”Huoltomies kävi meillä aamulla. Hän katsoi ympärilleen lähtiessään, ja toivotti ”Voimia!”. Hetkinen, onko meillä niin sotkuista, että hän luuli että olen kipeänä? Tai sairas, esimerkiksi masentunut? Tai että olen menettänyt elämäni hallinnan?

Meillä on ihan suht siistiä. Viime viikolla on imuroitu ja pesty vessa. Keittiö on siivottu pari päivää sitten. Tiskejä on vähän esillä. Tuolilla on käytössä olevia vaatteita, lattialla muutama lasten vaate ja tavara, itseltä jääneet sukat ja lehti. Sohvapöydällä lehtikasa ja keskeneräinen neuletyö. Eteisessä palauttamista odottava postipaketti – sekä lievää kaaosta lasten vaatteista ja kengistä. Nurkassa kassillinen pyykkejä kulkeutumassa eteenpäin.

Minun mielestäni tavallista elämää ja tavallista pientä sotkua. Tämän tasoinen sotku ärsyttää minua hieman, mutta en ehdi, en jaksa enkä halua järjestellä paikkoja joka ilta. Eikä minusta pidä olettaakkaan että jaksaisin, saahan sitä nyt muutakin tehdä kotonaan kuin varmistella, että joka ikinen esine on varmasti paikoillaan just nyt.

Mutta silti alkoi kalvaa epäilys…ONKO tämä liian sotkuista? Näyttääkö tämä vieraiden silmään siltä, että meillä ei ole kaikki kunnossa? Pitääkö kodin olla virheetön, jotta epäilyjä sairaudesta tai jaksamisestani ei herää?

Muistatko, että teillä olisi lapsuudessa siivottu kaikki tip top ennen kuin vieraita tuli? Meillä ei ainakaan siivottu.

Viikkosiivous oli tiukasti tiettynä päivänä, omat lelut piti (melkein aina) korjata leikkien jälkeen, ja välillä oli tiskivuoro. Omat astiat vietiin tiskialtaaseen ja roskat roskikseen. Ja koti oli siinä kunnossa, että sopi tulla vieraita, niinkuin tulikin. Arki-iltana, tuosta vaan. Varmaan pahoiteltiin että ”täällä on niin sotkuista”, mutta kenenkään mielestä ei oikeasti ollut sotkuista.

Ennen juhlia puunattiin tarkemmin. Mutta sillonkin sai jäädä arkisia tavaroita esille. Tuntuu että nykyään se ei käy. Tavallisen elämän jäljistä on tullut saastaa joka kertoo elämänhallinnan puutteesta ja jota pitää hävetä.

Sisustuslehdissä on koteja joissa ei ole mitään normaalin elämän tavaroita. Lehtikasoja tai paperipinoja, sukkia lattialla, vaatekasaa tuolilla, kännyköiden latureita ja sellaista. Sama juttu kuvissa joita laitamme someen. Ei piuhoja, rojua eikä epäjärjestystä. Kaksi kahvikuppia, vihko ja kynä saattaa olla pöydällä ja lattialla kaksi lelua, niin kuvan julkaisija sanoo että ”otin rehellisen kuvan tästä meidän kauheasta kaaoksesta”. Kauheasta kaaoksesta!!! Tule tänne katsomaan mitä on kauhea kaaos kunhan en jaksa korjata muiden jälkiä kahteen viikkoon!

Mikä oikeastaan nykyään on riittävän siisti koti?

Hävettääkö sinua lehtikasat, likaiset vaatteet tai astiat ja se sellainen epäjärjestys joka syntyy jo jos et yhtenä päivänä illan päätteeksi korjaa kaikkea paikalleen? Minua hävettää.

Kotona ei enää käy yllätysvieraita, mutta jos kyläilystä on sovittu, pitää siivota vimmalla kaikki normaalielämästä muistuttava pois silmistä. Hyvä että eteiseen saa teinien kengät jäädä ja vessaan vessapaperirulla, kun ovathan nekin aika epäesteettisiä ja vähän vulgaareja esineitä!! Tiskiharja ja tiskirätti piilotetaan jo kaappiin koska ne ovat ”rumia”.

Onhan se sotkukin rumaa. Eiköhän suuri osa meistä mieluiten asuisi yhtä siistissä ympäristössä kuin hotellihuone, johon on juuri astunut sisään: ei turhaa rojua ympäriinsä, sänky kauniisti pedattuna, yhteensopivat tavarat, ei kakkarantuja vessanpöntössä tai partakarvoja lavuaarissa.

Osalla meistä on sellainen elämä, että kodin pystyy pitämään siistinä kuin käyttämättömän hotellihuoneen. On aikaa, on jaksamista, on osaamista. On yhtä siisti perhe tai intoa siivota yksin. Tai on palkattua apua.

Sitten on huithapeleja joilla on huithapeli perhe, on sairaita, väsyneitä, kiireisiä sekä tietysti niitä joita ei asia kiinnosta. Sekä meitä, joille riittää kohtalaisen asuttava koti suurimman osan ajasta.

Mutta riittääkö melko puhdas ja suunnilleen siisti koti enää muiden mielestä? Vai täytyykö joka pinnan olla tyhjä ja koko kodin täysin hygieeninen tai muuten on syytä huoleen?”

Nimim. Mikä riittää?

Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

6 vastausta artikkeliin “Milloin koti oikein on tarpeeksi siisti??”

  • Väsynyt parisuhteen sotkuun sanoo:

    Tänään siivottiin lasten kanssa koko päivä ja oltiin ylpeitä aikaansannoksesta kumnes narsisti-iskä saapui kotiin ja ensimmäisenä alkoi huutaa miten sotkuista on kun JOKA paikla on romua täynnä (=sohvalla oli 2 kirjaa). Että siinä se oli se hyvä fiilis. Lapseni tuli luokseni sanoen, että vihaa isää. Yritin sanoa, ettei nyt vihata kannata. Vaikka itse olin niin vihainen, että otsasuoni sykki. Miehelleni sopisi elää yksin vaikkakin sitten ei olisi siivoojaa (=minä). Mutta eipä hän suostu eroonkaan….

    • Miuku sanoo:

      Ei tarvitse suostua. Eroa! Ihan kamalaa jos on tuollaista kotona. En katselisi miestäni ollenkaan jos se kehtaisi sanoa minulle, että olen epäonnistuja. Kumppanin pitäisi tukea ja olla sun puolella, teidän pitäisi olla yhteinen rintama ja kestää se kun kaikki tuntuu menevän päin helvettiä. Mutta tehdä se yhdessä, eikä erikseen.

  • Nimetön sanoo:

    Lapsuudessa meillä kotona oli ylisiistiä ja äidillä on vieläkin. Itse olen höllännyt reilusti, mutta en viihdy epäsiisteyden keskellä, vaikka sellaista meillä toki usein on. Vieraita kun tulee siivoan aina tiptop ja silloin viihdyn ja nautin parhaiten myös itse. Yritän pitää paikat kondiksessa mahdollisimman pitkään, kunnes taas on pommi räjähtänyt 😀 Koskaan en ole selittänyt lapsien olemassaololla sitä ettei voi olla siistiä, kyllä voi. Jos ei halua tavaroiden ja paperipinojen lojuvan ympäriinsä, niille pitää olla paikka. Ja ne pitää viedä paikoilleen, silloin siisteys pysyy. Laiskuus ja viitsimättömyys on toinen asia, kun se iskee päällensä, itsellänikin, silloin ne tavarat yms jäävät lojumaan ja sotku on valmis. Kunnes taas inspiraatio iskee ja saan nauttia siististä kodista 🙂

  • satu sanoo:

    Siistiä pitäs yrittää olla, että on sillon tällön imuroitu ja vessat siivottu, ja tiskit tiskattu, mutta muu tavara, kunhan ei pinokaupalla kerry joka nurkkaan, on mielestäni sallittua. Ei sitä pikkulapsiarjessa vaan jaksa ja pysty jokaista tavaraa laittamaan paikalleen. Jos niille edes keksii paikan kun aina löytyy uusi hylly tai kaappi johon napero ylettää ja levittää tärkeät/arvokkaat/särkyvät tavarat ja ne tulee ”hetkeksi” nostettua korkeammalle hyllylle josta sitten ne ehkä päivien/viikkojen/kuukausien jälkeen löytää itselleen uuden olinpaikan. Joten ei, ei jokaista pinoa tarvi lähteä piilottelemaan vierailta. Siivotaan ja järjestetään sitten kun siihen on taas aikaa ja energiaa!

  • Kaaoksen keskellä sanoo:

    Itsellä lauma lapsia ja eläimiä.Molemmilla vanhemmilla vuorotyö.
    Aikaisemmin tressasin siitä,et on sekaista ja tavarat hujanhajan.
    Nyt saan ”kohtauksen” pari kertaa viikossa ja raivaan enemmät.
    Olen sitä mieltä,että meille tullaan omalla vastuulla.Kun kaikki saa
    säännöllisesti ruokaa ja puhtaita vaatteita päälle riittää tällä
    hetkellä.Lasten kasvaessa alkaa tavarat menemään paremmin paikoilleen.
    Nyt keskitytään oleelliseen.

  • Taikkeri sanoo:

    Mulla ainaki vallitsee aina kaaos kotona. On ystäviä, jotka kulkee koko aika imuri kädessä omissa kodeissaan, silloin ahdistaa itseä. Jos joku on tulossa pikasiivous. Perjantaisin yritän vähän enemmän.