”Tulin yllättäen raskaaksi, vaikka meillä oli aina suunnitelmissa olla miehen kanssa kaksin ja se oli myös minulle ok. Kun raskaus paljastui mies kertoi, että ei halua lasta ja se on minun päätettävissä mitä teen. Jos pidän lapsen, eroamme.

Pidin lapsen ja raskausaika meni itsellä sumussa ja itkien, kunnes pääsin asumaan toiseen osoitteeseen. Kun raskaus alkoi olla lopuillaan, mies kuitenkin näytti kiinnostuksen merkkejä ja oli yhä enemmän yhteydessä.

Kun lapsi syntyi mies tuli katsomaan minun luokseni vauvaa ja oli aivan kauhuissaan. Luulin, ettei mies enää ole missään yhteyksissä, mutta toisin kävi. Mies on ilmoittanut, että entäs jos voisimme kuitenkin asua yhdessä.

Mies ei kuitenkaan ota lapseen mitään kontaktia tai nyt lapsen ollessa puolivuotias, mies ei ole ottanut tätä kertaakaan syliin tai vahtunut edes sitä hetkeä, kun olisin käynyt suihkussa. Asumme edelleen omissa asunnoissa, mutta haluaisin muuttaa takaisin yhteen, mutta voiko mies hyväksyä lapsen ja olla tälle isä.”

Nimim. Ymmällään

Kommentoi tätä juttua kohdassa kommentoi tai jätä kokonaan uusi aihe, ehkäpä juuri se positiivinen elämänopetus, josta on iloa meille kaikille: täältä.

Photo Hu Chen

— Huono Äiti

Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Tästä et voi kommentoida vaan avata uuden aiheen

Haluatko kertoa oman tarinasi? Jonkun hyvän tai jonkun vähemmän hyvän?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

15 vastausta artikkeliin “”Hyväksyykö mies lastamme koskaan?””

  • Liina sanoo:

    Kuulostaa siltä että miehen pitäisi käsitellä asioitaan terapiassa

  • Ihmiset eivät ole sitä mitä me halutaan niitä olevaan, ne ovat vaan ihmisiä sanoo:

    Mies tarvitse sinua, eikä lasta, kuten hän itse totesi. Tämän takia hän edelleenkin roikkuu sinussa, mutta ei ole kiinnostunut lapsesta. Itse miettisin tässä tilanteessa, olenko itse viemä kiinni miehessä siksi koska ”kuvittelen” ja ”toive ajattelen” häneltä käytöstä ja olemusta mitä hän ei valitettavasti ole? Mutta toinen kysymys onkin – haluatko kohdata pettymyksen? Mies vois olla hyödyllinen sinulle itselle, tapaamiset, treffit, mutta ei lapsen isyyttä varteen. Lapset aistii miten niihin suhtaudutaan, itse antaisin isän ja lapsen nähdä vaan jos isä innosta hyppien kyselisi lapsen näkemistä.

  • Bb-8 sanoo:

    En huolisi edes isäpuoleksi ihmistä joka ei ottaisi kontaktia lapseeni. Tuollainen vaurioittaa sinun lastasi pahemmin kuin luuletkaan. Jos hän ei halua olla oikea isä lapselleen, anna hänen mennä. Jos hän rakastaa TEITÄ hän tulee itse vastaan.

  • Tiikeri sanoo:

    Ajattele itseäsi lapsena tilanteessa, jossa päivästä toiseen samassa taloudessa asuva isä ei mitenkään reagoisi sinuun, puhuisi saati auttaisi sinua. Mitä elämää olisi semmoinen? Millainen nuori, aikuinen sinusta kasvaisi?
    Lapsiperheessä on myös tärkeää voida luottaa siihen, että lapsi saa tarvitsemansa jos joudut itse olemaan kotoa välillä poissa. Olisiko tuolla tavoin käyttäytyvästä miehestä siihen?
    Maailmassa on kyllä hyviäkin ihmisiä ja muunlaisiakin miehiä. Halusit lapsen ja se toive toteutui. Koita surustasi huolimatta katsoa ympärillesi. Miten vanhempasi tai sisaruksesi suhtautuvat asiaan? Apuakin voi saada, jos on itsekin valmis sitä välillä toiselle antamaan.
    Mies voi toki ajan saatossa muuttaa käytöstään, mutta se on sitten toinen tarina eikä auta sinua nyt.

  • Joskus on vain huonoja vaihtoehtoja, mistä valita sanoo:

    Jos tilanne on tuo, ei saman katon alle missään tapauksessa. Tuollainen samassa taloudessa asuvan aikuisen ihmisen lapsen huomiotta jättäminen lapsen omassa kodissa vaurioittaisi aika varmasti lapsen psyykeä. Suosittelen myös perhe/parisuhdeterapiassa käyntiä, jos suunnittelee vakavissaan samassa osoitteessa asumista. Hyvähän on harjoitella kanssakäymistä eri osoitteessa asuen ja katsoen, kehittyykö miehen käytös mihin suuntaan lapsen kasvaessa, jos haluaa pitää tällaista ihmissuhdetta yllä. Jos sinut haluaa, samaan pakettiin kuuluu nykyään myös lapsi. Jos sitä mies ei pysty hyväksymään, silloin siitä on tehtävä johtopäätös

  • Vaakalaudalla sanoo:

    Uusperheessä saman tyyppinen tilanne: lapsi ennestään molemmilla ja yksi yhteinen, mutta mies ei tunnu hyväksyvän minun lastani. Tämä ilmeni vasta yhteisen lapsen synnyttyä. Vaikeita asioita, jossa moni asia vaakakupissa. Sinuna asuisin erillään ja katsoisin tilannetta noin pidempään, ennen kuin harkitsisin yhteenmuuttoa.

  • karhuäiti sanoo:

    Miehesi laittoi sinut valitsemaan itsensä tai lapsenne, valiten itse sinut. Ja sinä valitsit lapsen.
    Hän laittoi sinut maailman hirveimmän tilanteen eteen. En tiedä olisiko minusta antamaan täysin anteeksi tuollaista ”kiristystä”, ja hylkäämistä hetkellä jona olisit tarvinnut tukea.
    Tuntuu siltä, että miehesi yrittää nyt uskotella itselleen, että hän voi uudelleen valita vain sinut, vaikka se ei ole enää mahdollista.
    Selitä tämä hänelle. Joko hän valitsee teidät: sinut ja teidän lapsenne, muita vaihtoehtoja ei ole.

  • Ent. YH sanoo:

    Kirjeestä ei saa selville miksi haluat olla lapsesi isän kanssa ja mitä itse saat parisuhteesta ”oikean perheen” -kulissin lisäksi. Mietitkö mikä parisuhdemalli tulee lapsesi ensimmäseksi muistoksi? Haluatko sellaista?
    Minun MP: etäisävaihtoehto voi olla parempi sekä sinulle että lapselle.

  • Been there sanoo:

    Ei kannata muuttaa yhteen. Varsinkin kun lapsi kasvaa niin kärsii tilanteesta. Välinpitämättömyys ei kuulu lapsiperheeseen tai parisuhteeseenkaan ja tulee satuttamaan teitä kaikkia.

  • Jenna sanoo:

    No mielestäni voisitte kokeilla, että mies on teillä yötä tai tekisitte kolmestaan yhdessä jotakin. Jos sanoisit miehelle, että olet vieressä koko ajan, jos hän kokeilee ottaa vauvan syliin. Sitä kyllä mietin, miten reagoisi jos suostuisi vahtimaan lasta suihkun ajan ja vauva alkaisi itkemään. Toisiko vauvan sulle suihkuun vai lähtisi ja jättäisi vauvan itkemään vai tekisikö jotain pahaa lapselle. Tosin kuulostaahan tuo hirveälle, mietin jos oma mieheni ei olisi suostunut pitämään sylissä, syöttämään tai nukuttamaan mahansa päällä, niin olisi tehnyt pahaa. Varmaan terapiaa tarvitsisi, niin kuin moni täällä tai facen puolella kommentoi. En kyllä yhteen muuttaisi, ennen kuin jonkinlaista kontaktia alkaa ottamaan lapseensa.

  • Annabella sanoo:

    Toisinaan miehet kasvavat mukaan hitaammin, antaisin hänelle kuitenkin mahdollisuuden jos mukana on molemminpuolisat rakkautta. Mikään ei pakota teitä asumaan samassa osoitteessa, jos se vaihtoehto on parempi. Tehkää kuitenkin selväksi mitä haluatte suhteelta ja mitkä ovat parhaat käytänön ratkaisut. Lastenvalvoja tai perheneuvola voisi olla hyvä kontakti.

  • Äiti30v sanoo:

    Anna sen sattua, ja anna sen sitten mennä. Ei siihen totu jollei sitä halua. Siinä kärsii eniten lapsi. Itse jaksoin vuoden yrittää saada isää edes puhumaan lapselle, ja sitten tuli mitta täyteen. Lapsi ei tarvitse tuollaista ihmistä elämäänsä. Rakasta lastasi ja pidä hänen lähellään ihmiset, jotka häntä rakastavat.

    • Suripahde sanoo:

      Komppaan tätä äitiä. Lisään, että sinä ja lapsesi tarvitsette elämään sellaisen miehen, joka ottaa kontaktia teihin molempiin ja hyväksyy sen, että elämässäsi on lapsi. Tämä kuulostaa kliseeltä, mutta: koeta keskittyä nyt lapseesi, sillä hän on pieni niin kovin vähän aikaa. Jätä lapsen ”isä” omaan arvoonsa. Isyys ei ole pelkkä sperman luovutus, se on todellisuudessa jotain paljon enemmän.

  • Hulahula sanoo:

    Jos isä ei pysty ottamaan lasta syliin tai vahtia hetkeäkään, niin älä muuta saman katon alle. Siellä ne ongelmat vaan kärjistyy, kun asia lävähtää isälle päin kasvoja, eikä isä pääse tilannetta pakoonkaan, kun olette saman katon alla.

    Anna aikaa, katso, miten isä ottaa roolia. Itse en suin surminkaan järkyttäisi omaa ja lapseni elämää sillä, että muuttaisin saman katon alle, kun siinä on ihan realistinen riski, että se yhteiselo ei kauaa kestä, jos isä on vielä noin alkuvaiheessa prosessiaan.

  • Hmmmh sanoo:

    Tuohan kuulostaa vain siltä, että kaipaa sinut takaisin elämäänsä jostain syystä ja on nyt keksinyt insinöörimäisen ratkaisun asiaan eli esittää, ettei hänen tarvitse välittää vauvasta. Vauvasta tulee kumminkin iso nopeasti ja huomaa kyllä, jos hänestä ei olla kiinnostuneita. Miten tuollaiseen vaikealla hetkellä hylkäävään mieheen voisi luottaa tulevaisuudessakaan?