”Kaiholla muistelen sitä, kun lapset olivat pieniä. Silloin ajattelin, että perjantai- ja lauantai-illat eivät olleet entisensä, kun vapaasta ei voinut lainkaan nauttia. Kun oli niin väsynyt, että ei pystynyt muuta kuin makaamaan Lego selän alla, sohvatyynylle kuolaten.

Kuvittelin että sitten helpottaa kun lapset kasvaa. Että sitten on aikaa ja voimia katsoa myöhäisillan elokuvia ja harrastaa seksiä ja syödä hyvin ja juoda viiniä.

Vähänpä tiesin. Kun lapset kasvoivat, viikonloppuilloista tuli täysi helvetti.

Teini aloittaa rahan mankumisen viikonlopun menoja varten jo perjantaina aamupäivästä. Kotiin tullessa teini vetää raivarit ja alkaa ulista miksi lempivaatteita ei ole pesty. Vaikka pyykkejä ei tietenkään ole tuotu pestäväksi saati itse pesty.

Raivoamisen jälkeen teini makaa kaaoksessa olevan huoneen pinojen päälimmäisenä ja huoneesta kuuluu 850 PLING! kun sovitaan että minne mennään viihteelle tänään.

Teini kasaa itsensä ja lähtee mutta vain örähtää jotain vastaukseksi kun yrittää kysyä, että mihin olet menossa.


ylin kuva Shutterstock.

Sitten teini menee menojaan ja alkaa odotus.

Odotat ja odotat, kökötät valveilla kyttäämässä että tuleeko se kotiin. Mieltä painaa jatkuva huoli siitä että onko se juonut kavereiden yllyttämänä pullon kossua ja jäätynyt tien laitaan. Ketään et saa kiinni jos tämä on tilanne, koska olet yrittänyt kysyä että kenen kanssa olet jos akku loppuu, mutta teini ei vastannut.

Koko ilta menee odottaessa ja sydän syrjällään miettimisessä etkä toellakaan juo mitään viinä kun joudut olemaan hälytysvalmiudessa jos jotain käy tai teini pitää hakea kotiin.

Lopulta niin käy ja joudut lähtemään pyjamassa yön selkään hakemaan teiniä kun ”täältä ei tule busseja, katoin aikataulut väärin” tai muu selitys.

Tietenkin kun ajat yöpuvussa hermorauniona poliisi pysäyttää sut epävarman ajelun takia ja puhalluttaa.

Sitten kun teini tulee tai olet hakenut hänet, pitää aloittaa epäluuloinen nuuskiminen että mitä on tehty. Onko teini juonut? Onko teini polttanut? Onko se polttanut jotain muuta kuin tupakkaa?

Että HURRAA onneksi on taas viikonloppu!!! Kyllä tämä tulee tarpeeseen! Rentoudutaan ja nautitaan yhdessäolosta!

Kuinka ihanaa olikaan kun ainoa huoli oli se kuola joka valui tyynylle, että lähteekö se silkkisestä tyynynpäällisestä vai oliko kuola värjääntynyt salmiakkikarkeista niin että jää tahra.

Vaikka pieni lapsi väsyttää ja herättää 15 kertaa yössä, niin siitä sentään tietää missä se on!”

Nimim. ”Ihana” viikonloppu

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 55 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

55 vastausta artikkeliin “Teini tuhosi perjantai-iltani”

  • Uusi nuoruus alkaa viiskymppisenä sanoo:

    Juuri tämän takia lapset kannattaa tehdä nuorena, eikä aloittaa lapsenrekoa vasta kolmevitosena. Itsellä oli 3 lasta, ekan sain 21-vuotiaana. Nuorinkin täytti 18 kun olin alle viiskymppinen, joten kaikki ovat jo omillaan. Nyt on aikaa ottaa sitä viiniä, jos enää kiinnostaa;-D ja nukkua viikonloppuisin puolet päivästä jos haluaa, ja harrastaa seksiä joka päivä jos kiinnostaa( ja muuten kiinnostaa), joten tsemppiä sinne teinin äitinä olemiseen, se aika on kohta ohitse ja sitten ne soittelee ja käy enää harvoin kotona.

  • Maalaiseukko sanoo:

    Lyhyt se on lasten kotona elämisen aika. Onneksi. Eihän muuten kukaan selviäisi järjissään.
    Vanhemmilla on murheita, turhia ja todellisia ja niin kuuluu ollakin. Kaikenlaisesta kasvatuksesta voi lapsi selviytyä, mutta välinpitämättömyys on tuhoisaa. Katsotaan ne leffat selvinpäin, kun lapset ovat meidän vastuulla ja nautitaan siitä, että ne ihanat kääröt kasvoivat uhmakkaiksi teineiksi, rohkeiksi varhaisaikuisiksi ja tuleviksi huolenpitäjiksi. Ollaan kuulolla ja kysytään, vaikkei vastausta kuuluisi. Jaksetaan valittaa pyykeistä ja sotkuista, koska valittaa-sanaan sisältyy lähes aina ää:n pisteet.
    Voin kokemuksesta kertoa, että on ihanaa, kun ne lähtevät omilleen, pärjäävät ja me vanhemmat olemme päätyömme heidän suhteensa tehneet.

  • täti sanoo:

    Ei se pahin murrosikä kestä montaa vuotta, kyllä sen Rakkaan lapsensa vuoksi lusii ja jättää viinit myöhempään, on sitten koko loppuelämä aikaa tissutella.

  • Tipsu74 sanoo:

    Moikka,täällä käyn juuri tätä ”helvettiä” läpi,sydän syrjällään saa olla ja valvomiseksi menee todellakin yöt jos ei tulla sovitusti kotiin tai ei vastata puhelimeen tai viesteihin, ja kaikista suurin huolen aiheuttaja se että valehdellaan aivan suoraan.

  • enya sanoo:

    Mikä ihme on 850 PLING? Joku korealainen poikabändi?

    • kikki hiiri sanoo:

      varmaan viittasi viestisovellusten äänimerkkiin? mutta mistä minä tiedän.

  • SL sanoo:

    Taas yks hyvä syy pysyä lapsettomana. Huoleton ja rauhallinen viikonloppu, HURRAA! *lällislää*

  • Voi hyvää päivää sanoo:

    Onko jäänyt kasvatus tekemättä? Miksi kukaan sietää moista epäkunnioittavaa käytöstä lapseltaan?
    Opettele sanomaan EI. Käske pestä omat pyykkinsä. Älä pese niitä itse. Jos ei vastaa, ota puhelin pois. Jos ei anna sitä, sulje liittymä. Ota teinin huoneesta pois pelit ja vehkeet jos käytös on huonoa. Lapsella ei ole oikeutta hallinnoida ”omia” tavaroitaan, vaikka olis ne itse ostanut. Rahaa tuskin on itse työllään tienannut. Vanhempia pitää kunnioittaa ja se syntyy niin että huolehditaan lapsesta, mutta pidetään rajat.

    • :( sanoo:

      Voi hyvää päivää tosiaan. Meillä on ja oli rajat, ja pesen kaikkien pyykit – ei ole varaakaan pyörittää konetta jokaisen viiden perheenjäsenen vaatteille erikseen, vaan ne pestään mitä on pyykkikoriin tuotu ja jos on vajaa koneellinen, niin viimeistään siinä vaiheessa pyyntö tuoda valko/kirjo/tummapyykki koneeseen toimii. Sanotko puolisollekin että pese kuule omat sukkasi, minulla pyörii nyt koneessa oma sukkaparini?

      Meillä nuoret kunnioittavat minua, pitävät kiinni kotiintuloajoista (klo 22 AINA viimeistään, ellei poikkeuksellisesti muuta sovita. Koskee myös kotona yöpymässä käyvää aikuista lasta) mutta silti onnistuivat sotkeutumaan huumeisiin ja rikolliseen elämään. Nykyään olen tyytyväinen siitä, että vaikka en hyväksykään kaikkia lasteni tekoja, niin hyväksyn heidät itsensä, ystävänsä joita tuovat näytille, ja AINA voivat luottaa siihen että autan. Oli sitten tultu hölmöiltyä tai ei.

      Se, että lapset elävät kurissa ja herran nuhteessa, tulevat ajoissa kotiin, käyvät koulunsa keskimääräistä paremmilla papereilla, harrastavat ja istutaan saman pöydän ääressä, ei ole mikään tae siitä että elämä menee niinkuin olet vanhempana lapsillesi ja itsellesi suunnitellut. Vanhempia pitää kunnioittaa, mutta myös lapsiaan – rajat pitää pitää puolin ja toisin ja toki huolehtia, mutta myös rakastaa. Lasteni isä yritti kasvattaa kovalla kädellä ja ohjeesi mukaan, armotta ja kunnioituksen vaatimisella -> lopputuloksena on se ettei edes tiedä missä vanhin lapsista asuu, eikä toinenkaan pidä yhteyttä vaikka olen yrittänyt muistutella isänkin olemassaolosta.

  • Nimetön sanoo:

    Neljän teinin äitinä voi sekä samaistua että en. Voihan tietty olla tiukka, rahaa ei tipu ja jos menet vaikka kävelet kotiin jollet muuten pääse. Siis Huom voit yrittää, mutta viikonloppu on silti pilalla huonon omantunnon takia, entä jos jotain sattuu, onko lapseni ainoa jolla ei ole rahaa, jääkö hän nyt porukan ulkopuolelle? Entä se kotona nyhjöttävä teini? Miksei se lähde minnekkään, onko hällä ongelmia, eikö ole kavereita, pitääkö huolestua? Ja taas viikonloppu pilalla, huolesta ja turha kuvitella että itse siinä tilanteessa lähtisit jonnekin saatikka avaisit sen viinipullon saatikka joisit siitä.

  • Hyvä isä sanoo:

    Jos on noin huonoissa väleissä teinin kanssa, niin ei voi syyttää kuin itseään. Raivarit on ok, mut jotain on tehty vituiks ja pahasti jos on noin päin vittua välit. Veikkaisin ylihuolehtimista, holhoamista ja huonon esimerkin antoa jo sieltä vauva-ajalta summasummarum, teini ei arvosta sinua eikä pidä minään… Alkoholismi tms. Suomalainen perusoire jota lapsi joutunut katselemaan koko elämänsä.

    • Sijaisisä sanoo:

      Olet todella oikeassa. Kasvatus ja kulttuuri pitää alkaa jo alakoulu iässä. Ei sitä enään teinille voi rajoja ensimmäistä kertaa laittaa. Ja kunnioitus ei voi olla mikään automaatti, se pitää ansaita ja pitää.

  • Aina äiti sanoo:

    Juuri noin se meni ja jatkuu edelleen. Lapset on aina lapsia. Nyt uskaltaa edes juoda sen viinin perjantaisin🙂

  • Nimetön sanoo:

    Tuttu tarina vuosikymmeniä sitten. 80-luvulla teini oli villi ja vapaa. Mitkään säännöt eivat koskeneet häntä . Kouluun meni kun muisti kirjat Alkon kassissa, jos niitä yleensä oli. Pari viikkoa oli erotettuna lukiosta, kun ei jaksanut herätä kouluun.
    Elämää piti kokeilla joka kantilta. Valvoimme öitä valmiina lähtöön ties minne hakemaan poikaa aamyöstä.
    Riidat olivat kovia, kun yritimme rajoja asettaa. Milloin karattiin kotoa, milloin nukuttiin pihalla puun alla. Välillä olimme epätoivoisia, mitä tästä kaikesta tulee?
    Nyt vuosikymmenten jälkeen poika on korkeassa akateemisessa virassa. Omat lapset ovat kasvaneet kurissa ja nuhteessa. Ei ole isukin tarvinnut saada harmaita hiuksia jälkeläistensä tempauksista. Näin se vaan joskus menee.

  • Tuttu juttu sanoo:

    Päivän naurut. Kuulosti niin tutulta. Olen tuon kaksi kertaa läpi käynyt. Hengissä selvisin, avioliitto ei niinkään.
    Minulla on kolmaskin lapsi, mutta on erityislapsi. On tällä hetkellä parhaassa teini-iässä. Olen ihan tosissaan ajatellut, että onneksi tämä nuorin on kehitysvammainen ja pysyttelee kotinurkissa. En olisi jaksanut enää kolmatta kertaa ja tällä kertaa vielä yksin.

  • Nimetön sanoo:

    Juurikin näin. Meillä myös. Onneks sain la illan naurut kun luin tätä, ihan kuin minun elämästä tällähetkellä. Odotan että jos se ensikesänä pysyis viikon riparilla, vois ottaa sen viinilasin, tai pullon. Voimia kirjoittajalle ja kiitos vertaistuesta, en ole yksin.

    • Einäinteinienkanssa sanoo:

      Olet ainakin epäonnistunut asettamaan rajoja, jos kerta tutulta kuulostaa.

  • Lumi sanoo:

    Hyvä kun haet. Kaikenlaisia kyytituttavia on olemassa.
    Ja edellytät,koska kännyn kulut maksat,että soittoon vastataan tai viestiin.
    Pistä virtapankki teinin mukaan,ei joudu pulaan.
    Tietyssä iässä voi edellyttää kotitöihin osallistumista,ja järkevää käytöstä vaikkei teiniä huvitakaan.
    Muutengan voit vaikka nukkua,kyllä puhelimella sinut hereille saa tarpeen mukaan.
    Älä jätä muuhun kertaan,jos on päuhtynyt. Teinin nukuttua känni pois,ota puhutteluun.
    Ei huuraen,vaan keskustellwn,että mitä se alko tai muut päuhteet aiheuttavat. Voit hyvin etsiä netistä tietoa,teinin luettavaksi,nimenomaan realistista tietoa päihdemaailmasta,ja myöhemmin kysyä,sitäkö lapsi haluaa.
    Nuorena ihmiset eivät huomaa sitä koukkuun jäämistä,eivätkä näe niitä tien toisen pään kulkijoita,asunnottomia narkkareita ja puliasteella olevia juoppoja.
    He uskovat,että semmoinen ei milloinkaan heitä kosketa.

  • Teinien äiti sanoo:

    Kahden teinin äitinä en tunnista kirjoituksesta itseäni tai perhettäni, muuten kuin sen suhteen, että joskus pitää hakea.

    • Tia sanoo:

      Sama täällä, vieraalta kuulostaa. Teiniä ei tarvinnut edes hakea, jos ei oltu etukäteen niin sovittu. Hoitivat kavereidensa kanssa aina kyytien sopimiset ennen lähtöä, ei tarvinnut äidin ja isän päivystää yötä myöden. Kerran on 19-vuotiaana herättänyt äidin unilta, kun oli tulossa myöhään yöllä Lontoon reissulta ja huomasi, ettei ollut lähtiessään ottanut kotiavaimia mukaan. 🙂

  • Zonjamaria sanoo:

    Se on juurikin noin, vanha työkaveri sanoin että pienenä lapsi polkee syliä, mutta teininä sydäntä…

  • Jasso sanoo:

    Just näin se menee

  • Aikuisen äiti sanoo:

    Raskastahan se on, mutta aikansa vaan kestää. Meillä vanhemman lapsen kanssa teiniys oli ihan hirveää. Lopulta, kun ei oltu tarpeeksi skarppina, ajautui todella huonoihin porukoihin ja elämä meni ihan pilalle. Nykyään tämä lapsi nukkuu hautausmaalla. Viisastuneena kuopuksen kanssa oli eri meininki. Kuopus pesi omat vaatteet 15v lähtien. Jos ei pessyt niin sitten mentiin likaisilla. Minä valvoin ja hain, milloin vain tarvitsi. Välillä kuiskasin koko ystäväporukkaa. Tiesinpä niin kenen kanssa teinini kulki, kun muuten en sitä tietoa saanut. Alkosta keskusteltiin joka kerta, kun sen käyttöä harrastettiin. Ja ei huutamalla vaan fiksusti keskustelemalla. Nyt minulla on 30-kymppinen, fiksu työssäkäyvä aikuinen, entinen teini.