En ole negatiivinen kitisijä – minä ajattelen ääneen
Tiedäthän ne ihmiset, jotka valittavat koko ajan?
Ne sellaiset, joilla on jokaisesta asiasta jotain huomautettavaa?
Sellaiset negistelijät, jotka ovat tyytymättömiä ihan kaikkeen?
Noh… Oletko koskaan miettinyt, että ehkä vika on siinä, miten sinä kuulet asiat, eikä siinä, mitä he sanovat?
Rochaun Meadows-Fernandez kirjoittaa Scary Mommy -julkaisussa, että hän on ihminen, joka ajattelee ääneen. Hän siis tekee tiheään huomioita, jotka toteaa ääneen. Joskus nämä huomiot ovat negativiisia. Joskus ne ovat positiivisia.
Mutta ison osan ajasta ne ovat vain huomioita.
Silti monet pitävät häntä negatiivisena valittajana. Pelkästään asian toteaminen riittää siihen, että monet ajattelevat hänen valittavan.
Jos olet samanlainen ääneen ajatteleva henkilö, saatat tunnistaa tämän kokemuksen. Esimerkiksi tilanteissa, joissa ääneenajattelija toteaa jotain säästä (jahas, taas sataa), ruoasta (tämä on aika suolatonta), kodin siisteystasosta (hhhmm pitäisi imuroida) tai vaikkapa olotilastaan (kylläpä väsyttää), moni kokee, että hän valittaa.
Siitä huolimatta, että hän ainoastaan sanoisi tekemänsä huomion ääneen. Ilman mitään arvottamista tai negatiivisuuden häivääkään.
Miksi näin?
Pääasiallisia syitä on kaksi.
Ensimmäinen on se, että tämä ääneen ajattelija on todennäköisesti nainen. Naisia on tyypillisesti rohkaistu puhumaan tuntemuksistaan enemmän kuin miehiä, joten on todennäköisempää, että ääneen ajattelee nainen. Lisäksi naisten tunneilmaisuja pidetään helpommin negatiivisena kuin miesten vastaavia.
Tiedäthän, kun nainen itkee, hän yrittää manipuloida, mutta kun mies itkee, hän on herkkä. Kun nainen suuttuu, hän on hysteerinen, mutta kun mies suuttuu, hän on jämäkkä. Kun nainen on päämäärätietoinen, hän on kauhea ämmä, mutta päämäärätietoista miestä ihaillaan. Tämä ajatusmalli menee niin pitkälle, että naurava nainen on typerä hupakko ja naurava mies rento kaveri. Humalainen nainen on kuvottava ja humalainen mies hauska veikkonen.
Joten kun nainen toteaa, että ”ai taas sataa”, se tulkitaan helposti valittamiseksi. Kun mies tekee saman toteamuksen, se on vain toteamus. Harvoin myöskään miehiä syytetään nalkuttamisesta. Mutta jos nainen toteaa, että ”pitäisi imuroida”, jo se voi olla miehen tai lasten mielestä nalkutusta.
Toinen syy on se, että tunteet syntyvät meissä itsessämme ja teemme tulkintamme oman kokemuksemme pohjalta.
Jos ajatus siitä, että joku toteaisi sateesta neutraalisti tai jopa iloisesti, on itselle vieras, se tulkitaan tutulla tavalla. Eli valituksena.
Tähän voi vaikuttaa oma negatiivinen ja pessimistinen luonteenlaatu. On helppo olettaa, että itseä harmittavat asiat harmittavat muitakin – ja jos suunnilleen kaikki harmittaa, niin jokainen ääneen todettu asia voi tuntua valittamiselta.
Tähän voi johtaa myös se, että itsellä on vaikeuksia kestää negatiivisia tunteita. Se voi olla seurauksena vaikkapa aiemmasta hankalasta ihmissuhteesta tai herkkyydestä. Moni meistä on myös kasvatettu niin, että negatiivisia tunteita ei ole saanut ilmaista tai mieluummin edes kokea. Sellainen voi johtaa vääristyneeseen tulkintaan siitä, mikä oikeastaan on negatiivisen tunteen ilmaisu, ja millaiset ilmaisut ovat sopivia.
Valittajia on silti olemassa.
Tästä huolimatta: niitä negatiivisia kaikesta kitisijöitä tosiaan on. Joillekin ei mikään riitä eikä mikään kelpaa, ja kaikki on aina huonosti.
Mutta se on eri asia kuin ilmaista itseään toteamalla ja ajattelemalla asioita ääneen.
Ehkä se nalkuttava puoliso tai raskas ystävä ei ole nalkuttava tai raskas. Ehkä hän ainoastaan juttelee ja hakee kontaktia sinuun, ja valitus on sinun korvissasi? Asian toteaminen kun ei välttämättä tarkoita sitä, että siihen olisi tyytymätön.
Sitäpaitsi: joskus saa olla tyytymätön ja valittamisellakin on paikkansa.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Osui kohdalleen, tämä teksti!
Siis todellakin, mä oon joutunut vaientamaan tämän puolen itsestäni, koska puoliso on aina sitä mieltä että valitan ja olen negatiivinen, ja tuntuukin, ettei hän tunne minua ollenkaan… Itse taas mielelläni keskustelisin milloin mistäkin, mutta hän ei juurikaan. Onkin pian ex puoliso, koska haluan kelvata sellaisena kuin olen.
Kuullostaapa hyvinkin tutulle ja olen huomannut saman ilmiön. Ihan kuin se mitä kukin suusta päästää ei voisi olla simppelin tunneneutraalia.
Tosi hyvä huomio, kiitos.
Eikä pelkällä positivisuudella kauaa jaksa. Myös ne tummat tunteet pitää tuntea ja hyväksyä. Ei niitä silti tarvitse toisten päälle kaataa.