Mies pitää jatkuvasti mykkäkoulua
Huono Äiti sai avautumisen:
”Onko teillä muilla miestä, joka pitää koko ajan mykkäkoulua? Mieheni pitää ihan koko ajan minulle ja lapsille mykkäkoulua. Minä saan mykkäkoulua jos olen liikaa hänen mielestään lasten kanssa, katson omaa sarjaa, selaan kännykkää tai ylipäänsä teen jotain ilman häntä. Mieheni mielestä olisi paras, jos olisin vain ihan koko ajan hänen kanssaan sohvalla tai sängyllä lojumassa. Olen yrittänyt sanoa, että meillä on kotityöt ja kaikki hommat eivätkä lapsetkaan kasva ilman huomiota, mutta ei. Mykkäkoulut ovat vain pahentuneet vuosien aikana.
Mikä neuvoksi?”
Nimim. Liian kiltti vaimo
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 19 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Mykkäkoulua pito on passiivis-aggressiivista vallankäyttöä. Lapsuudessani äitini saattoi pitää mykkäkoulua parikin viikkoa putkeen. Se kohdistui isään, mutta teki ilmapiiristä raskasta kaikille. Oli kuin olisi ukkosta odottanut.
Laita se keskenkasvuisen mies kiertoon!
Minä en jaksaisi elää tuollaisessa. Lähtökohtaisesti pitäisi kotona olla vuorovaikutus turvallista eikä vahingoittavaa.
Minun mieheni teki samoin. Mökötys kohdistui minun lisäkseni lapseeni ja saattoi jatkua monta päivää. Syy saattoi olla ihan mitä vaan, esim. että olin ehdottanut pihan siivoamista yhdessä, pelannut lapseni kanssa lautapeliä tai päästänyt pierun saunassa.
Ongelma ratkesi, kun hankkiuduin miehestä eroon. Yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Tuollainen käytös on vahingollista, eikä mököttäjä yleensä muuta toimintatapojaan. Itse en nää sietäisi tuollaista kohtelua päivääkään.
Voimia tilanteeseen.<3
Ei ole tervettä jos mies pitää mykkäkoulua joka asiasta, erityisen haitallista niin sinulle kuin lapsille. En usko että se siitä paremmaksi muuttuu, tietyn tyyppiset ihmiset tykkää käyttää mykkäkoulua vallan välineenä tavoitteenaan saada oma tahto läpi. Itse kokenut joskus ja se on ollut todella ahdistavaa aikaa. Toiset pääsee siitä eroon, toiset ei.
Jatkuva mykkäkoulun pitäminen on henkistä väkivaltaa. Tilanteessasi väkivalta kohdistuu sinun lisäksesi myös lapsiinne. Jos et pysty lähtemään suhteesta itsesi vuoksi, tee se lastesi vuoksi. Opeta sekä itsellesi että lapsillesi, että on ok sanoa ei ja asettaa omat rajat. Niitä ei saa kukaan ylittää fyysisesti, psyykkisesti tai seksuaalisesti.
Miehen kyky ja halu ottaa muita huomioon on olematon. Käyttää mykkäkoulun avulla sairasta valtaa pakottaakseen muut toimimaan haluamallaan tavalla. Ei tule muuttumaan, ei ole eväitä siihen. Joko siedät tai lähdet. Kannattaa lähteä nyt kun olet vielä nuori, muuten kadut.
Hän on luultavasti narsisti joka on saanut valtavasti äidin huomiota lapsena ja on aikuislapsi, kenties sosiopaattikin. Narsistien uhreille on vertaistukea saatavilla. Lähde liitosta heti!
Oma kohtaisesti en pidä mykkäkoulua lapsiini, mutta emäntäni päätti ettei enää seksielämää, ni mitenpä muuten tässä enää voi, ku kukat ja ravintola illalliset on kokeiltu, myös kotityöt tein kaikki ettei se rassais, rahatkin talouteen tuon yli puolet.
Elin monta monta vuotta tällaisessa helvetissä, kunnes en enää kestänyt ja lähdin. Totuus on että tämä on henkistä väkivaltaa eikä tällainen suhde voi mitenkään toimia oli syy miehen mykkäkouluihin mikä tahansa. Se ei ole muutenkaan sinun asiasi selvittää ettekä tuolla tavalla pääse mihinkään hyvään suhteessanne. Joko mies oppii kommunikoimaan, tai sitten ei. Voit yrittää kuten minä, jankuttamalla tulla kuulluksi kunnes romahdat, tai voit olla hiljaa ja antaa asioiden olla, kummallakaan tavalla et tule kuitenkaan koskaan kuulluksi ettekä ratkaise yhtäkään ristiriitaa tai ongelmaa suhteessanne. Itse sain lopulta miehen henkisen väkivallan johdosta ahdistuneisuushäiriön, jonka kanssa joudun nyt varmaan elämään koko loppu elämäni. Tuo mykkäkoulu oli vain yksi osa sitä väkivaltaa mitä mies harjoitti, valitettavasti hän vain paheni mitä kauemmin siedin hänen käytöstään ja hän jatkaa vieläkin eronkin jälkeen. Silti voin niin paljon paremmin nyt ilman miestä. Mieti oletko helpottunut kun mies on poissa kotoa, se on hyvä merkki siitä, että sinun pitäisi lähteä suhteesta.
Olin monta vuotta tällaisessa parisuhteessa. Mykkäkoululla yritettiin kiristää seksiä. Puoliso oli vain kiinnostunut omista tarpeistaan, mutta ei minun. Ei suostunut terapiaan, keskustelut oli tosi vaikeita. Lopulta alkoi uhkailemaan erolla ja piti siinä löysässä hirressä vuosia. Aika keinoton olo oli ja luulen ettei ex-puoliso tänä päivänäkään ymmärrä kuinka suurta vauriota aiheutti. En nukkunut, olin jatkuvasti voimaton, itsetunto lähti laskuun, lopulta jouduin sairaslomalle. Oli siis aikamoiset vaikutukset omaan terveyteen ja työssä jaksamiseen, sitä kautta myös taloudellisia vaikutuksia. Olin jatkuvasti ahdistunut ja kävin tämän takia terapiassa. Eron jälkeen ensimmäinen palautui yöunet, sitten tuli lisää energiaa töihin. Lopulta poistui ahdistuskin. Lapsetkin voivat paremmin vaikka joutuvat vuoroviikkovanhemmuudessa kärsimään toisen vanhempansa mielialan vaihteluista. Onneksi kyseessä vain (ilmeisesti) pienet vaihtelut, minua kohtaan mykkäkoulujen pituus oli päivästä vuoteen. Jälkikäteen katsottuna aika vähän niitä hyviä hetkiä oli ja harmittaa vuosien hukkaaminen tähän sotkuun.
Kukapa nainen noin lapsellisen miehen kanssa seksiä haluais..? Sitähän tuntee itsensä ihan pedofiiliksi jos tollaisen keskenkasvuisen kans pitäis alkaa peittoa heiluttaa…
Jos mökötyksen syy on seksin puute, lisätkää seksin määrä. Seksiin puolison kanssa ei tarvitse aina olla isoa halua, mutta ihan mukavaa yhdessäoloa se silti on, hoivaamista ja läheisyyden sekä yhteyden ylläpitoa. Turha pitää tässä asiassa korkeita muureja omaan puolisoon, joka päivä peitto heilumaan vaan.
Jos mökötyksen syy on mikä tahansa muu, se on henkistä väkivaltaa ja/tai toisen kyvyttömyyttä ratkoa asioita puhumalla. Silloin jokin fyysinen ratkaisu voi olla tehokkaampi esimerkiksi kävelylenkki, terapia, tanssi, ystävien kutsuminen kylään, seksi tai ero.
Mökötys alkoi jos ei saanut seksiä silloin kun halusi. Ja minua ei haluttanut kun hoidin kaiken kodissa töiden lisäksi ja sain vielä mökötystä päälle. Ei kiinnostanut pätkääkään avata haaroja mieslapselle. Asia ei muuttunut mihinkään vaikka yritettiin puhua. Ainoa ratkaisu oli lähteä. Välillä mietin miten siellä uusi kumppani jakselee.
Pitkän päälle ei tietysti kovin kohtuullista käytöstä, siellä voi toki olla syviä syitä taustalla. Itse olin vähän samantyyppinen aviomies. Lyhyesti, johtui siitä ettei puoliso ja lasten äiti vastannut tarpeisiin alkeellisimmillakaan tavoilla. Ei kuunnellut toiveitani tulevaisuudesta, ei kiinnostunut mitä halusin tai tunsin tai mitä olisin milloinkin halunnut tehdä. Ei tukenut kun olisi ollut tarve.
Puhuminen ei auttanut mihinkään joten lopulta tuli sellainen ehkä fatalistinen olo: miksi vaivautua suutaan avaamaan, koska toista ei voi muuttaa eikä tähän voi vaikuttaa. Kaikki käännettiin aina omaksi viaksi tai sivuutettiin. Tämä oli samalla oivallus ja lopulta avasin suuni ja hain avioeroa.
Mietin asiaa usean vuoden ajan. Terapiakaan ei auttanut, koska sama kohtaamattomuus siellä. Oikeastaan eropäätös kirkastui pariterapiassa entisestään.
Nyt on ainakin itsellä ja lapsilla paremmin. Toistesta en tiedä eikä ole enää minun asiani.
Kaksi tapaa hoitaa asia:
1) ignoorata ja antaa toisen mököttää, mutta siitä kärsii lapset väistämättä, koska tuntevat ilmapiirin vaikkei sitä ääneen sanota
2) pakottaa mies puhumaan. Ei niin että pyytelee anteeksi vaan asiallisesti jankaa niin kauan että toinen väsyy ja avautuu jotta tilanne raukeaa.
Meillä menee niin että mä teen ensimmäistä kun mies mököttää. Tiedän että on väärin, mutta ärsyttää niin paljon se mökötys.
Mies puolestaan tekee jälkimmäistä, jos mä mökötän. Mikä johtaa siihen että mun mökötyksrt kestää yleensä korkeintaan päivän ja miehen voi kestää useita päiviä kunnes saan itseni toimimaan tavalla 2.
Meillä mies on se enemmän keskustelua rakastava osapuoli kun taas minä se, joka pitää asioita enemmän sisällään, mutta olen huomannut että se on terveempää käsitellä niitä läpi, joskin mies usein edelleen, vielä 20v jälkeenkin, joutuu pakottamaan siihen.
Joten ymmärrän ”ei pussaa, ei pukahda” mentaliteettia ja ymmärrän että se turhauttaa toista osapuolta ja yritän tulla vastaan, mutta jos se ei ole luonteelle ominaista, niin se on myös tosi vaikeaa ja kuluttavaa eikä sitä jaksa aina tehdä.
Kuulostaa erittäin tutulta, tälläkin hetkellä taas viikko mökötystä takana. Taitaa olla jo kolmas asia tällä viikolla mistä mökötys päällä. Lapsille hyvää mallia. Seksillä asia varmasti korjaantuisi. Mutta en tiedä mistä sitä halua koneena siihen löytäisi kun saa tätä jatkuvaa lapsellista mökötystä katsoa koko ajan..päivästä toiseen..
Niiiiiin tuttua! Passiivis-agressiivista paskaa tuo käytös. Meillä saattoi mykkäkoulu kestää välillä kuukaudenkin. Mies vietti silloin kaiken kotona olo ajan autotallissa. Jos kävi sisällä, mulkoili vain ohi mennessään. Ja tää kaikki oli aina mun vikaa. Mykkäkoulu saattoi alkaa ihan pienestäkin asiasta ja yleensä en edes tiennyt mistä suuttumus johtui. Sairastuin lopulta uupukseen, vaikeaan masennukseen ja paniikkihäiriöön. Pääsin terapiaan ja sitä kautta sain voimia lähteä. Paras päätös ikinä, koska tuo käytös tuskin tulee muuttumaan. Joko täytyy hyväksyä se osana miehen persoonaa ja elää omaa elämää mykkäkoulujen aikana tai sitten kärsiä tai sitten lähteä.
Sama juttu täällä – mies pahoittaa mielensä milloin mistäkin väärästä sanamuodosta tai tekemisestä, loukkaantuu, heittäytyy marttyyriksi ja lopulta mököttää päiväkausia.
Alussa olin ihan rikki käytöksestä, koska en ollut aiemmin kohdannut vastaavaa. Uskoin tehneeni väärin, pyytelin anteeksi ja menin ties mihin kiemuraan.
Sittemmin opin, että kyse on hänestä, enkä voi vaikuttaa asiaan. Oivallus helpotti, enkä sen jälkeen ole pyydellyt anteeksi tms. Päin vastoin, ignooraan mykkäkoulut (ja niiden aikana myös hänet) täysin ja elän omaa elämääni. Lapsille mies onneksi on melko normaali kiukuttelua ja marttyyriutta lukuunottamatta.
Kasvoin tälläisen isän kanssa. Toiminta on ehdottomasti väärin ja varmasti kuormittaa välejä. Ja se lapsen näkökulma:”mikä minussa on vikana?” äitini kyllä aina sanoi että äidin takia isi on nyt hiljantaa mutta mitä helvettiä?! Lapsena yritti ja yritti saada isää puhumaan edes jotain, mutta ei. Isin mukaan syy oli ”ettei tule sitten sanottua pahasti”. Tuli kuitenkin tehtyä pahasti. Siirsin tämän oman käytökseeni isompana ja huomasin miten väärin se oli. Nyt aikuisena lapsena minulla on aika väljät välit molempiin vanhempiin. Jos minulla ei olisi lapsia niin en varmaan näkisi vanhempiani, osaavat olla kuitenkin hienot isovanhemmat.