”Huoltomies kävi meillä aamulla. Hän katsoi ympärilleen lähtiessään, ja toivotti ”Voimia!”. Hetkinen, onko meillä niin sotkuista, että hän luuli että olen kipeänä? Tai sairas, esimerkiksi masentunut? Tai että olen menettänyt elämäni hallinnan?

Meillä on ihan suht siistiä. Viime viikolla on imuroitu ja pesty vessa. Keittiö on siivottu pari päivää sitten. Tiskejä on vähän esillä. Tuolilla on käytössä olevia vaatteita, lattialla muutama lasten vaate ja tavara, itseltä jääneet sukat ja lehti. Sohvapöydällä lehtikasa ja keskeneräinen neuletyö. Eteisessä palauttamista odottava postipaketti – sekä lievää kaaosta lasten vaatteista ja kengistä. Nurkassa kassillinen pyykkejä kulkeutumassa eteenpäin.

Minun mielestäni tavallista elämää ja tavallista pientä sotkua. Tämän tasoinen sotku ärsyttää minua hieman, mutta en ehdi, en jaksa enkä halua järjestellä paikkoja joka ilta. Eikä minusta pidä olettaakkaan että jaksaisin, saahan sitä nyt muutakin tehdä kotonaan kuin varmistella, että joka ikinen esine on varmasti paikoillaan just nyt.

Mutta silti alkoi kalvaa epäilys…ONKO tämä liian sotkuista? Näyttääkö tämä vieraiden silmään siltä, että meillä ei ole kaikki kunnossa? Pitääkö kodin olla virheetön, jotta epäilyjä sairaudesta tai jaksamisestani ei herää?

Muistatko, että teillä olisi lapsuudessa siivottu kaikki tip top ennen kuin vieraita tuli? Meillä ei ainakaan siivottu.

Viikkosiivous oli tiukasti tiettynä päivänä, omat lelut piti (melkein aina) korjata leikkien jälkeen, ja välillä oli tiskivuoro. Omat astiat vietiin tiskialtaaseen ja roskat roskikseen. Ja koti oli siinä kunnossa, että sopi tulla vieraita, niinkuin tulikin. Arki-iltana, tuosta vaan. Varmaan pahoiteltiin että ”täällä on niin sotkuista”, mutta kenenkään mielestä ei oikeasti ollut sotkuista.

Ennen juhlia puunattiin tarkemmin. Mutta sillonkin sai jäädä arkisia tavaroita esille. Tuntuu että nykyään se ei käy. Tavallisen elämän jäljistä on tullut saastaa joka kertoo elämänhallinnan puutteesta ja jota pitää hävetä.

Sisustuslehdissä on koteja joissa ei ole mitään normaalin elämän tavaroita. Lehtikasoja tai paperipinoja, sukkia lattialla, vaatekasaa tuolilla, kännyköiden latureita ja sellaista. Sama juttu kuvissa joita laitamme someen. Ei piuhoja, rojua eikä epäjärjestystä. Kaksi kahvikuppia, vihko ja kynä saattaa olla pöydällä ja lattialla kaksi lelua, niin kuvan julkaisija sanoo että ”otin rehellisen kuvan tästä meidän kauheasta kaaoksesta”. Kauheasta kaaoksesta!!! Tule tänne katsomaan mitä on kauhea kaaos kunhan en jaksa korjata muiden jälkiä kahteen viikkoon!

Mikä oikeastaan nykyään on riittävän siisti koti?

Hävettääkö sinua lehtikasat, likaiset vaatteet tai astiat ja se sellainen epäjärjestys joka syntyy jo jos et yhtenä päivänä illan päätteeksi korjaa kaikkea paikalleen? Minua hävettää.

Kotona ei enää käy yllätysvieraita, mutta jos kyläilystä on sovittu, pitää siivota vimmalla kaikki normaalielämästä muistuttava pois silmistä. Hyvä että eteiseen saa teinien kengät jäädä ja vessaan vessapaperirulla, kun ovathan nekin aika epäesteettisiä ja vähän vulgaareja esineitä!! Tiskiharja ja tiskirätti piilotetaan jo kaappiin koska ne ovat ”rumia”.

Onhan se sotkukin rumaa. Eiköhän suuri osa meistä mieluiten asuisi yhtä siistissä ympäristössä kuin hotellihuone, johon on juuri astunut sisään: ei turhaa rojua ympäriinsä, sänky kauniisti pedattuna, yhteensopivat tavarat, ei kakkarantuja vessanpöntössä tai partakarvoja lavuaarissa.

Osalla meistä on sellainen elämä, että kodin pystyy pitämään siistinä kuin käyttämättömän hotellihuoneen. On aikaa, on jaksamista, on osaamista. On yhtä siisti perhe tai intoa siivota yksin. Tai on palkattua apua.

Sitten on huithapeleja joilla on huithapeli perhe, on sairaita, väsyneitä, kiireisiä sekä tietysti niitä joita ei asia kiinnosta. Sekä meitä, joille riittää kohtalaisen asuttava koti suurimman osan ajasta.

Mutta riittääkö melko puhdas ja suunnilleen siisti koti enää muiden mielestä? Vai täytyykö joka pinnan olla tyhjä ja koko kodin täysin hygieeninen tai muuten on syytä huoleen?”

Nimim. Mikä riittää?

Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 30 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

30 vastausta artikkeliin “Milloin koti oikein on tarpeeksi siisti??”

  • Vessan oltava puhdas sanoo:

    Ihan järkevän kaverini (63 v) vessa on järkyttävässä siivossa eli sitä ei ole pesty saati järjestetty vuosiin.
    Lisäksi eteisen naulakkoon ei mahdu mitään…ei edes minun takkini.
    Jokaisella on oikeus sotkuihinsa, mutta minä en halua käydä hänen luonaan. Olohuoneen ja keittiön sotkut eivät haittaa minua, mutta yök-vessa ei innosta kyläilyyn.Tapaamme siiskahviloissa.

  • boho sanoo:

    Lisään vielä siisteyden standardista ja siitä mitä vanhemmilta vaaditaan.. jossain keskustelussa joku pohti onko liian väsynyt äitinä.
    Eräs siellä heitti vastauksena aivan tosissaan, että jos jaksaa siivota kämpän lattiasta kattoon niin on hyvä äiti.
    Me ei kaikki siivota lattiasta kattoon oikeastaan ikinä, silti väittäisin että lapsilla on hyvä olla. Heillä saa majaleikki olla paikallaan viikon tai yli (eli kunnes se hajoaa omia aikojaan), tai legolinnakkeet olkkarin pöydällä pari viikkoa ”vaiheessa”, niitä rakennetaan kuin Iisakin kirkkoa, palikoita vähän joka puolella. Askartelut lattialla monta päivää. Leluja ei siis kerätä leikin jälkeen tai edes illalla päivän jälkeen. Meillä ei tosiaankaan ole standardisiistiä.
    Imuroin kyllä pari krt viikossa, tiskikone pyörii kahdesti päivässä ja pyykit ja ruoat hoituu, mutta ei ole mitään lattiasta kattoon tiptop. 😀
    …Ja tunnen siitä huonommuutta, vaikka pidänkin ihan ok tapana elää!

  • boho sanoo:

    En lukenut aivan kaikkia kommentteja, mutta oli esim kommentti viikon vanhoista tiskeistä. Meillä kotikotona oli toisinaan melkein viikon tiskit, eikä ollut kukaan hajoamassa palasiksi. Isä ei ottanut vastuuta kotitöistä, ja äiti oli varovastikin ilmaistuna boheemi, tai on se sitä vieläkin. Harrastaa taiteita ja käsitöitä, eikä juurikaan siivoa. Hänen siskonsa ovat / olivat myös. En ole oppinut sellaista, että koko ajan tasot oltava puhtaana. Koti ei ollut tiptop kuin muutaman kertaa vuodessa, esim jouluksi tehtiin suursiivous, kaappien hyllyjä myöten, kaikki putsattiin. Perussiivoustakin tehtiin, esim matot ulos, tehtiin kyllä aika usein. Mutta ei meillä siistiltä näyttänyt kuin harvoin, eli vain jos oli vieraita tulossa tai ennen joulua.

    Äiti teki kaiken itse, sukat ja villapaidat, karjalanpiirakat, säilykkeet, kaikki, mutta siivoaja hän ei ollut. Minäkin osaan tehdä alusta asti esim ne karjalanpiirakat (en kylläkään tee) mutta en osaa olla siisti. Opettelen edelleen.

    Muistan kun isänäiti kerran kysyi, ihan hyväntahtoisesti, heillä ruokailun jälkeen (olin siis jo omilleni muuttanut aikuinen) että tykkäätkö tiskata heti ruoan jälkeen? Suu meinasi loksahtaa auki. En ollut käsittänyt että joku tekisi niin. Hyvä jos parin päivän välein tiskasin, kaikkein vähiten heti ruoan jälkeen eli monta kertaa päivässä…

    Jostain luin sosiaalialan ihmisten tasapainoilua sen erottamisen välillä, onko ihmisen elämänhallinta raiteltaan vai onko elämäntapa vain boheemi. 😀 Voi, ymmärrän niin hyvin. Äiti ja hänen siskonsa (neljä tyttöä yhteensä) kaikki aivan tolkuttoman epäjärjestelmällisiä. Se mitä äidinäidistä muistan, hänellä oli vielä huonojalkaisena vanhuksenakin yksi kaaoshuone, jossa oli taiteilutarvikkeet. Isoisää en muista, mutta hänestä on muistona tekemänsä öljyvärimaalaukset seinillä…

    Hyvän kodin standardi on valitettavasti jotain muuta johon olen itse tottunut… aika kuuluu käyttää siivoamiseen eikä maalaamiseen.

  • Kotona viihtyvä! sanoo:

    En viihdy sotkuisessa kodissa. Pyykit kylpyh. likapyykkikoriin,ei lattioille tai tuolille. Puhtaat kuivuttuaan heti viikattuna tai ripustimissa kaappiin rypistymästä kasoissa.Tiskit koneeseen huuhdeltuina.heti käytön jälkeen.Imuroin kaksi kertaa viikossa ja pyyhin pölyt. Käyttämänsä tavara on yhtä helppo laittaa paikalleen kuin johonkin muualle. Kengät voi yhtä hyvin laittaa nätisti rrinnakkain eteiseen kuin potkaista mihin sattuu. Siisti elämäntapa ei vie aikaa niin paljon kuin kaaoksen ja kertyneen lian ja sotkujen selvimisurakka.