”En enää tiedä, että valitanko ja loukkaannunko turhasta, ovatko hormonini pinnassa vai olenko todella oikeutettu olemaan mustasukkainen kapineelle nimeltä KÄNNYKKÄ. Olemme aikuinen pariskunta, emme mitään nuoria enää. Pikkuhiljaa suhteemme aikana väliimme on hivuttautunut kolmas pyörä, miehen puhelin. Nykyään puhelin on koko ajan hänen kädessään ja sitä näpytetään ja selataan jatkuvasti. Puhelin on mukana vessassa, joskus jopa suihkussa. Ennen katsottiin yhdessä elokuvia, nykyään puhelinta selataan elokuvan aikanakin. Puhelin on mukana syödessä, nukkumaan mennessä ja aamulla herätessä ensimmäisenä mielessä. Lienee sanomattakin selvää, että minua surettaa se, kuinka joka ilta ajaudumme eri sohville toisen huomioidessa puhelintaan enemmän kuin minua.

Kuva: Gilles Lambert

Olen jokusen kerran asiasta huomauttanut. Vastaukseksi saan, että häntä loukkaa se, kuinka kuulosta siltä kuin epäilisin hänen tekevän jotain kiellettyä. Noh, mitä minun pitäisi ajatella tästä: puhelinta käytetään jatkuvasti, mutta silti se on aina äänettömällä ja usein myös näyttö alaspäin käännettynä. Me emme enää keskustele keskenämme mistään, kun toinen keskustelee puhelimellaan muiden kanssa. Se tekee minut todella surulliseksi.

Vaikka hyväksyisinkin sen, että puhelin on mennyt minun edelleni, niin minulla on paha mieli meidän vauvan ja miehen olemattomasta vuorovaikutuksesta. Mies ”hoitaa” vauvaa ehkä vartin vuorokauden aikana ja tällöinkin puhelin väistyy yleensä vasta siinä tilanteessa, jos vauva itkee. Valvon öisin paljon vauvan kanssa ja kaipaisin tukea ja varmuutta siihen, että meillä olisi läheinen ja rakastava parisuhde, joka kantaisi vauva-ajan ylitse. Samaan aikaan mies on väsynyt, koska valvoo puhelimen kanssa.

Miten tällaisesta kännykkäriippuvuudesta pääsisi eroon, tai saisi sen puhelimen käytön edes normaalille tasolle? Minua ei haittaa se, että puhelinta katsotaan, jos itse olen vauvan kanssa tai katson jotain ohjelmaa. Mutta kun yhteinen aika on muutenkin vähäistä niin on loukkaavaa, että toinen on mieluummin puhelimella kuin lähestyisi minua. Minulle riittäisi edes se, että istuttaisiin samalla sohvalla ja oltaisiin muuten vain lähekkäin. Puhelin ei vie pelkästään minua kauemmas miehestäni, vaan tuntuu ettei vauvakaan saa isältään huomiota. Enkö nyt vain näe metsää puilta ja teenkö kärpäsestä härkäsen?”

Nimim. Kännykälle kakkoseksi jäänyt

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kommentoi hyvä ihminen!

— Huono Äiti

Artikkelissa on 16 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Tästä et voi kommentoida vaan avata uuden aiheen

Haluatko kertoa oman tarinasi? Jonkun hyvän tai jonkun vähemmän hyvän?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

16 vastausta artikkeliin “Mies pitelee kännykkäänsä eikä vauvaamme  ”

  • Kännykkään takertuva sanoo:

    Oma kokemus on, että kännykän ääreen on helppoa paeta pahaa ja ahdistunutta oloa. Itse sitä ja syitä siihen ei aina huomaa tai halua hyväksyä. Kumppanin sanoessa asiasta alkaa puolustautuminen, koska kännykän räplääjähän haluaa vain parantaa oloaan ja hän kokee toimintansa oikeutetuksi. Tämä ratkaistiin meidän kohdalla keskustelemalla ja paljon. Olin räplääjänä huono sanoittamaan pahaa oloani, aika varmasti siksi pakeninkin aina tilaisuuden tullen virtuaalimaailmaan. Kumppani jaksoi silti useampana päivänä kysyä oloani ja avata kanssani syitä käytökseen ja, vaikka olikin äreissään, korosti että haluaa meillä olevan hyvä olo yhdessä eikä erikseen. Vei useamman viikon oppia pois ehdollistumisesta avata luuri ahdistuessa, mutta lopulta onnistui. Vieläkin teen sitä joskus harvoin, kumppani myös, mutta nyt hetkelliset ”koomailut kännykän kanssa” on helpompi sallia ja saatamme sanoa jo etukäteen, että tänään tarvitsee hetken itsekseen. Joskus itselläni menee taas yli, ja silloin kumppani ottaa asian esille ja hoksaan ajoissa lähteä ratkaisemaan syitä käytökseen. Teidän kohdalla vauva-arki varmaan rasittaa tosi paljon miestäsi, eikä hän ehkä tiedosta sitä. Keskustelkaa, ja vaikka mies tuohtuisi eikä se ole itsestä tietenkään mukavaa, kannattaa jatkaa keskustelua. Jos syynä on sisään suljettu paha olo josta ei osaa puhua, se pitää joskus vain repiä sieltä kyselemällä pitkäjänteisesti. Voi myös olla paikallaan kirjoittaa kumppanille pitkä viesti (esim whatsapp) jossa purat mihin kaikkeen koet asian vaikuttavan, tällaiset yleensä auttaa sulkeutunutta kumppania havahtumaan kun saa rauhassa pohtia tilannetta.

  • Tinuli sanoo:

    Hei,

    Miehesi on lapsellinen. Puhelimen some-elämä on selvästikin kiinnostavampi kuin teidän perhe. Tuollainen käytös kertoo siitä että miehesi on pakosta fyysisesti läsnä, mutta ajatukset ovat muualla.

    Ei ihme että sinusta tuntuu pahalta.

    Jokainen ihminen käyttää aikansa siihen mikä eniten kiinnostaa. Tee sinä samoin.

    Onnea matkaan, jokainen meistä ansaitsee parasta! 🙂

  • Lupiini sanoo:

    Minä kirjoitan oman mieheni lausuma, koska hän paistaa juuri muikkuja meille punaviinin kera. Kannustaa kysymään miksi pitää olla puhelimessa, aina pitää olla selitys. Itse voisin omasta kokemuksestani sanoa, että hän on koko riippuvainen sosiaalisesta mediasta tai hänellä on toinen nainen.

  • siilitar sanoo:

    miehesi on pahasti riippuvainen eikä hänellä ole alkeellisintakaan käsitystä vuorovaikutussuhteen kehittymisestä. onneksi sinulla on. luvassa perhettä hajottavaa asetelmaa; harmia, katkeruutta, lapsen mielipahaa isompana jne. kerro rauhallisesti mitä tiedät asiasta. vaikka tuskin vaikuttaa mitään…pidä oma selkärankasi ja lapsesi paras!!!

  • Been there done that sanoo:

    Kuulostaa samalle touhulle kuin exäni muutaman vuoden takaa. Kännykkäkäyttäytyminen muuttui aivan yhtäkkiä; puhelin oli äänettömällä, mukana joka paikassa ja näyttö alaspäin käännettynä. Meni oudosti paniikinomaiseen tilaan kuitatessani asiasta miehelleni. Arvasin tosin heti mistä on kyse. Toinen nainenhan se oli.

  • Kamera käyttöön sanoo:

    Otapa hänestä videokuvaa tai kuvia kun hän on puhelimella. Eri tilanteissa jne. ja näytä sitten keräämäsi materiaali. Yleensä toimii hyvänä herätyksenä kun ihminen näkee itsensä koko ajan kiinni puhelimessa esim. juuri vauvan kanssa ollessa, aamiaisella jne. Ja ota reilu määrä materiaalia, jotta riippuvuus todella tulee esille.

  • Kännynanny sanoo:

    Tuttua! Et ole yksin, etkä vaadi yhtään liikaa. Puhelin on aikasyöppö, jonka avulla pääsee hiljaiseen haavemaailmaan. Itse en käytä puhelinta vauvan ollessa hereillä, joskus toki tulee tärkeä puhelu tms., mutta sellainen someselailu ei kuulu yhteen virikkeitä kaipaavan vauvan kanssa.
    Auttaisiko, jos sovitte molemmat laittavanne puhelimet lukkojen taakse osaksi päivää, elokuvan ajaksi yms.? Vessassa tehkööt mitä tekee, vauva on ykkönen! Ja rohkeasti asia puheeksi neuvolassa. Auttavat kyllä. Tai hei, katsokaa yhdessä Supernanny Suomi, siellä on tosi pelottavia esimerkkejä, mitä puhelin lopulta saa aikaan. Miehesi käytös kuitenkin ennenpitkää näkyy myös lapsen käytöksessä.

  • Kolikon toinen puoli sanoo:

    Minun mieheni, lapseni isä sanoi minulle monta kertaa, että hän on jäänyt kännykälle kakkoseksi. Siis minä, vaimo ja äiti, jossain vaiheessa rupesin pelaamaan tyhmiä pelejä ja selaamaan youtubea. Hän oli minulle vihainen, vaatii puhelimetonta aikaa tms. Mutta meidän tapauksessa se oli näkyvin oire masennuksestani, jota diagnosoitiin pian tämän kännykkäriippuvuuden alun jälkeen. Voin pahoin parisuhteessa ja pakenin kännykkämaailmaan.

  • in love sanoo:

    ”Kännykkä”riippuvuudesta pääsee sillä eroon, että uusi naisystävä jättää miehesi, koska hän vaikuttaa jo sen verran koukuttuneelta että tuskin pystyy itse olemaan aloitteellinen erossa. Kuulostaa nimittäin ihan omalta käytökseltäni aviomieheni seurassa johtuen uudesta miesystävästäni. Puhelin äänettömällä ja näyttö alaspäin; teen samaa itse, jotta viestit eivät herätä aviomieheni huomiota, jos välillä keskustelumme on unohtunut laittaa mykistetyksi tai viestiasetukset jääneet työpäivästä muuttamatta ennen kotiin paluuta. Puhelin mukaan vessaan ja suihkuun; sama juttu, teen itsekin koska silloin hetki omaa aikaa lukea kunnolla viestejä läpi ja vastata niihin kaikessa rauhassa ilman kiinnijäämisen pelkoa. Leffaa katsellessa puhelimen selailu; odotan viestejä ihastukseltani ja myös vastailen niihin, jos olen sohvalla sellaisessa asennossa aviomieheni vieressä, ettei hän näe näytölleni mitä olen tekemässä.

  • ex sanoo:

    Äänettömällö ja näyttö alaspäin särähti heti. Salainen tärkeä puhelin oli exmiehelläni kun hällä oli toinen nainen.

  • Epäileväinen sanoo:

    Miehesi kuulostaa äitiään vastaan kapinoivalta teiniltä. Ei aikuista miestä pidä joutua paimentamaan ajankäytössä ja vastuunotossa… mutta teillä kun on jo lapsi maailmassa, toki ero jne. on ehkä viimeisenä mielessä. Tiukan puhuttelun kyllä saattaisin pitää, koska pian lapsi jo alkaa kärsiä kännykän tuijotuksesta. Kun äiti/isä on nenä kiinni ruudussa jopa vaunuja työntäessä, lapsi lopettaa lopulta itsekin kommunikoinnin. Suomeen ei varmaan tarvita lisää mykkiä, kännykkään kiinni kasvaneita ihmisiä. Sellaisia lapsistakin tulee, jos se on vanhempien antama malli… eipä ihme, että sukupuutto uhkaa.

    • vela sanoo:

      Ehkä hieman liioittelevaa sanoa että sukupuutto uhkaa, kun maailma on ylikansoitettu ja elämme jatkuvasti yli varojen, mitä maapallo kestää.

  • Justiina sanoo:

    Tutulta kuulostaa 🙁 Kävin miehen kanssa keskustelun varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä ja siitä, miten kännykän käyttö haittaa sitä. Sanoin myös, että tarvittaessa asiasta voidaan keskustella neuvolassa, koska asia on niin tärkeä. Näin ei kuitenkaan tarvinnut tehdä. Kerroin myös, että minäkin kaipaan mieheni seuraa. Sovimme, että mies laittaa puhelimen äänettömälle ja kirjahyllyyn sivuun arkisin klo 17-20. Puhelin kyllä odottaa ja mies keskittyi perheen kanssa olemiseen tämän ajan. Viikonloppuisin lisäksi aamupäivällä klo 10-13 oli puheliton aika. Tämä ratkaisu toimi meillä. Lopulta puhelimen tuijottaminen alkoi väistyä ihan itsestään. 😊

  • Ahdistunut sanoo:

    Kuulostaa todella raskaalta. Olen 60v ja mieheni on vuoden ajan vain pelannut koneellaan ja seurustellut ympäri maailmaa olevien pelaajien kanssa. Jäin kakkoseksi ja meillä on edessä ero. En jaksa enää. Aivan kuin mies olisi taantunut 12-vuotiaan tasolle. Toivon että miehesi suostuu terapiaan, tuo ei ole enää aivan tervettä. Vauva tarvitsee ehdottomasti molemmat vanhemmat, sinäkin vain uuvut ja masennut. Olen äärettömän pahoillani puolestasi, et ole todellakaan yksin ongelman kanssa. Kaikkea hyvää perheellesi!

  • Lehdellä soittelija sanoo:

    ”Puhelin on mennyt edelleni”. Tässä kerrot tärkeimmän. Miehellesi merkitsee kännykkä enemmän kuin sinä ja vauvanne. Kaikki muu on selittelyä. Samoin kuin alkoholistille alkoholi menee kaiken muun edelle, kännykkäriippuvaiselle kännykkä ja sen tuoma mielihyvä ajaa todellisuuden edelle. Riippuvuus on vahva eikä siitä haluta luopua, siksi puolustelut ja selittelyt. Oma mieheni oli kiinnostunut työstään ja tietokoneensa avaamasta maailmasta enemmän kuin minusta, ja tunnistan tunteesi: jään toiselle sijalle, en ole huomion arvoinen, en kiinnosta. Vakava keskustelu on teillä nyt tarpeen ja valinnan paikka: perhe vai kännykkä? Nykyinen tilanne ei johda mihinkään hyvään. Riippuvuudesta voi päästä eroon, mutta se vaatii tahtoa ja työtä. Toivon, että miehesi silmät avautuvat ja hän ymmärtää mihin on luisumassa.

  • Kakkosvaimo sanoo:

    Täällä toinen joka on jääny kännykälle kakkoseksi. Sanonkin ukolle monesti, että känny on se vaimo. Ollaa koitettu parisuhdeterapiassa saaha asiaan muutosta, mutta ei.. Perhetyöntekijä koittanu puhua järkeä, mutta ei.. Tuntuu ettei kukaa vakavissaan ota koko puhelin riippuvuutta. Puhelin menee lasten edelle kans. Heki sanoo isälle asiasta harvase pvä ja toinen vaa suuttuu. Mullekki huutaa heti jos mainitsen, että puhelin pitäis laittaa pois nyt, ku iltahommat alkaa. Ku näin sovittu parisuhdeterapiassa. Koita jaksaa. Tiedän kuin pahalta tuntuu. Kannattaa neuvolassa ottaa asia puheeksi. Vaikka mies olis mukana. Rohkeasti vain.