Kyllä niin tympii kun on käyttänyt taas huomattavasti aikaa ja vaivaa, että saa tarjolle ravintosuosituksia juuri oikeissa määrin noudattavaa ekstraterveellistä ja maistuvaa päivällistä, ja teini vaan ilmoittaa nenäänsä nyrpistellen että ei ole nälkä. Sitten roskia viedessä huomataan että ei ihme ettei ole nälkä, kun teini oli vetänyt juuri ennen ruokaa puoli kiloa irtokarkkeja naamaansa. Salassa tietysti. Kyllä rasahtelee rusinat vaikka kuinka yrittää suhtautua rennosti!

Mutta miksei se mene perille, vaikka kuinka nalkuttaa, että irtokarkkien ravintoarvoilla ei pitkälle pötki? Että jos söisi porkkanan vadelmaveneiden sijaan niin ehkä jaksaisi keskittyä koulussa paremmin? Tai että ruisleipä suklaapatukan tilalla ehkä auttaisi siihenkin, kun iltapäivällä väsyttää niin vietävästi? Että ehkä jos jäätelön jättäisi kauppaan ja söisi omenan, saisi sekä sitä makeaa energiaa, että apua heitteleviin hormoneihin?

Ylin kuva rawpixel.

Laittaa tarjolle sitten mitä tahansa, makaronimössöstä pippuripihviin, niin yleensä ei kelpaa. Jos teinillä on hyvä päivä, ja pyydetään nätisti, voipi olla että pöytään tullaan muiden seuraan ja lautasella pyöritellään maistiaisannosta hetki, ennen kuin kiitetään* ja poistutaan omaan huoneeseen suljetun oven taakse. Poikkeuksena tietysti kaikki epäterveellinen ja mieluiten muiden valmistama, esimerkiksi pikaruokalan hampparit ja pizzerian valikoima. Vaan kun ei oikein onnistu joka päivä niitäkään tarjota, erinäisistä syistä. Ja vaikka olisikin kebabia tarjolla niin silloinkin kysytään josko saisi syödä omassa huoneessa. Siellä omassa huoneessa on niin paljon kivempaa ja kaikki maistuu paremmalta.

Jossain vaiheessa kun tarpeeksi hartaasti yrittää, muistaa että niin vain itselläkin tuli useasti haettua koulun lounasta korvaamaan tarjoilut viereiseltä kioskilta. Pitänee hyväksyä että tämä on ihan normaalia ja vika ei ole vanhemmassa tai vanhemman tarjoamassa ruoassa, vaan osa lapsen itsenäistymistä ja omien valintojen ja seurauksien harjoittelua. Miksi ei saisi ostaa omalla rahalla suklaata, kun siitä tulee hyvä mieli? Miksi ei saa tilata pizzaa kouluun kun maksapihvit ei maistu?

Ehkä tässä vaiheessa voi vähän löysätä ohjaksia, opastaa hienovaraisesti miksi esim. pinaattipasta on nallekarkkipussia parempi vaihtoehto, ja luottaa siihen että jossain välissä teini oppii tekemään oikeat valinnat. Ihan fiksuja aikuisia niistä useimmiten kuitenkin kasvaa, ja harvemmin törmää ihmiseen joka elää irtokarkkidieetillä vielä nelikymppisenäkin**. Nuorempana kun kehokin hyväksyy vähän enemmän hurvittelua, nyt ei voi edes sämpylää syödä ilman että pierettää koko illan.

Niin ja onhan sillä suklaalla todettu jo vaikka mitä positiivia terveysvaikutuksiakin. Ehkä sen nalkuttamisen sijaan voisi olla hiljaa ja syödä itse salaa ne teinin karkit. Ehkä sitten nälkäisenä teinille maistuisi taas kanakastikekin, ja kyllä teinikin ymmärtää jo ettei voi tulla huutamaan että kuka söi mun karkit jotka ostin ilman lupaa!

* Sentään kiitetään hei! Ei olla epäonnistuneita ollenkaan, ainakin käytöstavat on opittu!

** Itsekin yrittää kiireessä aina välillä mutta pian huomaa että ei siitä hyvä olo oikeasti tule. Paitsi suklaasta, se nyt auttaa kaikkeen. Vähän sipsejä kaveriksi jos meinaa tulla paha olo, salassa lapsilta tietenkin.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

6 vastausta artikkeliin “Löytyykö teiltäkin irtokarkeilla elävä teini?”

  • Toinen lapsi syömishäiriöinen sanoo:

    Pääasia että syö, jotakin, tämä ei-syömishäiriöinen teini, ja paino pysyy. Enpä enää niuhota enkä puhu roskaruuista.

  • H sanoo:

    Mitä väliä? Jos ruoan ääreen kuolee, niin eiköhän siinä sitten toteudu ihan vaan luonnonvalinta kys yksilön osalta.

    Lopettakaa äitylit se jumalaton hössöttäminen niiden lastenne ympärillä. Pääsette helpommalla.

  • Nimetön sanoo:

    🤣❤

  • Nimetön sanoo:

    Kuka teinille ostaa irtokarkit joka päivä? Tai antaa rahaa niiden ostamiseen?

  • juup sanoo:

    Hei, mä voin olla se eka! Ei meillä vaan… 😀
    Kyllähän tuo oudolta kuulostaa, jos teini ei koskaan syö kunnon ruokaa.
    Tässä pieni keittiöpsykologipläjäys. Moni rakastaa ruoalla. Myös vauva kokee rakkautena kun saa ruokaa. Usein kuulen, että ennen eroa mies on lakannut syömästä yhdessä perheen kanssa vaimon tekemää ruokaa. Alitajuinen ajatus; mä en ota enää sun rakkautta vastaan?
    Voisiko tällä teinillä olla samaa? Jos kerta ruoan haluaa syödä yksin omassa huoneessa silloin harvoin kun ruoka kelpaa.

    • Maailman paras mutsi sanoo:

      Kyllä meillä vaan! Ihan on samalla kaavalla kasvatettu ja samoilla geeneillä rakennettu nämä kaikki kolme, mutta etenkin yksi elää pelkällä (irto)kaikilla! Joskus (ei edes joka päivä) käy närppimässä lusikallisen ruokaa, yleensä ei. Leipää ja muroja söi jonkin verran,ei paljoa. Ei voi ymmärtää…