Joskus lapsiperheissä kohdalle sattuu päiviä, jolloin mikään nyt vain ei luikahda sukkana putkeen. Aamulla kun kännykän näytöllä näkyy 5.40 ja kaksi kolmesta on ihan kärppänä uuteen päivään niin ei paljoo jaksais hihitellä. Päät tyynyyn, pikkukakkonen alkaa perhana soikoon..ihan kohta…no melkeen kahden tunnin päästä!! Siitä se päivä lähtee juu….kirjoittaa Kolmen Pojan Äiti

”Koiranunta torkkuen ja välillä lapsen sängyssä käyden kääntymässä (epätoivo, jos se sillä tapaa nukkuis vielä) koittaa auvoisa pikkukakkos-aika. Ohjelmat ovat kuitenkin nyt vääriä ja kimmokuun tilalla siellä on joku muu ei niin populaari hahmo. Natinati sitä ja valivali tätä. On jo hirvee nälkä ja vähän jo väsyttäis kun päivä startannut niin kovin varhain. Omaakin kahvihammasta kolottaa niin maan julmetusti ja kehnot unet saavat olon melkein kuin darraiseksi.

Keitetään munaa ja paahdetaan leipää. Pöydässä on kauniina kimarana vihannekset sekä tuoremehut kupeissaan, lapset kinaavat kuka saa voidella ensin ja  pian voiveitsi lentää uljaana kaarena keittiön matolle mukanaan näyttävä rasvaklimppi. Mutta missä on isiii? Isiiii, syömään!! SYÖMÄÄN!! Isiä väsyttää, ja se suotakoon työn raskaan raatajalle. Mutta olisko pyhäaamuna kliffaa hengailla koko iloisen perheen voimin aamiaispöydän ympärillä. Eipä vissiin.

Sumppi puolison kupissa jäähtyy ja meluntaso aamupalan nauttijoilla kohoaa, samaa tahtia rupeaa omassa päässä pinnat kiristymään. Puhallus ulos ja sisään, kyllä tästä selvitään.

Sanomalehden lukeminen kannesta kanteen ajatuksella on siis ajatuksena vallan muheva ja maistuisi varmaan monelle, mutta kun kattos ei se aina onnistu. Varsinkaan jos samaan aikaan yhdellä on kuumeinen ujellus matolla, toisella pylly vailla pyyhkintää ja kolmannella mieletön kriisi legorakennelman kanssa. Äitiäitiäitiäiti! No kelpaisko isi? Ai kun isi on bisi. Ja taas panta tiukkenee oman pään ympärillä.

Ulos, nyt koko konkkaronkka ulos! Paitsi se kipeä sankari. Ja miten on mahdollista, että vain äiti muka koko taloudesta tietää missä on sukat, millä kengillä mennään ja kuka on ottanut lippikset? Silmiin osuu etsinnän tohinassa myös koulun terveystietokysely sekä päiväkodin kehari-keskustelulomake. Se kuuluisa Joku ne varmaan täyttänee? Puhalletaas kaikki yhdessä taas syvään ja seivataan tilanne.

Jos jonkinlaista puhdetyötä teettää aamupäivä ja yllättävän pian koittaakin leijonannälkä kundikolmikolla. Ruokaa, ja mielellään just nyt tai jo vähän aiemminkin. No jessus, kun en tähän hätään saanut karjalanpaistia hautumaan tai kaalilaatikkoa alulle. Mitäs hätävaraa pantais, ois meillä pinaattilettuja ja karjalanpiirakoita einesmalliin. Nassikat mättävät niitä tyytyväisenä naamaan, mutta mies katsoo asiakseen kommentoida ruoan ravintoarvoista. Niin? En näe sinuakaan rakkaani nyt wokkaamassa rapeita vihannessuikaleita pienokaisille, vaan moottoripyörän manuaali on aika tiukasti kätösissä.

Päivän tunteihin mahtuu monisen monta vastaavaa pikkujuttua, joiden kokonaisvaikutus kumuloituu pirtsakaksi lumipalloefektiksi kun poikien nukkumaanmenoaika koittaa. Marttyyrimamma tiskailee iltapalalautasia ehkä hippasen mielenosoituksellisen kovaäänisesti, korostaa kutsuissaan rooliaan; tuleppa nyt niin ÄITI pesee sinutkin, anna kun ÄITI koittaa ehtiä pistää sen uuden laastarin. Tässä samalla kun leikin hehkeätä puolisoa, aktiivisesti kuntoilevaa superrouvaa, kunnollista tytärtä ja lemmikin tunnollista emäntää. Kaivan jostain sen hukassa olevan organisoijan roolin sekä yritän vielä olla viehko plus huumorintajuinen.

Panta kiristyy, mutta kuka sitä kiristää?

Lapset nukkuu. Autuuden hetki, ovat niin nättejäkin nukkuessaan. Paitsi se kuumeinen yksilö, joka ujeltaa reppana onnettomana pinnasängyssään. Nyt olisi se täydellinen hetki käydä läpi päivän saldoa puolison kanssa, niitä onnistumisia sekä pointteja, joita olisi varaa parantaa. Poimia oppiläksyjä, joihin voisi ottaa sen toimivamman ja rakentavamman kannan heti huomenna. Ymmärtää kaikkia enemmän ja miettiä puhinoitaan useammin. Nostaa kuumat kissat pöydälle, antaa kiitosta ja kehua, olla alleviivaamatta niitä toisen puutteita. Puida hommat läpi, jotta ei tarvitsisi käydä yöpuulle nuttu nurin. Mutta kun on vain niin vajavainen ihmispolo, että joskus se houkuttelevampi vaihtoehto onkin livahtaa terassille läppärin kanssa, sukeltaa höttösten blogien maailmaan ja luvata itselleen että huomenna, huomenna olen taas se kelvompi puoliso joka kommunikoi aikuisten tavoin ja muistaa oppaiden neuvot omassakin arjessaan.”

Terveisin Kolmen Pojan Äiti

PS: Alla olevalla lomakkeella voit lähettää Huonolle Äidille itseäsi kutkuttavan oman tarinasi, Huono Äiti tekee niistä luettavan muotoisen koko porukalle. Nimesi ei tule kenenkään tietoon. Liitä se kuitenkin mukaan jos haluat ottaa osaa juttujen lähettäneiden muki- ja kirjaarvontaan!! Hei, nyt saa haukkua esimerkiks siitä ukkoa ihan kunnolla 😉 Darlings.

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

13 vastausta artikkeliin “Ihan tavallinen arki on tätä”

  • Äiti-Sluibero sanoo:

    Meillä iskä osallistuu sen mitä pystyy, tosin osittain liikuntarajoitteisena. Eli hoitaa lähinnä kuuluisan nurmikon / lumityöt (joskaan ei joka kerta tai kokonaan jolloin minun on tultava hätiin) sekä ruokahommat (onneksi ja paremmin kuin minä), joskin kyökin siivous ja astiahuolto jää aina mulle. Tämän lisäksi ei onneksi ole lemmikkejä ja muksujakin vain yksi, mutta tämä ajoittain hyvin vaativainen. Kun äiti ei millään jaksa tai ehdi katsomaan tai osallistumaan leikkeihin koska on hoidettava huushollin pyörittäminen sekä koordinoitava niitä talon ulkopuolisia asioita. Kummasti kaikkiin pieniinkin asioihin sitä aikaa vaan kuluu. Ja tämä joko iltaisin pitkän työpäivän jälkeen (mies tekee töitä kotona, minä muualla; olen matkoineen n. 9-10 h poissa arkisin) tai viikonloppu”vapaalla”. Iskä on usein vapaalla ”bisi” kun se rentoutuu pelaamalla tankkipeliä. Tunteja. On siis kotona, mutta jolloin sitä ei voi häiritä äiti eikä lapsi. Viimeksi lauantaina olin aivan rättiväsynyt illalla päivän touhuista. Siivosin keittiötä iltapalan jäljiltä kun muistin että muutama homma on vielä tekemättä ja lapsi pitäisi jo laittaa iltatoimien kautta nukkumaan (homma kuuluu aina minulle jotta ”saisimme yhdessäoloaikaa lapsen kanssa” – huom. tämä on minulle tarjoiltu perustelu). Lapsi ei lukuisista pyynnöistä huolimatta suostunut siivoamaan leikkejään joilla on täytetty koko olohuone. Eli tiedossa vielä yksi homma lisää. En tahallani, mutta ehkä alitajuisesti virhe seuraa toistaan: lampunvarjostin putoaa (melkein itsekseen mutta kuitenkin), kattilallinen herneitä on kaatua pitkin pöytää ja lattiaa ja astianpesukonetta, jonka vaunu tipahtaa herneitä etsiessä paikaltaan. Tähän mies toteaa olohuoneesta; ”mitä sä riehut siellä, teetsä noi tahallasi että saisit huomiota?” Juuei. (Lapsi onneksi muuten siivosi jälkensä iskän kehotuksesta, että sentään jotain lohtua. Meillä on juuri nyt se vaihe että isä on ykkönen vaikka tekisi mitä tai ei tekisi). Mulla ei ehdi olla omia harrastuksia eikä muutakaan omaa elämää. Nyt juuri harkitsen jumpan aloittamista mutta kun sekin on pois lapselta ja kodilta. Kauppapäivinä jo illat venyy kun käyn viikon ruokatarpeet yksin töiden jälkeen marketista. Jostain syystä alkaa olla aika burnoutin partaalla keikkumista tämä elämä. Jos näistä työnjaoista puhutaan niin aina päädytään siihen mitä mies tekee ja hänhän tekee vaikka mitä vaikkei oikein aina pystykään kun kroppa ei kestä. Äidillä ei kestä pää (eikä kohta kroppakaan) mutta sitähän ei lasketa. Leikkisästi olen muuten saanut isännältä nimimerkkini. Lapsikin on osannut käyttää sitä jo pienestä asti kysyessään juuri puhumaan oppineena: Missäs äiti sluibailee?

  • kirsi sanoo:

    Kuulostaa jotenkin tutulta tuo kaikki. Paitsi että meillä 2 teiniä ja sen lisäksi kaksi uhmaikäistä. Teini kiukkuaa ja paiskoo ovia. Pienempien kanssa menee painiessa siitä myöskin että mitä tehdään ja mitä ei. Kahden koululaisen paperit, yhden eskarilaisen paperit ja lääkärit, hammaslääkärit sekä pienimmän neuvolat. Koko ajan kuuluu äiti,äiti.. Isi ei kelpaa jos äiti on kotona. Sitten kun lisäksi teet iltavuoroa/viikonloppua töitä koska kodinhoidontuella ei makseta vuokraa ja mieshän ei omista tuloistaa tietenkään vuokraa maksa. Niin onko ihme jos pipoa kiristää. Sitten mies joka ei todellakaan koti töitä tee jaksaa marista vielä siitäkin kun olen töissä eikä pääsekään menemään miten haluaa. No itsehän sitä on osansa valinnut ja sitä sietää.

  • Johanna sanoo:

    Siis kaikki miehet on yhtä urpoja! Meillä daddy dearest painaa töitä useimmiten iltavuorossa ja saa toki nukkua aamupäivään asti. Äiti tietenkin hoitaa aktiivivauvan yöheräämiset, kotityöt ja tulevien häiden kaikki järjestelyt. Siinä ohessa isukki tarvitsee sihteeriä jotta saa työnsä kirjalliset hommat hoidettua, löytää milloin minkäkin tavaran ja muistaa päivän menot – onneksi sellainen löytyy kätevästi kotoa! Kun äiti ottaa päikkärit niin isi laittaa lapsen sitteriin ja surffaa pornosivuilla, , luonnollisesti siihen asti että vauva alkaa huutaa huomiota ja herättää äidin vähemmän lempeästi. Sitten kun äiti kömpii unilta niin pitkin kämppää on kerättävissä likaisia astioita ja sukkia iloiseen egghunting-tyyliin. Kun äiti joskus huomauttaa, että olis kiva saada vähän apuja kotihommiin niin ensin tulee syyllistämispuhe siitä ettei mies VOI revetä joka paikkaan (ymmärtäähän sen, että on tosi paljon hankalampaa laittaa tiskit koneeseen kuin jättää ne pöydälle ihan siihen koneen päälle), sitten kummastellaan että mikä äippää niin väsyttää ja totdetaan perään että ”kotona olostahan sulle maksetaan!”. En oo koskaan halunnut marttyyriäidiksi mutta pikkuhiljaa siihen päin pusketaan kun pää pn univelasta sekaisin. Pitää vissiin alkaa pukeutua vain valkoiseen koska sen värisiä muutkin kodinkoneet on!

  • Janni sanoo:

    Oli myös mielenkiintoinen kuukausi, kun nilkkani mursin. Kotiäitinä kolmen ipanat kanssa 4v. 3v. Ja pienin konttaus iässä. Isäntä lähti viihteelle ja oli suureen ääneen mainostanut kaikille kuinka rankkaa HÄNELLÄ on, kun vaimo on jalkakipsissä kotona. Eräs vanhempi herra oli tullut ukon luo ja komentanut kotiin hoitamaan perhettään…:-D
    Nykyään meillä onneksi hoidetaan lapset aikalailla yhdessä…jossain vaiheessa oli jääkaapin ovessa ihan oikeasti päivän aikataulu ruokailuineen. Koska ukkeli ei selvästikään ymmärtänyt suullisia ohjeita .. Lasten pitää syödä, ja pienten nukkua että jaksavat.
    Hyvät naurut näistä saa, sitten jälkikäteen…

  • Tanja Huittinen sanoo:

    Olen niin onnellinen kun lapset kasvavat. Osaavat käydä vessassa ja antavat äidin käydä yksin vessassa. Osaavat avata telkkarin ja antavat äidin kölliä lauantaiaamuna. Osaavat ottaa hanasta, kannusta ja tölkistä juomista eivätkä huuda äidille kun jano yllättää. Näiden ja monien muiden kasvunmerkkien antaessa äidille iloa on kuitenkin mahtavaa että osaavat edelleen tulla syliin ja muutenkin vielä äidin seura kelpaa, jos mitään mielenkiintoisempaa ei ole tarjolla.

  • Vuoden äiti palkintoa odotellessa sanoo:

    Kovin on tuttua touhua, mikähän sitä isiä väsyttää aina? Meidän isi on vaan yleinsä kaikki vapaa-ajat kalassa.. Meillä tyttö 8 ja poika 5, 2 kissaa ja 2 aavikko rottaa ja äitillä kokopäivä työ 🙂 Äiti onkin SUPER ÄITI. Aamen

  • Päivätär sanoo:

    Neljän muksun yh:na se toinen käsipari puuttuu, mutta niistä ajoista kun se puoliso vielä oli ja mamma istui wc pöntöllä oksennustaudissa, kuukauden ikäinen vauva hoidettavana (+ kolme vanhempaa lasta), laittoi miehelle töihin viestin:” Olen tosi kipeä, vatsatauti enkä jaksa olla jalkeilla”. Niin mitäpä vastaa mies… ”Pikaista paranemista”! Ei muuta, ja menee töistä suoraan omille menoilleen ja palaa klo 22.

    • Ottella sanoo:

      Osui ja upposi. Flunssaisena juuri yritän työt, lapset ja kodin hoitaa. Minkäänlaista armoa ei anneta. Äitiiii…toi ärsyttää, äitiiii…koulussa ei ollut jauhelihakastiketta vaan se oli kalkkunan jauhettua lihaa, URPO! Äitii….missä mun tossut on, äitiii… Ootsa muistanut ostaa kaverin lahjan jne jne. Mutta en vaihtais. Jonkun päivän ehkä mutta on Tää äitiys silti hienoa

    • Huono Äiti sanoo:

      Auts! Toi oli kyllä tympeää.

  • Täälläkin 3 poikaa ja vaihto-oppilas tyttö sanoo:

    Kyllä osu ja uppos. Eineksillä mennään, no eilen olin reipas ja lämmitin leivinuunin ja karjalanpaisti on tälle päivälle tekeytynyt viime yön. Siinä aamupala-aikaan kun samalla täysihoito pelaa, mankeloidessa lakanoita, tunkiessa märkiä pyykkejä kuivausrumpuun ja vielä kun rakas puoliso huomauttaa että miten se kuntosalilla käynti ja miksi puhdasta pyykkiä on aina yhtä isot kasat kuin likaistakin…joo pikkasen hitsaa kiinni, myönnetään. Sitten joku s…tanan nurmikon leikkaus on muistettava kiittää ja kumartaa kun hän on sen hoitanut..eihän mulla muita kotihommia täällä olekaan. Kun sitten koitat neljän lapsen päiväkoti ja koulumonisteet muistaa niin ihan voittaja-olo kun joku viikko muistaa kaikkien poikkeusohjelmat ! Rentouttavaa viikonloppua muillekin

    • Huono Äiti sanoo:

      Vaihto-oppilas vielä, siitä lisäpisteet!!

    • Johanna sanoo:

      Osu ja uppos tuo ruohonleikkuu-osio. Mikä siinä on, että kun mies tekee _yhden_ kotityön niin siitä hyvästä pitäis suurin piirtein takoa mitali tai järjestää paraati?! Ja sillä yhdellä hommalla kuittaantuukin samalla koko viikon kotityökiintiö. Ja kyllä, tiedän että työssäkäynti on rankkaa mutta kotiäiti on töissä 24/7.

  • myös 3 pojan äiti... sanoo:

    kuulostaapa jotensakkin liian tutulta…
    ruoan ravintoarvosta ei onneks tääl natista, ko siin vaihees ois voinu pian panta joka kiristää jopa katketa…