”Me ei koskaan riidellä”, tuttava kertoo parisuhteestaan. Ensimmäinen ajatus on, että onpa outoa. Eikä suinkaan siinä vasta hyvä suhde. Miksi näin?

Yleensä ajatellaan, että normaaliin ja hyvään parisuhteeseen kuuluu riitely. Ongelma se on vasta siinä vaiheessa kun koko suhde on pelkkää riitaa. Kaikilla kun on erimielisyyksiä.

Mutta onko se näin? Voiko suhde toimia jos osapuolet eivät ikinä riitele?

Paljon kysymys on tietysti siitä, mikä käsitetään riidaksi. Toisten mielestä mikä tahansa mielipide-ero on riita, ja sellaista suhdetta tuskin on, jossa molemmat ovat ihan aina samaa mieltä. Toiset taas kokevat riitelevänsä vasta silloin, jos erimielisyys kärjistyy huutamiseksi. Huutoraivarit eivät tietenkään ole parisuhdeonnen kannalta välttämättömiä tai suositeltavia – mutta eivät ne välttämättä kerro siitäkään, että suhde on tuhon oma.

Toisissa suhteissa riidellään raivokkaammin. Merkitystä on sillä, mikä omassa suhteessa toimii. Toisille pienikin äänen korotus on ehdoton ei, toisten mielestä se on täysin normaalia. Jos riita ei toimi asioiden selvittelynä vaan on vallankäytön väline, joka aiheuttaa pelkästään pahaa mieltä, se vahingoittaa suhdetta riippumatta siitä huutavatko osapuolet vaiko keskustelevat näennäisen rauhallisesti.

Raivoisa riitely voi olla väsyttävää, turhattavaa ja pelottavaa. Pelkällä huutamisella saa hyvin harvoin ratkaistua mitään asioita. Jos itselle ei sellainen kommunikaatiotapa sovi, ei huutamista pidä parisuhteessakaan joutua kuuntelemaan. Eikä lasten tietenkään pidä joutua pelkäämään vanhempien riidellessä – vaikka se, että vanhemmat riitelevät ei sinällään ole haitaksi. Jos pari saa asiansa selvitettyä ja kokee voivansa hyvin, ei siihen ulkopuolinen voi mennä toteamaan että väärin riidelty.


Kuva Emiliano Vittoriosi.

Entä sitten se, että suhteessa ei ikinä riidellä? Olennaisinta lienee se, miksi suhteessa ei riidellä. Ovatko osapuolet niin samanmielisiä ja kykeneviä keskustelemaan rauhassa, että kumpikaan ei koe minkäänlaisen selvittelytilanteen olevan riita? Se on tietenkin hyvä juttu. Useimmat varmaankin kokevat, että maltillinen keskustelu on parempi kuin raivokas riitely, ja usein se lienee tehokkaampaakin.

Mutta joskus riitelemättömyydessä on kyse siitä, että toinen tai jompikumpi osapuoli ei uskalla ilmaista tunteitaan ja mielipiteitään. Pelko voi johtua siitä, että ajattelee toisen jättävän tai suuttuvan, jos oman eriävän mielipiteensä ilmaisee. Tällöin riitelemättömyys ei ole hyvä asia. Suhteessa pitää voida olla turvallisesti myös eri mieltä, ilman että joutuu pelkäämään hylkäämistä, mykkäkoulua tai raivokohtausta.

Joskus syynä voi olla se, että toinen tai molemmat osapuolet ovat liiankin mukautuvia. Mukautuvuus ja joustavuus ovat yleensä hyviä asioita, mutta niissäkin voi mennä liian pitkälle. Jos kaikki käy, onko omaa mielipidettä, makua ja persoonaa enää edes olemassa? Parisuhteessa on kuitenkin kaksi yksilöä, kaksi persoonaa, ja kummankin tulisi saada olla oma itsensä.

Riitelemättömyyden syy voi olla niinkin raadollinen kuin rakkauden ja kiinnostuksen lopahtaminen. Jos toisella, toisen tekemisillä ja mielipiteillä ei ole enää mitään väliä, ei niistä jaksa edes puhua, saati sitten suuttua.

Jos suhteessasi ei riidellä, ja kumpikin teistä voi hyvin, kaikki on hyvin. Sama koskee myös toista puolta: jos teillä riidellään räiskyvästi, mutta molemmat ovat suhteessa tyytyväisiä ja tapanne riidellä ei ahdista ja aiheuta pahaa mieltä kenellekään perheessä, kaikki on ok. Keskeisintä on se, oletteko suhteessanne tyytyväisiä ja koetteko olevanne turvassa? Pelkäämään ei pidä joutua, oli sitten suhteessa temperamenttisemman tai tasaisemman tyypin kanssa, huolimatta siitä onko itse viilipytty vaiko nollasta sataan -ihminen.

Onko teillä hyvä suhde, vaikka otatte paljon yhteen? Vai oletteko niitä, jotka eivät koskaan riitele, mutta kumpikin seisoo omilla jaloillaan ja uskaltaa kertoa tunteistaan? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “Onko parisuhteessa pakko riidellä?”

  • Ei aina tartte riidellä sanoo:

    Me ollaan just sellainen pari, joka ei riitele vaan keskustelee näkemtserot läpi ja sanotaan ihan suoraan jos ei ymmärrä toisen pointtia vaan tarvii lisäselvitystä. Toisen huonoon tuuleen ei tuppauduta vaan annetaan olla hetki höyryämässä itsekseen vaikka olisi äyskähtänytkin. Riitelyn näen kiivassanaisena moon oikias, soot vääräs, ei välttämättä huutamisena mutta korotetulla äänellä silti käytävänä.