Mikä lapselle nimeksi? Kysy itseltäsi nämä kysymykset!
Toisilla lasten nimet on päätetty jo ala-asteella. Toiset empivät vielä varttia ennen nimenantoakin, että onko tämä hyvä valinta vai ei.
Jos nimestä ei ole yksimielisyyttä ja varmuutta, lapsen nimeäminen voi olla tosi stressaava päätös. Mitä kaikkea siinä pitäisi ottaa huomioon? Mistä tietää, valitseeko oikean nimen?
Kysy itseltäsi nämä kysymykset, kun mietit lapselle nimeä:
Harvinainen vai yleinen nimi?
Molemmissa on hyviä ja huonoja puolia. Yleiset, klassiset nimet ovat useimpien mielestä kauniita ja helppoja lausua, mutta joidenkin mielestä tylsiä. Harmittaako lasta, jos hänellä on luokassa kolme kaimaa?
Erikoinen nimi jää mieleen ja voi olla oikein kaunis, mutta joutuuko lapsi tavaamaan ja selittelemään sitä kaikkialla?
Entä mistä syystä sinä haluaisit lapselle tavallisen nimen? Pelkäätkö, että harvinaisempi nimi haittaisi lasta, vaikka oikeasti mieluummin antaisit erikoisemman nimen? Mikä on syysi antaa lapselle erikoinen nimi? Onko nimi sinusta ihanin ikinä, vai ajatteletko, että lapsi pärjäisi elämässä paremmin nimensä takia? Tällaiset ajatukset kannattaa tiedostaa, jotta voi tehdä ratkaisunsa oikeista syistä.
Miltä sinusta tuntuu lausua nimi ääneen?
Joudut toistamaan nimeä uudelleen ja uudelleen väsymykseen asti. Onko se sellainen nimi, jota jaksat hokea ja joka kuulostaa edelleen mielestäsi hyvältä? Onko sinun itsesi helppo lausua se nimi, jota harkitset lapsellesi?
Mitä mielikuvia nimeen liittyy?
Onko järkevää antaa lapselle julkkiksen, sarjakuvahahmon tai historiallisen hahmon nimi? Haluatko, että lapsesi esittelee itsensä vuosikausien ajan ”kyllä, juuri niinkuin siinä saippuaoopperassa”? Pidätkö nimestä niin paljon, että se ei haittaa?
Entä nimen muut merkitykset? Suomessa on käytössä nimiä, joihin liittyy hassuja tai vähemmän mairittelevia mielleyhtymiä. Haluatko valita lapsellesi sellaisen nimen?
Näiden lisäksi tulee vielä henkilökohtaiset merkitykset. Vaikka teini-iän poikaystävästä olisi eronnut jo 20 vuotta sitten, tämän nimi voi edelleen aiheuttaa inhon väristyksiä…
Haluatko antaa lapselle suvussa kulkevan nimen?
Jos haluat, anna. Mikäli et halua, siihen ei ole mitään velvoitetta, vaikka ”kaikki muut” suvussa olisivat niin tehneetkin.
Sopiihan nimi myös aikuiselle?
Kun valitset nimeä vauvalle, valitset samalla nimeä myös aikuiselle. Toki nimeen tottuu, oli se mikä tahansa, mutta mieti miltä sinusta ja muista tuntuu kutsua aikuista ihmistä kovin ”vauvamaisella” tai ”lempinimimäisellä” nimellä. Nimi kuitenkin vaikuttaa oletuksiimme ihmisistä, ja voi olla hyvä miettiä, minkälaisen vaikutelman nimi aikuisella ihmisellä antaa.
Oletko samaa mieltä lapsen toisen vanhemman kanssa?
On tapauksia, joissa lapsen nimeäminen on venynyt kuukausitolkulla siksi, että lapsen nimestä ei ole päästy sopuun. Jos ette ole nimestä yksimielisiä, keskustelkaa siitä, miksi toisen ehdotukset eivät kelpaa. Onko kyseessä tunneasia, tyyliseikka vai jopa se, että valtaa näin isosta päätöksestä ei halua luovuttaa toiselle? Kun olette tietoisia siitä, mikä hiertää, on kompromissin löytäminen helpompaa.
Mieti, miltä lapsesta tuntuu esitellä itsensä
Nimi voi sinusta olla söpö tai hauska, mutta lapsesta aivan muuta. Kiusaamisen pelossa ei nimiratkaisuja kannata tehdä, mutta mieti sitä, miltä lapsesta itsestään tuntuu. Onko nimi sellainen, jonka hän voi lausua ylpeästi ja itsevarmasti, vai joutuuko hän aina miettimään, miten kuulija nimeen suhtautuu?
Mitä nimi tarkoittaa?
Googlaa nimen merkitys ennen sen antamista lapselle, ihan vain varmuuden vuoksi.
Mieti nimikirjaimia ja lyhenteitä
Käyttäjänimet, sähköpostiosoitteet ja nimikirjaimet saattavat muodostaa huvittavia tai ikäviä sanoja. Käy vaihtoehdot mielessäsi läpi.
Keskity positiiviseen!
Joka nimestä saa keksittyä jotain negatiivista kun oikein yrittää. Älä siis keskity liikaa siihen, millaisia vitsejä nimestä voi vääntää tai kuinka vaikea se on jollekin lausua. Valitse nimi joka on sinusta ihana ja juuri sinun lapsellesi sopiva!
Nimilaki on muuttunut! Tiesitkö jo tämän:
Lapselle saa nykyisin antaa neljä etunimeä entisten kolmen sijaan.
Jos vanhemmilla on yksi yhteinen sukunimi tai sukunimiyhdistelmä, se tulee myös lapsen sukunimeksi. Nykyisin lapsi voi saada kaksi sukunimeä.
Jos vanhemmilla on eri sukunimet, oli kyseessä sitten oma nimi tai molempien nimistä tehty yhdistelmä, lapselle voi antaa yhdistelmäsukunimen. Sen voi kirjoittaa joko väliviivalla tai erikseen. Vanhemmilla yhdistelmänimen nimet voivat olla eri järjestyksessä, mutta lapsilla ei: kaikilla täyssisaruksilla nimien järjestyksen pitää olla sama. Jos vanhemmalla on sukunimiyhdistelmä, lapselle voidaan antaa vanhemman sukunimiyhdistelmä sellaisenaan tai vanhemman sukunimiyhdistelmän yksi sukunimi sellaisenaan taikka yhdistettynä toisen vanhemman sukunimeen tai toisen vanhemman sukunimiyhdistelmän yhteen sukunimeen.
Enää ei myöskään tarvitse mennä naimisiin voidakseen ottaa puolisonsa sukunimen. Avopuolison sukunimen voi ottaa, mikäli avoliittoa on kestänyt vähintään viisi vuotta tai parilla on yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Nimen vaihtamiseen tarvitaan avopuolison suostumus.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ei tää oo mikään testi
Esikoiseni ristiäisten jälkeisenä aamuna anoppi tuli jo varhain vihaisena käymään, kun oltiin annettu lapselle ihan väärä nimi. Oli ennen ristiäisiä jo pahalla päällä siitä, kun hänelle ei kerrottu nimeä etukäteen. Ja kun sen kuuli, niin voihan pettymys kun ei oltu hänen ehdotusta hyväksytty. Ja lapsen ainoa suvusta peritty nimi tulikin mun puolelta, se se vasta suuri rikos olikin. Isänsä sukunimi lapsella kuitenkin on.
Jos sitä on jostain kiusattava niin nimestä sitten, ihan sama mikä se on. Vanhemmille voisi sysätä vähäsen lisää vastuuta etteivät kasvata sellaisia kiusaajia.
Itse mietin että nimi on sellainen mistä ei voi tehdä jotain pöljiä hokemia. Lapset kun mielellään rallattaa sellaisia. Ja että molemmilla sukupuolilla on heille kuuluva nimi. Ei mitään Mikaela, Rauni, Taimi, Tellervo tms. joista ei vielä alle kouluiän tiedä/ näe onko kysymys tytöstä vai pojasta.
Minun lapsilla on kaikilla vanha nimi,tyttöjen toinen nimi on mummuilta peritty pojista toisen etunimi ja toisen toinen nimi isoisiltä.
Mie tiesin jo ala-asteella jotta jos saisin aikuisena pojan niin nimi tulisi olemaan Joonas-Petteri ja tyttö olisi taas Ronja-Marjatta.
Ikävä kyllä en koskaan saanutkaan kokea äitiyttä mutta nimet pysyy yhä mielessäni.
Yhtenä vinkkinä voisin myös sanoa, että käännä lapsen etu- ja sukunimi peräkkäin sanottuna toisinpäin ja tarkista ettei siitä tule mitään liian hassua. Meidän lapsella on näin käännettynä vähän hassu nimi ja nimen käänsi ekan kerran sukulainen ristiäisissä nimen annon jälkeen.
Lasteni isä ei ole suomalainen, joten en kysynyt näitä kysymyksiä ennen kuin päätimme nimet. Pääkaupunkiseudulla on totuttu jo erilaisiin nimiin, joten rohkeasti antamaan nimi, joka itseä miellyttää. Poikani nimestä olen nähnyt monta eri kirjoitusasua ja lausuttukin on eri tavoin, mutta ei ole haitannut poikaa tai vanhempia.