Mieheni kutsuu meitä perhettä perässävedettäviksi ja se loukkaa
Huono Äiti sai avautumisen:
Heippa! Minua on siunattu monella lapsella ja elämässäni yhdellä aviomiehellä, yhdessä on taivallettu yli puolet elämästä. Nyt mietin, mitä pitäisi tehdä.
Nyt vanhemmiten ja elämän taas etsiessä uusia uria ja kai nykyisen yleisen taloudellisen tilanteen takia törmätään perheessä usein, hyvin usein toistuvaan ongelmaan.
Mies nimittää mielellään meitä, minua ja lapsia perässävedettäviksi.
Kuuntelen usein, kuinka muilla miehillä on mökit, veneet, talot, perinnöt, kuinka muut naiset tienaa ja perivät ja ostavat autoja. Mies ei missään nimessä osoita tätä minulle, puhuu tälläisiä muuten vaan, lämpimikseen ja hermostuneena ja ei ikinä kuulemma kateellisena, ihan muuten vaan ihmetellessään, kuinka tässä maassa kaikki jakautuu niin himputin epätasaisesti ja epäreilusti.
Kun tätä papatusta kuuntelee, niin minulle tietysti hieman mielenvikaisena on tullut muutaman kerran mieleen ehdottaa, että laitetaan lusikat jakoon ja mies on täysin vapaa lähtemään aloittamaan elämäänsä ihan alusta, etsii samaa tulotasoa nauttivan naisen, mielellään perillisen tai valmiiksi varakkaan ja lapsettoman, ettei ole noita perässävedettäviä.
No minähän se tietysti olen ihan liian herkkänahkainen ja kaikki on hienosti, hienosti!! Eikä hän toki kaipaa mitään muuta, näin on hyvä, kunhan nyt ihmettelee ja manaa.
Seuraavana päivänä sama toistuu, että on se kumma, miten sillä työkaverilla on varaa. Ei ole reilua, ei. Ja kuinka yhteiskunta kohtelee niin epäreilusti, että hänellä ei ole mitään. Muilla, kaikilla muilla on uudet autot, ulkomaanmatkoja ja perkeleen maita ja mantuja.
Taas ehdotan, että otan lapset ja lähden tieltä pois ja ei tarvi soitella, pärjätään kyllä. Tai minä lähden ja voi etsiä paremmin tienaavan kaverin ja pitää lapset. Olen ehdottanut kaikkea mahdollista, että vältettäisiin tämä katkeruus. Kun tässä on sellainen homma, että minä en nyt kaipaa tähän mitään, kun saisi nuo lapset terveinä ja viisaina ja kasvatettuina tuosta ovesta ulos, riittää leipää ja vaatetta ja rauhallista elämää.
Tottakai nimenomaan perheen isää vaivaa tolkuttomasti, saako tässä pidettyä talon, autot, yms yms, mutta en minä jaksaisi kuitenkaan olla kenellekään taakka, enkä haluaisi, että rakkaat lapset on kenellekään taakka.
Onko tämä ihan yleistä miesten kitinää?
Onko perheillä palautusoikeutta?
Ja kyllä, asiasta on puhuttu, mutta minä vaan ymmärrän kaiken väärin ja olen hirmu kauhea ämmä, kun ei saa puhuakaan mistään tässä talossa.Joten löytyisikö hyvin tienaavalle miehelle joku ottaja? Sinun pitää olla varakas, hyvässä työssä ja lapseton. Mies on tottunut tekemään työpäivän ja sen jälkeen lepäämään, syömään valmiin aterian ja juomaan kahvit ja sen jälkeen on aikaa ottaa nokoset ja puuhailla jotain, jos huvittaa, tämä johtuu kuitenkin vain minun huonosta omastatunnostani, että teen hänelle elämän helpoksi, joten tokkopa sitä kaipaa sinun kanssasi, jos vaan tienaat tarpeeksi.
Meistä entisestä perheestä ei enää perästä kuulu, joten ei tarvi huolehtia exästä ja ex lapsista.
Vain nouto!”
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 18 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kommentoi artikkelia
18 vastausta artikkeliin “Mieheni kutsuu meitä perhettä perässävedettäviksi ja se loukkaa”
Uusimmat artikkelit
Sano miehellesi, että olet täsmälleen samaa mieltä.
Että harmittaa, kun muut naiset pääsee etelään lomilla ja harrastaa vaikka mitä. Kerro, että tämän vuoksi oletkin harkinnut eroa ja olet valmis jättämään lapset miehelle.
No joo, lähetä mun hoitoon vähäksi aikaa, olen lapseton ja keskituloinen. Mun hoidossa saisi kyllä hoitaa äijähommia eli mökin, mun oman kodin kunnostusta, auton sentään hoitaa huolto. Pärjään omilla rahoillani ja ukkosi saisi ottaa hetkeksi lomaa töistään ja olla kotimiehenä. Exä ja lapset saa tulla myös piipahtamaan, kohtahan on joulu ja olisi kiva saada seuraa! Voisin adoptoida ukkosi lisäksi yhden lapsen kun jäi ne omat tekemättä.
Tutun kuuloista. Minun harrastukseni olivat aina ”kalliita ja järjettömiä”, lasten sentään vain kalliita vaikka minä paiskin päivätyön lisäksi kaikki mahdolliset lasten seuratalkoot kustannuksia kattaakseni. Eikä miehen omat harrastukset todellakaan olleet sieltä halvimmasta päästä. Ja minä tietenkin vain odotin kuola valuen miehen perintöä ja eihän se käynyt päinsä, joten ensin tehtiin avioehto (20 vuoden yhteiselon jälkeen) ja sitten erottiin. Ja miehen vanhemmat hakivat kaikkea tarpeellista ja hassuakin tavaraa ettei vaan jäisi mitään arvokasta(?) minulle. Tuntui kieltämättä vähän kiusanteolta, mutta lohduttauduin ajatuksella että ahneella on paskainen loppu enkä riidellyt mistään.
Jännitin miehen lähdön jälkeen onko minulla varaa pelkillä omilla tuloillani säilyttää nuo tyhmät ja kalliit harrastukset sekä puolet lasten hurjista menoista, kun olin niin pitkään läksytystä niistä kuunnellut. On ollut! Ja kun pystyy vapaasti hengittämään omassa kodissaan niin harrastuksistaan nauttii vieläkin runsaammin. Myös lapset. Neuvoni onkin, että mieti kokonaisuutta ja tee ratkaisusi niin että kaikilla on mahdollisimman hyvä olla sen jälkeen.
Onpa töykeää. Miehellä on rakastava vaimo, joka rivien välistä pyörittää kotia. Se, jos mikä on arvokasta ja rankkaa hommaa. Siitä vain mies kokeilemaan. Voidaan myös vaihtaa miehiä ja hän voi tulla tänne katsomaan, mitä on kun on oikeasti perässä vedettävä vammainen lapsi kaiken muun lisäksi. Siinä vaiheessa se maallinen mammona ja omaisuus menettää merkityksensä. Eli jos kaikki on ns päällisin puolin hyvin eli on terveyttä ja rakkautta, niin kannattaa olla tyytyväinen.
Miehille taitaa tulla se ns. 50 jos ei nyt villitys niin alkaa huomata että elämä on mennyt ja ehtoopuoli häämöttää . Usein silloin aletaan joko vaihtaa vaimo nuorempaan ja pareman näköiseen . Kaikki eivät tähän pysty ja samalla huomaa että muut porskuttaa ja laittelevat tavaroita joita itse ei enää saa . Olenkin sanonut noille nuorille että tekevät paljon töitä ja yrittävät saada elämän tärkeimmät asiat laitettua ennen 50 ikävuotta . Sen jälkeen niitä ei enää saa . Kitinät ovat usein miesten vaihdevuosista johtuvia .
Oma puolisoni valittaa jatkuvasti, miten elämä perheellisenä (yksi lapsi) on niin rankkaa ja kuluttavaa jne. Ihan kuin sellainen taustamusiikki, jossa koko ajan jankutetaan että ompa tän lapsen tarpeiden hoitaminen rankkaa ja kuormittavaa ja onpa uupunut. Kun kommentoin, että en jaksaisi kuunnella kun on niin masentavaa, saan vastaukseksi että eikö saa kertoa tunteistaan.
Pointti: nämä miehet luulee, että voi päästellä suustaan kaikki tunteensa ulos, ovat vissiin ymmärtäneet että miehen on hyvä puhua tunteistaan, ainoa vaan että luulevat myös ettei tarvitse välittää muiden tunteista.
Tuskin hän oikeasti teistä eroon haluaa. Haluaa vaan valittaa ja luulee että sun tehtävä on sietää kaikenlaista kuonaa.
Hieno kirjoitus. Haastaa arvojen tarkistukseen.
Ratkauksi ehdotan että näytätuo kirjoitus tai ainakin sen viimeinen kappale miehellesi. Se oli todella osuvasti kirjoitettu.
Näitä lukiessa olen onnellisesti sinkku….ja taidanpa pysyä sellaisena.
Mies tuntuu olevan kateellinen toisille asioista. Mieluummin hyvä elämä puolison kanssa kuin epätyydyttävä elämä kalliissa asunnossa ja kalliissa autossa, joista velkaa paljon.. Ihminen ei arvosta sitä mitä on ennen kuin se kaikki viedään…
Meillä oli miehellä tuo vaihe myös. Valitti kun hänellä ei ole mitään ja muilla on. Kun luettelin asiat mitä hänellä on ja että jos ei ole tyytyväinen saa vapaasti lähteä, muuttui se ääni.. nykyään ymmärtää että kavereiden isot talot ja autot on lainarahalla hankittuja ja nykyisen taloustilanteen myötä heidän elämä on todella on tiukkaa. Arvostaa nyt pienempää lainaa.
Miehillä nämä on tärkeitä. Heillä painaa edelleen se ajatus että miehen pitää elättää kaikki vaikka ei edes tarvitse. Mutta siinä painaa sekin että meitä vanhempi sukupolvi on rikkaampaa eikä ymmärrä että ei se enää mene niin että kaikilla varaa ostaa mökit ja veneet. Että tulee sitä painetta monella vanhemmiltakin.
Meillä on saman suuruiset tulot, mies ei tienaa yksin. Mutta ympäristö luo miehelle kovemmat paineet menestyä työelämässä.
Aloittajalle sanoisin että jos ei mies puheineen rauhoitu, lähde ihmeessä jos se on sinulle mahdollista. Ei tuossa kannata omaa arvostustaan menettää. Sano miehelle että nuo puheet loukkaa vaikka ei tarkoittaisikaan niillä mitään. Ja jos ei tarkoita, tarvitseeko sitä kokoajan niistä puhua. Ja että jos se oma taloudellinen tilanne ahdistaa, sille voi tehdä jotain. Alkaa pienillä summilla sijoittaa ja säästää. Siihen riittää ihan 10e kuussa. Turha marista kotona, tekee asialle jotain.
Onko niin että perheessä toisen vanhemman on kannettava yksin elatusvastuu vaikka ei sitä haluaisi.
Mies ei noin saisi asiaa käsitellä, mutta oikeassa hän siinä on että ei toisella vanhemmalla ole oikeutta heittäytyä elätettäväksi jollei toinen vanhempi tähän suostu vapaaehtoisesti.. Molempien vanhempien on huolehdittava perheen toimeentulosta. Töitä saa töitä hakemalla ja jos ei löydy tai palkka liian huono niin sitten on mentävä uudelleenkoulutukseen sellaiselle alalle josta töitä löytyy ja palkka on riittävä oman perheen elätykseen ja perheen haluamaan elintasoon.
Pariterapia tai ero. Tuo on jo niin kovaa settiä ettei tilanne muuten parane.
Meiltä saa perässä vedettävän miehen. Aina tienannut 80% vähemmän kun minä, meillä on 8 lasta, mies ollut 30 vuoden avioliiton aikana kahdesti karenssissa kun mikä tahansa työ ei kelpaa. Töitten jälkeen jaksaa ehkä tiskit laittaa koneeseen kun oikein ponnistaa. Tällä hetkellä minä teen etänä taaperon kans kotona vastuullista työtä. Mies ei ole koskaan valvonut lasten kanssa eikä koko avioliiton aikana opetellut edes laskujen maksamista. Mutta tupakkaa sen sijaan palaa ja kaikki velat on vaimon niskassa ja lasten elatus. Jos joku on hullu niin minä.
Jotenkin tuttua mutta meillä ei ole lapsia. Oon sanonu että eihän se oo ku mee nii ei tarvitse jäädä tähän paskaan roikkuun ja eikä tarvitse katsoa kun on huonolla palkalla töissä että nyt vaihtoehto on että pidät turpaskii tai lähdet ja mutta muista tähän osoitteeseen ei ole sitten palautus oikeutta ja yleensä vanha menee kiertoon ku ne jätetään, nyt se on sun käsissä että mitä teet
Lähde nyt jo menemään. Ei toi muuksi muutu
Minun ex oli minusta samaa mieltä. Perässä vedettävä siipeilijä, kuten ex appivanhemmat minusta kauniisti puhui, vaikka minun rahoilla elettiin niin kauan, kun minulla oli rahaa . Päivitteli exä myös, että miten ihmisillä on varaa kaikkeen. Sanoin siihen, että velalla ne on ostettu , ei käy kateeksi. Sillä sai hiljaiseksi. Itse säästi rahaa, kun minulla meni joka penni meidän kaikkien elämiseen, myös hänen lapsiinsa edellisestä liitosta. Siipeilijä mikä siipeilijä, kun äiti niin sanoi, niin pitäähän se paikkansa. Ollessani hoitovapaalla, meillä ei välillä ollut lasten kanssa edes mitään ruokaa, kun herra oli töissä ja kävi lounas ravintolassa syömässä. Koska onhan se nyt kumma, että sillä 300€ ei ostettu ruokaa 6 hengelle kuukaudeksi, sitä piti päivitellä, että mihin minun rahat menee.
Hän on ex ja ihan syystä, itse lähdin, yhtään en mokomaa kaipaa, ottaja saa pitää . Mutta nyt on uusi emäntä talossa, keski ikäinen mies otti nuoren naisen. Vauvaa ja häitä pukkaa ja ostetaan 500 sormusta yms ja lapsille virsi jatkuu. Ei oo rahaa ostakoo äitinne, maksan sille elareita, kun lapsi pyytää karkkia. Perheeseen ja omiin lapsiin ei rahaa riittänyt koskaan, näihin naisiin sitä riittää.
Hyvät naiset, lähtekää menemään, elämä on onnellisempaa aidan toisella puolella, uuden rakkaan kainalossa on ihan mukava katsoa exän sekoiluja, vaikka lasten puolesta harmittaa, omasta ei yhtään.
Ihan samantyyppistä settiä oli meillä. Mun olis pitänyt löytää sellainen työ, että voin viedä lapset tarhaan ja hakea myös ja silti tienata vähintään sen 3000€/kk. Onneksi oli avioehto. Otin perintöni ja lähdin. Tosin siitäkin oli jotain sulanut ”yhteisiin” unelmiin. Se esim mahdollisti meidän asumisen omistusasunnoissa, mutta sehän nyt ei ollut mitään. Nyt asutaan vuokralla molemmat. Yhteishuoltajuuden myötä minulla on myös enemmän vapaa-aika kuin koskaan aikaisemmin lasten syntymän jälkeen. Vaikka köyhää on, niin pärjäilen.
Mieskö ei voinut vaikuttaa lasten lukumäärään? Kaipa hän tiesi että lapset tulevat helvetin kalliiksi, ja aiheuttavat vaimon uraan hidasteita?
Yep, täältä sais toisen samanlaisen miehen. Ottaja saa pitää, perään en soittele.
En ymmärrä mikä näitä vaivaa ja miksi se raha ja omaisuus on elämän tärkein asia. Meillä molemmat käy töissä, mutta minun työ on vaan harrastelua, mistä ei makseta tarpeeksi. Ja tosiaan, Herra ei kotona osallistu yhtään mihinkään, kaikki on ulkoistettu minulle, auton huolloista, talon korjauksesta lasten läksyihin ja ruoan laittoon. Onnea vaan sille joka tämän kultakimpaleen pian saa, minulle riittää.