Tiedätkö sen tunteen, kun lapsesi pyytää apua läksyissä, ja itsevarmana nappaat kirjan ja alat lukea tehtävänantoa: Tämä on varmasti helppo! Keksin vielä jonkun fiksun tavan selittääkin tämän lapselle! Olen niin älykäs, ja olen niin hyvä vanhempi!

Kunnes itsevarmuutesi äkkiä haihtuu. Mitä tehtävässä oikeastaan kysytään? Mikä ihme siihen on vastaus? Tässä ei ole mitään järkeä!

Näitä hankalia kysymyksiä on suunnilleen kolmenlaisia.

Ensimmäiset ovat se noloin tapaus. Ne sellaiset kysymykset, jotka paljastavat että jaahas tämän äidin olisi syytä kerrata peruskoulun kolmas luokka. Ja varmaan kaikki muutkin luokat… Kysymys on ihan selkeä ja vastaus samoin, sitä vaan ei tiedä. Ehkä sen on joskus tiennyt, mutta unohtanut…kuka nyt oikeasti muistaa jotain kivilajeja, mitä niitä nyt on moreeni ja…öööh mureena?!

Tällainen ongelma ratkeaa joko kirjan tai viimeistään netin avulla. Aikuinen oppii siinä itsekin, mikäs sen parempaa.

Sitten on ne tehtävät, joissa sanotaan, että vastaus löytyy kirjasta siitä ja siitä luvusta. Akateemisesti koulutettu ja muutenkin sivistynyt vanhempi lukee ja lukee kappaletta, mutta vastausta ei löydy. Onko se kuvateksteissä? Ei ole. Onko se varsinaisessa tekstissä? No ei ole. Entäs jossain tietoruudussa? Ehei.

Vanhempi selaa kirjaa, josko luku on ilmoitettu väärin? Lapsi sanoo, että ei me olla tuolla asti vielä. Asiaa ei voi googlata, koska kyseessä on joku täsmälleen tietty asia, joka pitää täydentää lauseeseen. Lopulta lapsen kanssa tullaan siihen tulokseen, että vastausta ei kirjasta löydy ja kohta jätetään tyhjäksi. Syytä äitiä!, voi antaa lapselle ohjeeksi läksyjen kuulustelua varten.

Ja sitten…sitten on vielä kolmas kategoria. Ne totaalisen käsittämättömät tehtävät!!!

Osassa käsittämättömiä tehtäviä on ihan puhdas virhe – ihmisethän oppikirjat ja tehtävämonisteet kuitenkin tekevät! Osassa on sitten painovirhe tai ajatusvirhe tai muuta sellaista, joka tekee tehtävästä täysin mahdottoman tajuta. Onpa vielä sellaisiakin tehtäviä, joissa ei ole virhettä, mutta ajatus tehtävän taustalla on joko itselle ja lapselle tai sitten suuremmallekin joukolle ihmisiä ihan hämärä.

Tehtävän tekijä on saattanut olla sitä mieltä, että kyseessä on täysin selkeä, helppo juttu ymmärtää, mutta kukaan ei tajua sitä. Tai kenties käy niin, että monikin tajuaa, mutta MINÄ EN. (Moi vaan taas se ”olen täysi typerys” -olo!) Silloin on pakko todeta lapselle, että minä en nyt tajua. En sitten millään.

Sekä tietysti kysyä lapselta seuraavana päivänä, että mikä se vastaus oikein oli. Joskus käy niin, että saa vain puistella päätään, että olenpas minä pöljä. Joskus taas selitys ei auta minkään vertaa…

Mitä mieltä olet esimerkiksi kolmasluokkalaisen matematiikan tehtävästä, joka kuului näin: Jaanalla on 15 marmorikuulaa. Hän hukkasi osan kuulista. Montako kuulaa hänelle jäi?

Öööö anteeksi? Seitsemän? Viisi? Liian vähän? Riittävästi?

Entäpäs päättelytehtävä, jossa kysyttiin sukulaisuussuhteita ihmiseen, jota ei ollut aiemmin mainittu: Jos Heikki on Hannan veli ja Hanna on Mikon sisko, mitä sukua Jenni on Hannalle?

Häh? Kuka Jenni?!

Myös kokeita allekirjoitaessaan saa välillä ihmetellä. Aikuinen, omasta mielestään ihan fiksu ihminen lukee tehtävänannon viiteen kertaan ennen kuin tajuaa, mitä siinä oikeastaan pitää tehdä. Osa menee kenties sen piikkiin, että aikuisena ei ymmmärrä, mitä pedagogista merkitystä on esimerkiksi ensin värittää joku kirjain ja sitten vaikkapa taivuttaa sana. Mutta kaipa sekin on mietitty.

En myöskään halua arvostella opettajia tai oppimateriaalien tekijöitä. Virheet ovat inhimillisiä ja muut jutut menevät pitkälti oman tietämättömyyden tai hoksaamattomuuden piikkiin.

Silti kyllä mietityttää, että kuinka monta marmorikuulaa Jaanalla nyt sitten on. Yhdeksän?

Nimim. Tyhmäkö?

Onko sinulle tullut vastaan käsittämättömiä koulutehtäviä? Tai oletko huomannut, että peruskoulun oppimäärä on kadonnut aivoistasi jonnekin? Kerro kommenteissa!!!

Läksyesimerkit täältä.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

3 vastausta artikkeliin “Liian vaikeat läksyt…vai olenko minä vain tyhmä?!”

  • Suklis sanoo:

    Kyllä! Kerran matematiikan läksyissä lapsen ollessa viidennellä luokalla,kävi niin että lapsi pyysi kirjoittamaan nimeni ja päivämäärän sen sivun kohdalle minkä laskuissa en osannut auttaa🤣

  • Päde sanoo:

    Samastun tähän kirjoitukseen, todella! Matematiikka ei koskaan ole ollut itsellä lemppariaineita koulussa ja muutenkin se kun hoituu aina nykyään laskimella niin… No, sanotaanko vaikka näin että nolottaa kun ihan aina ymmärrä kun ”kolmio+neliö on yhtä kuin ympyrä. Ympyrä plus ympyrä on yhtä kuin vinoneliö. Kukka plus kolmio on yhtä kuin mikä…??!!??” Häh?? Ja tämä ekalla luokalla.. Onneksi voi aina sanoa että kysy iskältä, se on hyvä matikassa.. 🤔😆

  • Ihan pihalla sanoo:

    Lapsen ensimmäinen luokka opiskelee matematiikkaa Nemenyi-tekniikalla. Koko suku on myös saanut ilon tutustua siihen äidin kopioidessa käsittämättömiä tehtävänantoja heille. Jotkut tehtävät aukeavat, jotkut eivät, ja joissakin täytyy olla suorastaan virhe -eihän niissä ole muuten mitään järkeä.
    Onneksi lapsi on fiksumpi kuin äitinsä kouluikäisenä, joten selviytyy matematiikasta paremmin. Paitsi silloin, kun kysyy apua tehtävään. Silloin ei osaa auttaa äiti eikä suku.