”Kun ei jaksa 50-vuotiaan aikuisen lapsen kiukuttelua kuunnella”
”Tämä teksti on varmasti sekavaa mutta yritän kirjoittaa mahdollisimman selvästi asian.
Eli… minulla on läheinen sukulainen, joka on lapsuudestani asti kohdellut minua huonosti. Kun olin lapsi, hän käytti äidin minulle antamat rahat bensaan. Äiti antoi yleensä minulle mukaan 20 mk/e. Sukulainen saattoi sanoa että, autossa ei ole bensaa, et pääse kotiin jos et ”lainaa” rahaa.
Mitä vanhemmaksi tulin, sitä useammin hän lainasi rahaa minulta, mutta ei maksanut takaisin. Kun olin hänen luonansa, siellä ei ollut ruokaa minulle, tai jos oli, niin homeista. Opin jo lapsena että hänen sanaansa ei voinut luottaa. Esimerkiksi jos hän sanoi hakevansa minut 10 aikaan päivällä. Ei hän välttämättä tullut tai edes soittanut.
Asiat menivät pahempaan suuntaan kun täytin 18 vuotta. Hän tykkäsi juoda paljon, eikä sietänyt yksinäisyyttä. Hänen oli/on pakko olla jonkun kanssa melkein koko ajan. Viikonloppuna kun menin hänen luokseen, joka kerta siellä oli hänen kavereitaan ja kaikki olivat humalassa. Käytös oli todella sopimatonta. Hänen pari kaveriansa tekivät minulle sopimattomia asioita (kyseli suihinottoa, tunki väkisin viereen nukkumaan yöksi ja rupesi hyväilemään, laitto käden paidan sisään…). Paras oli se kerta kun olin hänen luonaan viimeisillään raskaana, ja hänen yhdellä kaverilla napsahti päässä. Tämä sukulaisen kaveri meni keittiöön ja haki keittiöveitsen sillä ajatuksella että nyt lähtee muilta vierailijoita henki. Sukulainen halusi olla tämän huumeiden käyttäjän ystävä ja päästi tämän henkilön sisään seuraavana aamuna kuin ei mitään. En muista yhtäkään kertaa että hän olisi ollut juomatta viikonloppuina kun olin siellä.
No vuosia meni ja hän löysi naisen. Juominen jäi. Uskon, että tämä sukulainen oli tälle naiselle kuin lapsi, jota pitää vahtia. Muistuttaa suihkussa käynnistä, katsoa lääkkeet jne, hoitaa koko koti ja lapset. Ajan myötä suhde kariutui. Suurin ongelma oli varmaan sukulaisen käytös.
Esimerkkinä tämä: hänellä oli siihen aikaan 2 v. lapsi ja me olimme mökillä, jossa oli tramppa, ja lapsi oli hyppimässä siinä. Sukulainen vahti lasta kunnes hän muisti, että rannassa oleva tuli pitää sammuttaa. Itse olin kauempana joten en voinut heti mennä lasta vahtimaan. Sukulainen lähtee sanomatta sanaakaan sammuttamaan tulta ja minä huomasin että lapsi jäi yksin trampalle. Menin lapsen luokse ja kun sukulainen palasi tulta sammuttamasta, suutuin hänelle että miten hän voi jättää 2 v. yksin trampalle. Hän suuttui minulle, ja haukkui minut paskiaiseksi ja kusipääksi, kun nalkutan hänelle.
Tällaisia samanlaisia tilanteita tulee vastaan paljon. Hän käytöksellään aiheuttaa ongelmia ja siitä sanon hänelle. Hän suuttuu minulle siitä silmittömästi ja rupeaa kiukuttelemaan minulle. Hän ei kestä kritiikkiä. Ja mikä ikävintä, hän pelkää jo valmiiksi riitaa ja tulee käymään jo valmiiksi ärtyneenä. Hän helposti rupeaa räyhäämään minulle normaalisti puhuttaessakin. Esimerkiksi puhelimessa. Hänen kanssaan on todella vaikea olla samassa tilassa koska hän todella helposti hermostuu ja rupeaa huutamaan. Silloin kun hän suuttuu, niin korvat katoaa. Ei ota vastaan mitään rauhoitu-kehoituksia.
Ollaan yritetty sopia sen tuhat ja yksi kertaa. Kysytty miksi kiukuttelee ja miksi teit noin. Aina sama laulu. Sama vastaus: hän hermostuu koska pelkää riitaa.
Miksi minun pitää nalkuttaa hänelle siitä että autossa pitää käyttää turvavyötä. Miksi vaadin häntä pitämään sovituista ajoista kiinni. Miksi pitää aina sanoa kaikesta hänen tekemistään virheistä. Esimerkiksi kun hän siivosi meillä ja vei mikrokuvun wc-lavuaariin, jossa lapsen pissinen potta. Hän ei ole tietenkään tehnyt mitään. Näitä tarinoita on paljon ja monet muut sukulaiset ovat kurkkuaan myöten tämän sukulaisen käytöstä.
Joten… Ongelmana on se että jätänkö hänet elämästäni pois, jolloin omat lapset eivät tutustu häneen juuri ollenkaan vai mitä? Kun ei jaksa 50-vuotiaan aikuisen lapsen kiukuttelua kuunnella.”
Nimim. Olivia
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 44 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
No nyt tämä ”Olivia” vähättelee ongelmaa kommenteissa.
Ei se iskä nyt kauhee ookkaan.
Ei sit. Jatka samaan malliin iskän kaa.
Välit poikki rauhallisesti vaan. Pitkään oot yrittänyt ja ei oo sun syy.
Ihmistä ei voi auttaa jos hän haluaa vain olla autettavana ja saada huomiota, ei kehittyä.
Oot Äiti eli sun velvollisuus on olla itsekäs ja pitää huolta ensisijaisesti itsestä että pysyt järjissäsi ja jaksat ja omista lapsista jotka sua tarvii kasvuun ja kehitykseen.
Ei kenenkään oikeus varastaa sun energiaa ja jaksamista sun perheeltä.
Yhdistäydy ja jätä tuollainen ystävä.
Heitä hittoon mokoma . Olisin laittanut välit poikki jo aikoja sitten . Jos jatkat tapaamista ……Niin miksi jatkaisit ?
Isäsi on alkoholisti ja sinä olet sairastunut läheisriippuvuuteen. Välit poikki ja molemmat hoitoon. Siitä lähtee rakentumaan parempi huominen.
No johan on.
Veikkaan että kyse on isästä.
Ikävä kyllä, kirjoittajasta saa luvsn, että hän on läheisriippuvainen. Ja lisäksi tämä lapsuudesta asti jatkunut sairas suhde tuntuu hänestä normaalilta.
Isä on antanut vieraidensa ahdistella kirjoittajaa seksuaalissti ja hän nalkuttaa lasten turvavöistä.
Molemmin puolin sairasta.
Suhde poikki ja ap terapiaan.
Tämän luettuani ihmettelen oikeastiko haluat että lapsesi tutustuisivat häneen? Minä en veisi lapsiani lähellekään. Mikäli itse haluat pitää yhteyttä voi varmaan soitella ja joskus tavata.
Suojele itseäsi ja varsinkin omia lapsiasi, ja jätä tämä sukulainen omiin oloihinsa. Ei ole sinun (eikä oikein kyllä kenenkään) tehtävä kestää kaikkea ja yrittää kannatella.
Kyllä, ei tarvitse olla tekemisissä. Ihmettelen miten aloittaja on edes nuorena vieraillut toistuvasti sukulaisen luona jos meno on tuota. Toisaalta ihmettelen miksi aloittaja kokee tarpeelliseksi ryhtyä ojentamaan henkilöä mm. vöiden käytössä tai muustakaan. Jos aikuinen kokee tarpeelliseksi olla käyttämästä vöitä niin toivottaisin hänet tervetulleeksi etupenkille, ettei se 400 kiloa tipahda ainakaan omaan niskaan kolarin sattuessa. Aloittajan olisi syytä pohtia omaa rooliaan sukulaisten elämässä, miksi ylläpitää aikuinen-lapsi roolijakoa, miksei anna sukulaisen olla typerä aikuinen ihan omissa oloissaan, toisen elämää ei voi elää. Jäi vaikutelma, että sukulaisen ja aloittajan yhteydenpito on hyvinkin tiivistä, mielestäni aikuisten sisarusten, serkkujen tai isienkään kanssa ei tarvitse edes päivää viettää yhdessä, jos se ei luonnostaan ole antoisaa ja mukavaa.
Jos en sano hänelle asioista, niin voi sattua jollekin jotain. Esim jos et laita lapselle turvavöitä tai jättää vahtimatta lasta parkkipaikalla
Oikeastaan emme ole edes paljoa tekemisissä.
Ihmisten kanssa ei tarvitse olla tekemisissä vain sen vuoksi että ovat sukulaisia. Tuskinpa lapsillesi on mitään iloa tällaisesta epäluotettavasta ja piittaamattomasta ihmisestä, vaan todennäköisemmin vain samoja pahaa mieltä aiheuttavia asioita kuin sinullakin on ollut.
Vähän vastaava tilanne oman äidin kanssa, mutta hän ei ole alkoholisti. Ite olin 30v kun mitta tuli täyteen ja suutuin. Löin silloin luurin korvaan ja vaihdoin oviin lukot. Ja lapsia en päästänyt tapaamaan. Päätin ettei mun kuulu kuunnella häntä, jos tuloksena on aina se että minä kärsin. Vieläkään ei avainta ole mun huusholliin ja puhelimeen sanoo vaan ne perus jutut. Mitä kuuluu jne. Hänkään ei halunnut jäädä yksin, mutta omalla käytöksellään varmisti sen.