Kaikki tunteet ovat sallittuja ja ei ole olemassa huonoja tunteita, sitä koitan lapsilleni opettaa. Mutta on se kyllä aikamoista tunteiden sekosoppaa kotona, ja en ainakaan minä pysty estämään etteikö ne tarttuisi tyypistä toiseen aika herkästi. Käykö teille koskaan niin…

..että aamulla nouset reippaasti hyräillen, valutat kahvia ja hoet ihanan uuden päivän mantraa. Olet valmis päivän koitoksiin ja päätät vain hymyillä kaikille sekä kaikelle. Menet rakkautta ja hellyyttä täynnä pienen unimurmelin sängyn laidalle supattamaan hellästi hyvät huomenet. Peiton alta kuoriutuukin irvistävä riiviö, joka aamu-uhmassaan monottaa suoraan päin pläsiä. Ei halua herätä, ei halua aamupalaa eikä ainakaan halua pukea. Yrität ylläpitää hyvää moodia, kiristät hymyn väkisin ja tahdonvoimalla taistelet kirpeitä tunteita vastaan. Puet vastentahtoisen taaperon, siivoat pöydälle syljetyt puuroklimpit ja otat tyhmä äiti -huudot nyökytellen vastaan. Etsit peukkua hanskaan vartin verran ja hikisenä haet seinään lentäneen lapsen pipon kahdeksan kertaa takaisin. Rappukäytävässä väsynyt pikkuihminen parahtaa poruun ja sihiset olemaan hiljempää. Tyhmääääää! kaikuu käytävässä, ja mietit, että jonnekin se hyvä tuuli sittenkin haihtui.

…että tulet kädet alepankasseista venähtäneinä kotiin. Loska valuu poskilla ripsarin seurana ja varpaat ovat kohmettuneet tunnottomiksi. Haaveilet ihanasta rauhallisesta illasta uuvuttavan työhuipakan jälkeen. Sohva, jalat ylös, torkkupeitto päälle ja rentouttavaa hyggeilyä. Harrastusvapaa ilta, kaikki kotona, mahtavaa. Jo eteisessä aistit tiettyä ilmapiirin väreilyä muiden perheidenjäsenten osalta. Teini-ikäinen aloittaa marmatuksen, että pakko saada uudet kengät just huomiseksi tai muuten maailma romahtaa. Työntää naamaan kiinni erilaisia linkkejä, silmissä vilisee kolminumeroisia hintoja kengille, jotka pakko saada ja voidaanko lähteä kauppakeskukseen. Perheen koira pyörii levottomana jaloissa, ja kun tarkistan, että onhan se käynyt pissalla, niin kukaan ei kuulemma tiennyt että sekin pitää hoitaa. Rennot koti-illan unelmat karisevat ja muovikasseissa pakasteet sulavat kilvan hyvän fiiliksen kanssa. Puoliso mutisee sählyillasta ja pakkailee kassia, ekaluokkalainen tulee huoneestaan ja kertoo puhelimen jääneen leikkipuiston iltapäiväkerhoon, tai jonnekin… Huokaiset ja rääkäiset pahasti.


Kuva Gabriel Matula.

…että päätät olla pullantuoksuinen ja leppoisa äiti, kerrankin. Kaivat netistä helppojen korvapuustien reseptin esiin, laitat essut pöydälle valmiiksi ja fiilistelet miten ihanaa touhuta lasten kanssa tavallisia juttuja. Näitä sitten muistellaan isona, miten tunnelmallista ja kepeää olikaan äitikullan kanssa puusteja pyöritellessä. Lapset tunkevat keittiöön huutaen ja toisiaan tönien. Hengität syvään ja jaat tehtäviä pikkuväelle. Ilmeisesti jako menee kuitenkin epäreilusti ja toinen muksuista ottaa hatkat painuen ovi paukkuen huoneeseensa. Päätät olla lannistumatta, ja kannustat toista pikkuapuria rikkomaan munat kuppiin. Muna lässähtää matolle. Ei huolta, pyyhitään. Lapsi lannistuu ja alkaa parkua. Ei tahdo enää yrittää uudestaan. Otsasuoni alkaa pullottaa, mutta pakotat hymyn huulille. Kyllä tästä vielä pullat aikaiseksi saadaan. Muutamaa hetkeä myöhemmin muriset ja toteat, että just tämän takia me ei ikinä leivota, kun tämä on niin kamalaa teidän kanssa!! Roskiin ropisee leppoisat tunnelmat.

Joskus mietin, että olisinhan minä tasapainoinen, hyväntuulinen, positiivinen ja iloinen hahmo, ihan helpostikin. Jotenkin kummasti ne muut kotona asuvat tyypit vaan onnistuvat vääntämään tunnenamiskoja aivan ihmeellisiin asentoihin, joita en aina tunnista itsekään. Itsestään on aivan turha kuvitella mitään ennen lapsia, vasta heidän myötä paljastuu tunteiden koko sateenkaaren kirjo…

Nimim. Kokonainen äiti

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

3 vastausta artikkeliin “Minä olisin äiti aurinkoinen, mutku noi muut!!!”

  • Mallu sanoo:

    Just näin. Todella tutulta tuntuu!

  • Päästä irti sanoo:

    Voi kamala. Minullakin hymy hyytyi seurassasi. Ei ihme, että perheelläsi. Ymmärrän, että tekstisi oli liioteltua ja (muka)humoristista. Tunnen tuon ihmistyypin. SINÄ olet se, joka määrää perheen tunneilmaston, tekemisen ja hyggeilyn. SINÄ haluat pullantoksuisia muistoja. SINÄ olet kodinhengetär, jonka vastuulla ja hyppysissä on muiden tunteet ja jopa persoonat. SINÄ keräät kunnian jokaisesta onnistumisesta vaikka lapsesi osaisi sen yhtä hyvin ilman supermutsiaan.
    Anna heidän olla! Anna aamu-unisen lapsen olla äkäinen. Anna miehesi mennä sählyyn. Anna niiden kinastella. Älä suorita! Älä suorita äitiyttä ja ihmisyyttä.
    Heillä on ihan omat toiveet ja persoonat. Anna heidän löytää oma tiensä – se voi olla jotain ihan muuta kuin leipominen ja hyggeily. Muiden tunteet eivät ole sinun vastuullasi, eikä sinun hallittavissa.

  • Äntsky sanoo:

    Siinäpä ne tunteet sanoiksi puettuna suoraan meidän perheen elämästä! 😂 Onneksi huumorinkukka vielä kukkii, ilman sitä ei kestäisi hetkeäkään.