Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

“Olen aina ollut kateuden uhri. Tämä alkoi jo teini-iässä. Minut on siunattu hyvillä geeneillä, ihan kiva, mutta kavereita ei oikein ollut, olin aina ulkopuolinen ja erilainen, poikapuolisia olisi ollut sitäkin enemmän. Minulla oli ystävänä yksi vanhempi tyttö, jolla itsellään oli hyvä itsetunto, ja hän lohdutti minua sanoen etteväiti nuoret tytöt kestä kilpailua. Ajattelin että se loppuu sitten ajan kanssa, eikö? Ei, ei se lopu ja kateuden aiheita tulee lisää, asioista, joihin minulla ei ole osaa eikä varsinaisesti arpaakaan ja en vaan ymmärrä miksi.

Lapsuuteni ei ollut ruusuinen, olen alkoholistikodista, johon liittyi kaikkea mahdollista, mukaan lukien hyväksikäyttöä, josta ei saanut puhua ja ”jota ei ollut lainkaan”. Tämä tietysti vaikutti hyvin paljon aikuiseksi kasvamiseen ja siihen miten näkee itsensä ja puhumattakaan seksuaalisuudesta. Jossain vaiheessa elämään tuli alkoholi, huumeet ja hyväksynnän hakeminen väärin keinoin.

Tulin raskaaksi hyvin nuorena, minulla oli kaksi lasta ennen kuin ehdin täyttää 18 vuotta. Ensimmäinen mieheni, kuten arvata saattaa, ei ollut unelmien prinssi ja kun lapset olivat pieniä keräsin vuosien aivopesun jälkeen niin paljon rohkeutta, että otin lapset ja lähdin, tietämättä miten ihmeessä pärjätään, mutta oli päättänyt, että omat lapseni eivät näe samoja asioita, joita minä näin lapsena. Joten olin 22-vuotias yksinhuoltaja vailla koulutusta ja rahaa.

puistonpenkki

Silloin se tapahtui, kun olin kaikista eniten rikki, hajalla, niin miljoonissa palasissa, että en edes ajatellut, että itsensä saa siitä kokoon, ikinä. Unelmien mies, mies joka otti koko paketin. Sanoin heti alkuun, että minusta ei ole takeita, sanoin, että jos oikeasti välität, mutta jos olet yhtään epävarma, niin älä tule nyt. Sanoin, että en tiedä onko minulla mitään annettavaa. Mieti tarkkaan, ja meitä on sitten kolme. 15 vuoden jälkeen hän palvoo edelleen maata jolla kuljen, hän tekee kaikkensa meidän perheen eteen ja veistäkään ei ole ollut minun aikaisempien lasten ja meidän yhteisten lasten välillä. Hän on siis pelastanut minut sisäiseltä kuolemalta, eheyttänyt minut lapsuuden traumoista ja opettanut mitä on perhe-elämä, ja ehkä ennen kaikkea, opettanut vastaanottamaan rakkautta. Sain ensimmäisen raittiin joulun kun olin 23 vuotias.

Nyt sitten siihen valitukseen. Miten minulle voidaan olla kateellisia kun minulla on hyvä mies, kaiken tämän jälkeen? Meillä on suuri perhe, lapsista ollaan kateellisia. Meidän perheestä ollaan kateellisia. Meillä ei ole erityisemmin rahaa, mieheni menee 40 000 vuodessa meiningillä, jos olen töissä ovat omat tulot 23 000 vuositasolla. Olen lasten takia niin paljon kotona, että 15:sta vuodesta olen ollut töissä 3 vuotta. Olen äitiyslomalla ja sitten kodinhoidontuella.

vaahteranlehti sepelillä

Mieheni kanssa meillä on yhteiset rahat, kaikki mitä tulee on samassa keossa. Tästä ollaan kateellisia. Mieheni tukee minua kotiäitiydessä, tästä ollaan kateellisia, emme halua viedä 9 kk vauvaa hoitoon (en tuomitse muita niin tekeviä, vaikka veisivät suoraan synnäriltä, puhun nyt vain ja ainoastaan miten me haluamme hoitaa lapsemme). Miiehenikään ei halua, että olen kodin ulkopuolella töissä, tästäkin ollaan kateellisia, saan käydä, jos haluan, tästäkin ollaan kateellisia. Välillä olen ollutkin. Oman pääni vuoksi ehkä enemmän, kuin sen rahan vuoksi.

En ole edes hakenut asumistukea, ettei tule sanomista siitä, että on valtion elätettävänä, vaikka uusia kansalaisia tässä synnytetään ja yritetään kasvattaa niistä lainkuuliaisia kansalaisia. Ystävät, joita on löytynyt pari aikuisiällä, ovat yllätyksekseni myös kateellisia, vaikka tietävät taustani! Jos on joulu ja mainitsen, että kyllä ottaa koville paketointi, niin minulle sanotaan niin mutta sinulla on ”Pekka”.

Kampaajalla, tässä äskettäin, ihailin toisessa tuolissa upeaa väriä, jota laitettiin, niin kampaaja, jonka pitäisi olla minun ystäväni, sanoi että sinä saat vauvasi kohta (olen siis taas raskaana, ja tällä hetkellä olen omalla hiusvärillä, koska hormonit tekevät omia miksauksia). Vastasin, että onneksi kohta, että rupeaa väsyttämään kun ei saa nukuttua, niin hän tiuskaisee, että toi on ihan oma valinta, älä siis valita! Siis, että jos haluaa lapsia, tai vaikka useamman, niin koskaan ei saa lausua ääneen olevansa väsynyt, mutta yrittäjä voi kun sehän ei ole oma valinta.

keltainen vaahtera

Olen kuunnellut lukuisia tunteja valitusta yrittäjän paineista ja rahahuolista, en ole koskaan ottanut niitä valituksina, vaan purkauksina, joita jokainen tarvitsee, ja kuunnellut häntä tukeakseen. Soitin parhaalle ystävälleni tästä viimeisestä raskaudesta, hän vastasi että niin kiva, minä joudun käsittelemään asiaa, etten minä koskaan enää saa lapsia. Hän on itse tehnyt päätöksen etteivät enää halua lapsia ja mies kävi toimenpiteessä. No minunko vika se on?

Nuori nainen, jolle olen ollut ikään kuin kasvattiäiti/tukihenkilö, useamman keskenmenon jälkeen sanoi, että he eivät saa lasta koska minä olen koko ajan raskaana. Siis onko vauvoja tietty määrä ja sitten ne loppuu vai?! Tämä on ihan jatkuvaa kommentointia, jota me saamme. Olen edelleen hyvillä geeneillä siunattu, ja olen usein laitettu, tai tukkani on laitettu, mieheni tukee myös kampaajalla käyntini.

Puolet lapsistamme eivät ole täysin terveistä eli omaavat erityistarpeita. Meillä ei ole apukäsiä, mummuja pappoja tai mitään muutakaan. On vain me. Lopputuloshan on pääsääntöisesti se, että olemme vain kotona keskenämme. Onko muilla tällaista jos on useampi lapsi ja onko tämä minuun henkilönä sidottu?”

Nimim. Välillä väsynyt

Psst! Huono Äiti -ruoat kaupoissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 14 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

14 vastausta artikkeliin “”Mikä siinä naisten kateudessa on?!!””

  • Huono Äiti -toimitus sanoo:

    Kirjoittaja, eli nimim. Välillä väsynyt lähetti vastauksen kommentteihin, joita on tullut sekä facessa että täällä:

    ”Halusin avautua aiheesta joka on ollut minulle ikävä asia ja olen sen vuoksi tosi yksin. Ei olisi pitänyt, kun lukee kommentit mitä kirjoituksesta tuli, tuli itselle entistä pahempi mieli. Muutama tukea osoittava kommentti, kirjoitus alunperin oli juuri siitä tuen puutetta, sitä että edes ystävät eivät ole ystäviä, joka vaan paisui tissi ja katoppa peiliin kommenteihin. Kyllä ihmiset on ilkeitä ja kyllä se niin taitaa olla että tästä edespäinkin taidan ollakin ihan vaan yksin omassa kuoressa ettei tarvii ikäviä töksäyttelyjä kuunnella milloin mistäkin. Minäkin ihan vaan ihminen….”

  • hmm... sanoo:

    Aloitetaan nyt vaikka ihmisten lukemisesta esimerkkinä voin käyttää nuoruuteni ystävää. Todella kaunis tyttö joka tavatessamme suri minulle sitä että ystävät hylkäävät aina hänet ja hänelle ollaan kateellisia. Minä järkytyin ja olin pahoillani hänen puolestaan. Tuin häntä ja ryhdyin ystäväksi. Jonkun ajan jälkeen hänen ilkeät kommentit, jatkuva itsensä nostaminen ja vertailu saivat minut voimaan niin huonosti että äitini kielsi meidän yhteydenpidon. Minä olin silti pahoillani ystävän puolesta vaikka hän levitteli ilkeitä juoruja minusta kerrottuani ettei ystävyytemme jatku.
    Hän koki hylkäämistä ja kuvitteli sen olevan kateutta vaikka kyse oli pohjimmiltaan hänen omasta käytöksestään johtuvasta huonosta olosta jota hän ympärilleen levitti.

    Toiseksi se että joku käsittelee jotain vaikeata asiaa saattaa tehdä sen ettei hän halua puhua jostain aiheesta tai hän ei kykene iloitsemaan siitä toiden puolesta. Hyvä ystävä näkee ja ymmärtää sen.

    Kolmanneksi jos sanot että kukin tekevät valintansa ja että jokin ei ole ongelmasi on aika selkeää että et edes halua tukea toisia heidän surussaan. Odotat tukea, kannustusta ja myötätuntoa ilman että annat sitä itse.

    Olen itsekkin huonoista lähtökohdista mutta nykyään koen olevani onnekas siitä mitä minulla on, olen korkeasti koulutettu, hyvätuloinen, itsenäinen, ihana mies, kolme mahtavaa lasta, olen hyvin säilynyt neljäkymppinen ja minulla on aikaa ja rahaa pitää huolta itsestäni. Saan yhä paljon huomiota kun käyn ulkona vaikka en kylläkään rakenna itsetuntoani ulkonäköni varaan. Mutta en hiero sitä toisten naamaan. En pidä rahaa, parisuhdetta tai ulkonäköä onnellisuuden mittarina. Autan toisia. Pidän itseäni saman arvoisena. Arvostan kaikkien valintoja. Ystäväni ovat aidosti onnellisia puolestani koska minä olen onnellinen heidän puolesta.
    Uskoisin että se kuinka kohtaat ihmisiä tekee paljon, jos haluat että saat aitoja välittäviä ihmisiä elämääsi mieti mitä sinulla on heille annettavaa. Ystävyys on molemmin puolista jos vain otat ei kukaan halua jäädä. Helpoin tapa muuttaa asioita on muuttaa itsensä ensin

    Sitä mitä kylvät myös niität.

  • Mariia sanoo:

    Suru, murheet ja stressaaminen ovat yksilöllisiä. Jonkun mielestä jostain asiasta suru voi olla turha ja toinen taas ymmärtää.
    Minä stressaan naaman täyteen finnejä siitä että auto hajosi ja toinen taas nauraa että näitä sattuu ei kannata murehtia! Näin esimerkkinä vain. 🙂
    Puolison ja/tai lapsen puuttuminen voi olla todella kova paikka, jos tuntee yksinäisyyttä on helppo ihmetellä miten toinen jolla on hyvä puoliso ja perhe ”valittaa” jostain. Ei se ole pahaa kateutta, harmitusta vain.. Ja ainahan on sanottu että pitää muistaa hyvät asiat. On helppoa sitten muistuttaa niistä hyvistä asioista. Toki ymmärrän tunteen ettei olisi oikeutta tuntea väsymystä tai v*tutusta koska on ”kaikki hyvin”.. Jokaisella on murheet oli yksin tai yhdessä. Oletko ollut koskaan yksinäinen? Minä olen, muistan kuinka kuvittelin ettei mikään enää voisi koskaan tuntua pahalta jos saa puolison ja ystäviä. No nyt on, mutta kyllä sitä ressiä tulee silti aina jostain. Kyllä ne on sun ystäviä eikä kateellisia luulen.

    • Mariia jatkaa sanoo:

      Minäkin olen valitettavasti kade jos joku pääsee ulkomaille nauttimaan lomasta ja lämmöstä.. Olen niin pitkään halunnut mutta en ole päässyt! Voin sanoa ystävälle tai tutulle suoraan että epistä tai olen kade! Mutta se ei ole sellaista negatiivista kateutta jolla yrittäisin pilata toisen lomafiiliksen. Eri asia sitten jos olisin pahallapäällä kateudesta ja yrittäisin lytätä.

  • Lastenhoitaja sanoo:

    Tuo lause: mut sullahan on ”Pekka”.. olen kuullut saman lauseen, liiankin monta kertaa.. ymmärrän sknua täysin..
    muutamat ihmetelleet et miksi aion olla niin kauan kotona? No koska halusinme lapset omaksi iloksi, emme muiden 🤷🏼‍♀️
    Toki ymmärrän että kaikilla ei ole mahdollista olla pitkään kotona, enkä ketään moiti.
    Mutta kun minulla on mahdollista, niin miksi en olisi?
    Eläkettä olen säästänyt rahastoihin ja jatkan taas kun töihin palaan. Joten olen turvannut siltäkin osalta oman eläkkeeni 👌🏻
    Tsemppiä sinne ❤️ Toivottavasti löydät elämääsi arvoisiasi ystäviä ❤️

  • Ei kaikki ole kateleutta. sanoo:

    Hei. Ootko varma että ne ihmiset on sulle kateellisia??? Ootko kysynyt Ootko mulle katellinen??? Voit yllättyä vastauksesta. Ei kaikki oo kateutta.

  • Kateuttako? sanoo:

    En ymmärrä kuvattuja esimerkkejä kateudeksi. Onko tulkintasi nyt ihan oikea?

  • Maariette sanoo:

    Kuulostaa kurjalta. Sinulla on oikeus omiin valintoihisi, tunteisiisi, onneesi. Myös oikeus kertoa ystäville, kun olet väsynyt tai elämässä on raskaita hetkiä onnesta huolimatta. Toivon todella, että löydät arvoisiasi ystäviä, joilta saat tukea.

    • Kannustuksellekkin on aikansa ja paikkansa sanoo:

      On varmaan hyvä aloittaa siitä että on itsekkin aidosti välittävä ja tukeva. Kyllä huokuu tästä kirjoituksesta isosti moinen puute.

      On tietysti sairaanoloisesti kateellisia ihmisiä mutta uskoisin ettei se ole mikään sellainen ongelma ettei muitakin löytyisi. Josko kerta toisensa jälkeen ihmiset kaikkoavat niin ehkä aika kysyä itseltään voisinko tehdä jotain muuta eri tavalla.

      Suurin osa tuntee normaalia kateutta jostain hyvin arkisesta. Koti, matka, ura saavutus yms. mutta se ei vaikuta heidän ihmissuhteisiin. Yleensä vaan todetaan että oi miten ihanaa olen niin kateellinen. Sitten se on siinä ja arki jatkuu. Ani harva toisilleen ilkeilee moisesta.

      Tunnen paljon ihmisiä, minulla on paljon ystäviä enkä ole moista katkeruutta kohdannut tai kuullut moisesta valitettavan ainakaan niin että ajateltaisiin sen olevan ongelma ihmissuhteissa.

      Lisäksi myös syyt mitä tässä on listattu on aikasen erikoisia. Lapsettomuudesta kärsivä osaa iloita toisen raskaudesta. No aika itsestään selvää, itse en muuta olettaisikaan. Muutenhan harva edes enää haluaa suurperhettä. Vauvat on ihania kun niitä saa hetken lainailla ja sitten palauttaa mutta minä olen ainakin tietoisesti valinnut lapsilukuni koska en halua suurperheen työtaakkaa. Halutessani voisihan kuka vaan pukata kasan lapsia. Joten tuskimpa se nyt mikään kateuden syy on ettei ystäviä löydy.

      Suurimman osan parisuhde myös on ihan hyvä, itsessään jo aika rasittavaa jos toinen ensisijaisesyi olettaa oman suhteensa olevan parempi tai kaikkien muiden miesten olevan naisiaan epäkunnioittavia orjapiiskureita. 9/10 miehestä todennäköisesti on välittäviä hyviä isiä jotka arvostavat vaimojaan ja yhteistä kotiaan.

      Puhumattakaan ulkonäöstä joka tosiaan on katoava luonnonvara kaikille. Minua kiinnostaa tasan se että olen miehelleni se kaunein, itse olen tyytyväinen itseeni juuri selliasena kuin olen. Ja kaikki muutkin saavat olla sellaisia kun ovat. Se että toinen asettaa itsensä eriarvoiseksi ulkonäön vuoksi on varmasti syy olla pitämättä ihmisestä mutta kyllä jos ihmisiä katsoo niin ihmiset ovat ystäviä ulkonäöstä riippumatta.

      Tulotkin minusta tässä tapauksessa on kyllä kutakuin keskiluokkaiset. minun vuositulot ovat yhtäpaljon kuin kyseisen talouden yhteensä eikä se tosiaan tuo minulle mitään luksus elämän tyyliä vaan ihan normiarkea joten tuskin heilläkään. Meidän talous ainakaan herätä ihmisissä kateutta. Josko nyt keskustelee raha vaikeuksissa olevan kanssa niin aika selkeää ettei ihminen halua kuulla omasta taloudellisesta menestyksestä.

      Tämä on kyllä joko niin huonosti selitetty koko asia kirjoituksessa tai sitten kyseinen ihminen on todellakin kykenemätön asettumaan toisten asemaan ettei huomaa mistä todella on kyse.

  • Miu sanoo:

    Kylläpäs sain tekstin perusteella kirjoittajasta vastenmielisen kuvan. 😬

    Kehut omia geenejäsi moneen otteeseen eli nostat itseäsi muiden yläpuolelle. Jokainen kommentti, joka ei ole kanssasi samaa mieltä, on mielestäsi kateutta. Saa käsityksen, että sinun valintasi on täysin oikeita eikä kenelläkään ole oikeutta sanoa poikkipuolista sanaa asioista.

    Ette te noilla tuloilla ole mitään rikkaita, miksi kukaan olisi rahasta kateellinen? Mitään asumistukia noilla tuloilla ei edes saisi, eli siinäkin kohtaa on turha nostaa itseään jalustalle tai paremmaksi ihmiseksi, kun ei edes asumistukia nosta.

    Yhä useampi hoitaa lapset kotona mahdollisimman pitkään, puolison tuella tai ilman. Ei se ole mikään retostelun aihe tai aihe mistä olla kateellinen.

    Luuletko että lapsimäärästäsi ollaan kateellisia? Miksi oltaisi? Ymmärrän toki lapsettomaksi jääneiden katkeruuden muiden raskauksista, muttei se ole mitään kateutta suoraan sinua kohtaan. Varsinkaan jos lisäät enemmänkin erityislapsia tähän maailmaan, kommentit saattavat olla enemmän huolta kuin kateutta.

    Taitaa olla muut syyt kuin kateus sille, että kaverisi kaikkoavat ympäriltäsi. Peiliin katsomisen paikka.

    • Hurahdus sanoo:

      Tämä 💯

    • Päivi63 sanoo:

      Juurikin samanlaiset ajatukset kuin sulla. Valitusta olemattomista asioista. Kuka täysjärkinen kadehtisi jotain useamman erityislapsen suurperhettä?
      Tämän täydellisen vaimon kannattaa pitää mielessä, että pitkä kotonaolo ja miehen varaan heittäytyminen kostautuu tulevassa eläkkeessä ellei itse itselleen eläkettä maksa.

  • Äiti sanoo:

    Sinulla taitaa olla ympärilläsi sentyyppisiä ystäviä, jotka käyttäytyvät huonosti ja keskenkasvuisesti. Miksi kerrot kaikesta heille? Hae asumistukea, mutta älä puhu siitä. En tiedä onko kyse kateudesta vai siitä että valitat ja vaikutat kiittämättömältä. Voit nauttia elämässäsi olevista hyvistä asioista täysillä. Ympärillä olevat ihmiset kannattaa valita viisaasti. Olet ansainnut onnesi, kuten kaikki muutkin.