Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Elämä ei aina mene, niin kuin toivoisi. Joskus asiat vain menevät niin, ettei niihin voi itse vaikuttaa, vaikka kuinka yrittäisi. En väitä, että olisin tilanteeseeni täysin syytön, mutta en kuitenkaan myöskään syyllinen. Se, että olen tehnyt virheitä ja luottanut miehiin on inhimillistä. Väärin on, että joudun vuosienkin jälkeen itse, yksin kantamaan taloudellisen vastuun. Äärimmäisen julmaa se on lapsiani kohtaan. Syyttömiä he siihen ovat. Tässä tilanteessa he ovat ne, jotka eniten kärsii ja jotka joutuvat tahtomattaan elämään lapsuutensa ja nuoruutensa ilman mitään.

Heillä on vielä koti, huolenpitoa ja rakkautta. Se vaan ei pelkästään kuitenkaan riitä. Elämiseen tarvitaan myös rahaa, taloudellista turvaa. Siltä osin olen epäonnistunut. Tai sanotaan, että yhteiskunta katsoo sen niin. Lapseni ja minä emme yhteiskunnan kriteereiden mukaan ole oikeutettuja kohtuulliseen toimeentuloon, tai apuun. Me olemme pohjasakkaa. Vaikka itse painan töitä minkä pystyn… Olen tehnyt töitä 14-vuotiaasta asti, opiskellut ja kasvattanut lapsia. Hankin juuri itselleni toisen työn. On kohtuutonta yhteiskunnalta jättää meidät ilman apua. Ei auta, vaikka tekisi lastensuojeluilmoituksia. Tänne päin vain näytetään syyttävää sormea ja syötetään suusta samoja lauseita, siitä, että miten se ja se on kriteereiden mukaan liian kallista. Tai jopa, että asiat ovat liian hyvin. Ei oikeutta. Kuitenkaan ei tarjota tilalle mitään.

Nyt tilanne on se, että suurinosa kivistä on käännetty, eikä tästä ole ulospääsyä. Miten huonosti asioiden pitää olla, että apua saa? Missä vaiheessa yhteiskunta määrittelee kriteerinsä niin, että apua saa? Onko äärimmäinen köyhyys syy? Pitääkö köyhyyteen johtavat syyt olla tietynlaiset, että siihen reagoidaan? Voin kertoa, että nälkä on sama, riippumatta siitä minkä takia on köyhä. Onko järkevämpää vaan luovuttaa ja jättäytyä kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle? Miksi yhteiskunta haluaa savustaa meitä ahdinkoon? Lyödä lyötyä ja aiheuttaa meille kohtuutonta, elämänmittaista henkistä ja jopa fyysistä taakkaa. Minä ja lapseni haluaisimme tietää, miten meidän käy?”

Nimim. Milloin riittää

Artikkelikuva Pablo Varela.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 17 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

17 vastausta artikkeliin “”Miten huonosti asioiden pitää olla, että apua saa?””

  • : / sanoo:

    Hei,

    tästä ei nyt käy ilmi, miksi teillä ei rahat riitä. Mihin ne ei riitä? Millaista apua olet hakenut?

    Jos tulosi ylittävät tietyt rajat, et saa asumistukea yms .Onko teillä mahdollista hakea halvempaa asuntoa? Onko velkoja, joiden kuukausierää voit pienentää? Mikä on ”kriteerien mukaan liian kallista”?

    Meillä on kaksi aikuista pyörittämässä taloutta. Ostan omani ja lasten vaatteet pääasiassa kirppiksiltä, mies ostaa uutta mutta tyyliin ”kerran kolmessa vuodessa” ja nekin alesta. Lasten harrastukset ovat olleet halvimmasta päästä, nyt nuorin aloitti jalkapallon joka on kallista, mutta mummo auttaa ja silti pitää miettiä, milloin harrastuslaskut maksaa ja mitä jättää maksamatta. Se on kuitenkin valinta. Kaikki lapset ovat käyneet musiikkiluokan, mutta ylimääräisiin soittotunteihin ei liiemmälti ole ollut mahdollisuuksia – lahjakkain kävi jonkun aikaa.

    Yllättävät menot, kuten auton huolto, sotkevat talouden moneksi kuukaudeksi, pärjätään kuitenkin. Exä, jonka kanssa kaksi vanhinta on yhteisiä, ei juuri auttele, maksoi elarit mutta siinäpä se apu. Äidiltä sain joululahjaksi apua uusiin kesärenkaisiin, kun pyysin. Onneksi.

    Ymmärrän periaatteessa millaista on, jos vastaa yksin kaikesta. Mutta en sitä, missä lapset ovat jos äiti tekee kahta työtä – verottaja vie isomman siivun, onko se oikeasti sen arvoista? Jos saa sossusta vastauksen että joku on liian kallista, niin mikä se on ja miksi siihen pitää silti rahat löytää tekemällä kahta työtä ja luopumalla yhteisestä ajasta lasten kanssa?

    Jos alkuperäinen avaisit vähän tarkemmin tilannetta niin saisit varmasti ihan oikeita neuvoja. Nyt näillä tiedoilla osaan vain neuvoa että hankkikaa halvempi asunto mikäli voitte, neuvotelkaa velkojien kanssa / hakeudu velkaneuvontaan, hae ruoka-apua kirkon diakonilta, unohtakaa kalliit harrastukset, hyödyntäkää kirpputoreja vaate- ja liikuntavälinehankinnoissa, osta ”miinulaputettua ruokaa” kerralla enemmän ja pakasta, ja käykää syömässä joskus ulkona (se lapsille yleensä juhlaa) mutta käykää Mäkkärillä ja hyödynnä niitä euron ja kahden juttuja sen sijaan että ostatte kaikille aterioita älkääkä menkö sinne mahat tyhjinä vaan käyttäkää mieluummin ”välipalana”. Kilpailuta vakuutukset, saat ainakin ekan vuoden halvemmalla.

  • Kiitollisuus on voimavara 😉 sanoo:

    Kukaan muu ei auta tässä maassa yksinhuoltajaa kuin toinen yksinhuoltaja.
    Yhteiskunta ei tunnista ko. perhemuotoa.
    Ja ennenpitkää pissii omille nilkoille kun lapset saavat ” köyhää” ravintoa.
    Arvosta itseäsi kumminkin: sinä olet se joka kannoit vastuun ja jäit tekemään sen työn siihen. Mitä ilmeisesti toinen huoltaja ei tehnyt.. ?
    Äläkä missään nimessä lue noita ” oma syys” -kommennteja. Niistä ei ole kun haittaa. Henkinen soetokyky on sun voimavara ja tommoset kommentit syö sitä. P.s. paras vertaistuki ja käytännön niksit löytyy yksinhuoltaja ryhmistä. 🙂
    Ja jos ahdistaa, lähetä valituskirje eduskuntaan. Vastaus toki tulee ja on lässytystä, mutta on ainakin asiallisesti kirjoitettu.

  • Omillaan selvinnyt sanoo:

    Itse aikoinaan erottua kävin kysymässä sossusta apua, en saanut asiat liian hyvin. Sain juuri ja juuri tilipäivänä laskut maksettua, lopuilla lapsille ruokaa ja vaatetta. Mitään ei harrastettu, ei käyty ulkona syömässä, itselle halvimmat mahdolliset vaatteet yms. Olen myös lähtöisin suurperheestä, katto oli pään päällä ja ruokaa, uusia vaatteita ja harrastusvälineitä sai kun aloitti työt 14v. Perheemme ei saanut mitään ylimääräisiä tukia, kerran saatiin kun isä sairastui ja joka penni maksettiin takaisin. En voi käsittää miten tietyille ryhmille yhteiskunta kustantaa kaiken ja moneen kertaan.

  • Lilleri sanoo:

    Jos on lainoja, laske ne ulosottoon. Ruoka on tärkeämpi, kuin sosiaalinen status mallikansalaisena. Sen jälkeen sulla on vara elättää perhettä työlläsi ja tarvittaessa toimeentulotuki kattaa erotuksen. Sillä rahalla pitäisi elää niukkaa, mutta normaalia elämää.

  • Nimetön sanoo:

    No juoppoja miehiä kyllä autetaan. Katsos kun arvokkaimmat ensin.

  • Äityli sanoo:

    Mitä et pysty tarjoamaan lapsillesi? Löytyisikö fb-ryhmistä auttajia, joilta saisitte lahjoituksena mitä vailla olette? Harrastuksia on ilmaisiakin.
    Köyhyys on ikävää, tiedän kokemuksesta. Itseäni on auttanut vanhemmat sekä opiskelu. Teen 2 työtä koska sivutyöni mahdollistaa korkeammat tulot. En ole enää köyhä vaan keskituloinen.

  • Herää jo sanoo:

    Yhteiskunta ei ajanut sinua ahdinkoon. Sen teit ihan itse omilla valinnoillasi, jotka osoittatuivat vääriksi jälkikäteen. Näitä vääriä valintoja on jokainen tehnyt, ja jokainen joutuu niistä maksaa ihan itse. Tämä on valitettava totuus: yhteiskunta ei ole äiti, joka uhrautuu lapsensa takia. Se on laskelmoiva äitipuoli, joka antanee leipää muttei voita sen päälle.

  • Vahvemmaksi kasvanut sanoo:

    Mä niin voin tuntea ton tuskan kun mitään apua ei saa, vaikka sitä tarvitsisi.
    Pienipalkkainen työ ei ole millään tavoin kannatavaa perheen talouden ylläpidossa. Se vain hankaloittaa avun saamista. Eli otettava toinen työ, joka syö taas voimavaroja perheen arjen pyörittämisessä. Ja jos on muitakin ongelmia perheessä, kuten haastavat lapset, jollain diagnoosilla vieläpä höystettynä, ei Apua tule jos huoltajana olet kunnollinen. ( Ei Alkoholi tai huumeongelmaa tai merkittävää mielenterveysongelmaa.) Tämän saanut kokea henkilökohtaisesti. Sosiaalityöntekijän myöntämä totuus palveluista: ei Apua jos ei ole huostaanotto vaaraa.
    Tsemppiä elämään❤

  • Viisautta raha-asioiden hoitamiseen sanoo:

    Kirjoituksesta ei selviä miksi rahat ei riitä vaikka on töitä. Jos taustalla on liiallista velkojen ottamista ja/tai tuloihin nähden liiallista rahankäyttöä, niin yhteiskunnan velvollisuus ei ole sellaista rahoittaa. Kirjoituksen mukaan sinulle on jo sanottukin että se ja se on liian kallista, menot on suhteutettava tuloihin, niin se vaan on. Olethan jo ottanut yhteyttä velkaneuvontaan? Ja olethan ymmärtänyt että olet itse vastuussa raha-asioista riippumatta siitä mitä virheitä menneisyydessä olet tehnyt? Toivottavasti asiat selviää, toivon sinulle tulevaisuuteen suurta viisautta raha-asioiden hoitamiseen 😊 Itse olen äärimmäisen köyhän perheen esikoislapsi ja kyllä vanhemmat sai vähät rahat riittämään kun suhteuttivat menot tuloihin. Yhteiskunnan ulkopuolelle ei misdään nimessä kannata jäädä, se ei ole hyväksi lapsille.

  • Hmm sanoo:

    Vähän huono ehkä kommentoida tilannetta, koska tekstissä ei käyny ilmi se minkä takia sitä taloudellista apua ei saa. Toimeentulotuki on kuitenkin sellainen jossa huomioidaan yllättävän paljon erilaisia menoja, mutta myös otetaan tulot huomioon (-150e ansiotuloista). Toki, jos on velkaa niin näitä ei oteta huomioon menona. Jos kuitenkin tilanne on se, ettei velkaa ole ja laskelmien mukaan pitäisi taloudellisesti jäädä plussalle niin en ihan ymmärrä, että mitä apua vielä tarvitaan. Kuitenkin jos vaikka haet tt-tukea alkukuusta ja jäät plussa esim. +150e ja puolessa välissä kuuta tulee sairaalalasku joka on 160e niin sitten voi hakea tarkistusta toimeentulotuelle ja saa sieltä sen 10e takasi ja loput laskut(jotka siis huomioidaan tt-tuessa) voi lähettää sitä mukaan mitä tulee. Eihän sillä toimeentulotuella juhlimaan pääse ja joutuu karsimaan niitä ”ylimääräisiä” kuluja, mutta sama tilanne on todella monella ihmisellä. Muihin avustaviin tahoihin en osaa sanoa mitään, koska itsellä ainoastaan usean vuoden kokemus toimeentulotuesta.

  • Velkahelvetin kokenut yh sanoo:

    Toimeentulotuessa ei huomioidan velkoja millään tavalla. Ainut mikä huomioidaan on ulosotto, mutta ulosottoon pääsykin on pitkä prosessi. Sossukin todennäköisesti neuvoo jättämään laskut maksamatta. Diakonia apu on tilapäistä sekin, ei ratkaise kaikkea, mutta kannattaa hakea. Jos on velkoja neuvoisin varamaan ajan velkaneuvontaan, sieltä saat neuvoja ja apua nopeammin ongelmien ratkaisuun. Ja EU-ruoka avulla ei nälkä lähde, lähinnä vitsi. Jos on muita ruokajakeluita, käytä niitä.

  • Tantta sanoo:

    On toki valitettavaa että tunnet näin. Mutta, ymmärrän myös mitä tulee taloudelliseen toimeentulotukeen ettei toimeentulotukea saa jos paperilla rahojen tulisi riittää. Jos on taloudellista ahdinkoa, voi kääntyä sosiaalitoimen puoleen tai diakoniaan. Sielläkin selvitetään sitä, miksi rahat eivät riitä jos tuloa on, mihin raha kuluu. Sielläkin saa velkaneuvontaa, talousohjausta.

    Tsemppiä tilanteeseen, vaikka laiha lohtu onkin

  • Samat ryysyt vuodesta toiseen sanoo:

    Kirkon diakoniatyöntekijälle voi akuutissa tilanteessa varata ajan, he voivat myöntää avustusta esim. ruokakaupan lahjakortilla tai suoraan laskuihin. Itsekkin pienituloisena yksinhuoltajana tiedän miltä tuntuu kun rahat eivät meinaa riittää. Mulla on tosin vielä hyvä tilanne, ei oo velkarästejä ja ruokaa on mutta on tämä kädestä suuhun elämistä vaikka kokopäiväistä työtä teen. Ja silti pitää kelan tukia hakea kun on niin pieni palkka. Vai onko palkka liian pieni vai vuokrat liian isoja?

    • Hmm sanoo:

      Palkat on helposti pieniä suhteessa vuokraan. On eri asia, että joku yksiössä asuva (vuokra 350-500e) saa palkkaa 1500e(netto) kun ihminen joka asuu vaikka kaksiossa (vuokra 500-700e) lasten kanssa. Mutta eipä siinäkään valitettavasti paljoa voi, muuta kuin yrittää saada joko parempi palkkainen työ tai etsiä halvempi asunto, mutta ei näitä kumpaakaan niin vaan saa.

  • Jeks sanoo:

    Nyt jäi epäselväksi, mihin tarvitaan yhteiskunnan apua? Henkilö tekee töitä ja töitä on.
    Luottanut vääriin ihmisiin, tarkoittaako tuo, että on velkoja?
    Ihan ei avautuminen avautunut.

  • elämäntaivaltaja sanoo:

    se on kyllä ihme ettei apua saa kaikki,sullahan on töitä tai olet työtön yksinhuoltaja silti jos saat kaikki maksettua vaikka ruokaa ei olisi viikkoihin,monesti mietin kans kun ihmiset nurisee ruokakassien sisällöstä joita saa ilmaiseksi,kyllä kun tarpeeksi nälkä on niin kyllä ne puurotkin kelpaa,välillä tarvitaan vain mielikuvitusta ja puurosta voi tehdä mm.sämpylöitä itse

    Se on kyllä harmittava tilanne kun ei apua saa mistään,pitäisköhän sit asua sillan alla niin sitten tulisi apua?

    • Sandra sanoo:

      On surullista, että elämäntilanteesi on mikä on. Johtuipa se mistä syystä tahansa niin kyllä ihmisten on saatava akuuttiin hätään ja lapsista on pidettävä huolta. Tänä päivänä on paljon ihmisiä, jotka työssä käydessäänkin elävät sellaisessa talousahdingossa ettei sitä voi edes kuvitella. Ja juuri siksi ei sitten apua voi saada juuri mistään. Mutta jos ei ole lainkaan töissä niin on oikeutettu vaikka minkälaisiin apuihin ja tukiin eri tahoilta. Jotenkin pöyristyttävää. Kaikki asiat elämässä ei vaan mene niin kuin haluaisi niiden menevän. Siksi ihmisiä pitää auttaa ottaen huomioon erilaisia tilanteita. Mutta jos et ole ”oikeutettu” laskelmien mukaan toimeentulotukeen niin kirkon diakonian ruoka-apua kannattaa hakea, sillä ruoka on yksi suuri menoerä lapsiperheissä ainakin. Kunnan sosiaalihoitajan kanssa voi keskustella myös tilanteessasi. Ja jos on velkoja joiden maksu hankalaa niin vapaaehtoiseen velkasaneeraukseen kannattaa hakeutua niin näin voi saada helpotusta niihin maksusuunnitelman kautta. Tietenkin asumistukiasiat myös antaa helpotusta asumiskuluihin. Myös henkilökohtaisesta rahankäytön suunnittelusta voi löytää apua. Kun laskee/merkkaa tarkkaan kaiken ylös mitä mihinkin menee niin voi nähdä tilanteen erilailla. Tosin ”tyhjästä” on paha nyhjästä kun tulot on pienet ja menot on suuret. Ymmärsin, että olet lastesi yksinhuoltaja? Olethan kuitenkin oikeutettu elatusapuun. Jos taas sinulla on mies mutta joka ei osallistu taloudellisesti elämäänne niin neuvoisin heittämään sellaisen miehen ”mäkeen”. Tsemppiä sinulle kovasti. Toivottavasti löydät auttavia tahoja hätääsi.