olosuhteet sen vaatii- esim lapsia alkaa muuttaa pois kotoa.Koska ei se yksinhuoltajan arki esimerkiksi ole mitään herkkua ollut aiemminkaan. Vaikka toki itsekkin sain kuulla ”sähän oot yksinhuoltaja, sulla ei oo hätäpäivää!”
Kasvatin kaikki lapseni yksin ja olin yksin. Tienasin ihan ok kun tein kahta työtä. Mutta minä suoraan sanoen kusin raha asiani.
Alkuun se lähti siitä että joku tarvi uuden toppatakin ja kengät. Halusin panostaa koska kävely jopa -40 asteen pakkasessa 3 kilometriä kouluun ei ollut mikään lämmin taival.
Ja koska rahaa ei kuussa jäänyt niin paljon että sellaiset voisi ostaa- ostin ihanalla Klarnalla.
Entäpä harrastukset, sanotaanko onneksi! – vain yksi lapsistani harrasti johon upposi kiitettävästi rahaa. En vaan kyennyt sanomaan että hei rakas, et sä nyt voi koska mulla ei ole varaa. Kun näin, kuinka harrastus oli hänelle niin tärkeä.
Klarna paukkui.
Sitten kun meni pakastin. Mikro. Auto ei mennyt katsastuksesta läpi ja uudet renkaatkin piti ostaa.
Klarna.
Vuosien saatossa huomaat sitten että summa mitä lyhennät on ihan äärettömän iso.
Sinä yrität pyörittää sitä arkea, olla hyvä äiti. Laittaa hyvää ruokaa kun budjetti ei ole edes 10 e viikolle.
Mutta apuja ei heru, koska velat ei ole mitenkään pakollisia menoja. Ainoa joka auttaa on diakonia. Josta sillon tällöin sai ruokapussit.
Oma terveys alkoi porsia jossain vaiheessa koska koko ajan elät tiukilla. Mietit seuraavaa kuuta josko se olisi paremmin.
Eihän se ollut.
Menot oli samat joka kuukausi. Samoin tulot.
Aloin pelastaa tilanteita ottamalla pikalainoja joilla maksoin osamaksuja pois. Se kierre oli loputon.
Sitten alkoi se, että ne tulot alkoi tippua koska lapset alkoi olla 17 vuotta. Muuttivat pois kotoa.
Sitten tuli vaan päivä kun luovutin. Päästin kaiken. Ihan totaallisen kaiken ulosottoon.
Se oli itselleni silloin suuri häpeä.
Nyt ajatellen, en usko että mitään olisin voinut tehdä toisinkaan. En usko että edelleenkään voisin sanoa lapsilleni ettette saa harrastaa sitä tai tätä koska mulla ei ole varaa. Ja edelleen haluaisin lapsilleni lämpimät kengät. Mutta olisin myös monessa suhteessa viisaampi.
Me ei esimerkiksi koskaan reissattu lasten kanssa. He eivät sellaista kokemusta saaneet enkä usko että he sitä koskaan kaipasivatlaan. Minä enemmän. Mutta sen tajusin, ettei rahaa ollut.
Nyt olen vuosi ollut velaton kun ulosotto riipi palkastani ison summan joka kuukausi, jotta sain velkani kuitattua. Siihen meni noin 4-5 vuotta.
Mitä haluan sanoa tällä kirjoituksella?
Ehkä sen, ettei ole häpeä epäonnistua raha-asioissa. Tai missään. Elämä on kallista.”
Maria
Jos olet kirjoittajan kanssa samanlaisessa tilanteessa, tutustu Takuu-säätiön tarjoamaan apuun, täältä
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olet tehnyt oikein. Ei voi tehdä mitään ilman rahaa nykyelämässä. Hyvä, että sait velat maksettua. Tsemppiä tulevaan!
Ihanaa että kerrot tarinan avoimesti! Täällä nimittäin toinen vastaava, juuri maksanut viimeisen uo laskun pois.
Kyllähän se helppo on sanoa että kun vähän laskee niin rahat riittää. Ei ne aina riitä. Meillä toinen osapuoli sairastui, pari vuotta sairaslomaa ja oli sairaalassakin melkein puolet viime vuodesta. Kotona meni lääkkeitä ihan järjettömästi ja kaikki maksettiin itse. Oli asuntolainaa ja näitä kulutusluottoja. Itse opiskelin, vanhempi lapsi oli lukiossa ja oli viimeinen ketä maksoi toisesta asteesta, nuorempi lapsi teini-ikäinen. Oli pakko olla autot kun asutaan julkisen liikenteen ulkopuolella. Lopulta oli pakko luovuttaa kun ei enää jaksanut yrittää hoitaa lapsia, kotia, sairasta puolisoa ja kahta-kolmea työtä.
Mutta kaikesta voi selvitä ❤️
Huhhuh 😅 Hyvä että selvisit veloistasi ja opit virheistä! Olisi hienoa, jos suomessa opetettaisiin taloustaitoja laajemminkin ja osana perusopetusta.
Välillä itse mietin, mihin ihmisillä kaikki raha kuluu ja mistä pienet kulutusluotot juontavat juurensa. Itse asun pk seudulla omistusasunnossa –> lainanmaksu ja vastikkeet syö noin 1300 €/kk. Olen yh ja yhdestä lapsesta saan elatustukea ja lapsilisää 364,20 €/kk. Palkkaa saan verojen jälkeen noin 2500 €/kk. Pakollisten kulujen jälkeen tuloista jää vielä noin 400-500 €/kk käteen. Taloudellista tukea en saa mistään muualta, esim lapsen isovanhemmilta tai lapsen isältä. Osamaksuna maksan pelkästään autoa, joka on muuten edullinen ylläpitää (hybrid Toyota). Jos tulot olisivat pienemmät, en olisi hankkinut yhtä uutta autoa ja maksaisi siitä yhtä paljoa. Meillä ei myöskään olisi aktiivista harrastuskoiraa/en harrastaisi koiran kanssa maksullisia harrastuksia ja lapsella olisi kahden harrastuksen sijaan vain yksi harrastus. Säästöistä iso osa meni asunnon ostoon, joten nyt pitää hetken aikaa elää vähän tiukemmin, mutta myöhemmin sen voi todeta olleen sen arvoista! 😊
Lapseni on koululainen ja olen elänyt perhe-elämää erilaisissa taloudellisissa tilanteissa: lapsen isän kanssa (minä opiskelijana, isä työttömänä tai pätkätöissä), yh opiskelijana, muutellut lapsen kanssa paikkakuntien välillä sijaisuuspätkien perässä ja nyt vihdoin vakiduunissa omassa kodissa. Aina menot on suhteutettu tuloihin ja esimerkiksi opiskelijana lapsen ollessa vaippaikäinen, pärjäsimme hyvin niillä pienillä tuloilla mitä sattui olemaan. Pikkulapselle saa halpoja vaatteita ja leluja kirppareilta, joululahjatkin saa käytettyinä, kirjastosta saa kirjoja ja leikkipuistoissa voi leikkiä ihan ilmaiseksi. Vanhemmankin lapsen kanssa voi tehdä paljon pienellä rahalla ja edelleen vaatteita löytyy käytettynä, vaikkei ne samalla tavalla aina kelpaa kuin aiemmin. Asuminen ja ruoka on ehdottomasti pahimmat rahareiät lapsiperheessä. Onneksi niihin voi itse vaikuttaa esimerkiksi asuinkuntaa vaihtamalla ja suosimalla muun muassa juures- ja kasvisruokia.
Aina löytyy joku, joka toimisi paremmin ja viisaammin mutta sitähän tässä ei kysytty.
Elämä saattaa heitellä paljonkin ja tilanteet muuttua. Hienoa, että sinä osaat ennakoida kaiken ja tarvittaessa vaikka muuttaa toiselle paikkakunnalle.
Kaikki eivät siihen pysty.
En väitä tietäväni paremmin ja olen avoin sille, että kerrot miten asia mielestäsi menee/pitäisi mennä. Mielestäni (oma mielipiteeni, ei kaikkitietävän vastaus) Suomessa lapsista saa sen verran rahaa, että kyllä lapsille ja koko perheelle ihan kohtuulliset elinolosuhteet saa järjestettyä ilman osamaksujakin. Elämä osaa olla arvaamaton ja kaikkeen on mahdotonta varautua, mutta arkijärjellä pärjää jo tosi pitkälle. Ymmärrän velkaantumisen esimerkiksi vanhempien opiskellessa tai jonkun perheenjäsenen pitkään sairastaessa, mutta palkkatuloilla pitäisi kyllä pystyä perhe elättämään kohtuullisen hyvin ellei isompia pitkäaikaisia yllätyksiä tule.
Paikkakunnan vaihto ei aina onnistu, mutta hyvin moni ihminen on siihen kykenevä. Edullisempien asuinkustannusten perässä ei tarvitse muuttaa Helsingistä Pelloon vaan esimerkiksi jo Hennassa/Haarajoella/Porvoossa/Kirkkonummella/Hyvinkäällä asuu edullisemmin ja julkisilla pääsee Helsinkiin ja takaisin esim kyläilemään sukulaisten luona. Monissa kunnissa/kaupungeissa on myös mainettaan parempia asuinalueita, joissa vuokrat/asuntojen hinnat ovat kohtuullisia. Töitäkin löytyy tai voi opiskella uuden ammatin, jos töitä ei jostain syystä ole.
Hei Maria, sinulle on viesti. Jos haluat, voit lähettää Huonolle Äidille sähköpostia aiti@huonoaiti.fi yhteyden saamiseksi.