”Lasten äiti palasi kuvioihin ja sotki elämämme”
”Meidän tarina alkaa kolmen vuoden takaa, olemme uusioperhe johon kuuluvat mieheni lapset ja oma lapseni. Saavuin tähän taloon muutama kuukausi miehen entisen vaimon lähdön jälkeen. Hän oli yhtäkkiä häipynyt kesken lasten loman, jossa olivat mummunsa kanssa sanoen tämä oli tässä huolehdi sinä lapsista vuorostasi.
Tähän en ota sen kummemmin kantaa, mutta saapuessani näin kolme haavoitettua lasta, joista pienin varsinkin oli hämillään ja kaipasi äitiä. Hän takertui minuun ja pelkäsi että minäkin lähtisin, vuosia pelkäsi loma reissuja ja kyseli, että olethan täällä, kun tulemme takaisin, ”kyllä minä olen”. Lapset olivat meillä suurimman osan ajasta, viikonloppuja äidillään, joka lähtiessään muutti kauas toiselle paikkakunnalle sapattilomalle lapsistaan. Tämä toimi hienosti. Tietenkin aina on riitoja, mutta sehän kuuluu elämään.
Aikuisten kesken meillä ei koskaan ollut mitään mustasukkaisuutta tms. Lasten äiti on aina kohdellut minua hyvin, samoin lapset. Tietenkin joskus riitojen keskellä isommat ovat huutaneet, etten saa päättää heidän asioista, koska en ole heidän äiti. Tämä on sivuutettu sillä, että olen heidän kotona asuva toinen aikuinen ja minulla on vastuu ja rajojen asettamisvalta heihin tämän katon alla. Kaksi vuotta on mennyt nopeaa ja sujuvasti, isommat ovat jo teini-ikäisiä.
Viime syksynä kaikki muuttui, kun lasten äiti yhtäkkiä päätti muuttaa takaisin paikkakunnalle ja halusi viikko-viikko systeemin. Nuorimmat kaksi hetken epäröivät, pitivät tästä meidän systeemistä, mutta suostuivat kuitenkin uuteen malliin. Tähän siirtyessä kaikki meni pieleen. Meillä on nyt kaksi todella vihaista, väsynyttä ja aggressiivista lasta.
Meillä on aina ollut säännöt. Peliajat ovat muutama tunti päivässä, ulkoilla täytyy joka päivä ja koulussa huonosta käytöksestä ja läksyjen tekemättä jättämisestä seuraa peliajan menettäminen tai muu sovittu rangaistus. Viikonloppuna saavat tietenkin pelata enemmän, mutta ulkonakin täytyy käydä. Tämä sääntö meillä on ollut aina. Äidillään ei.
Siellä he eivät käy välttämättä kuin kerran viikossa pihalla joskus viikkoja etteivät ollenkaan. Saavat viikonloppuisin valvoa neljään ja pelata. Pelaavat kaikki illat, läksyt tekevät kyllä. Kun tulevat meille huutavat, paiskovat ovia ja kaikki on heidän mielestä paskaa, ei kun siis paskinta. Viime kevät oli raskainta ikinä. Etäkoulu aiheutti sen, ettei vanhin lapsi tehnyt mitään. Kun olivat äidillään pelasi päivät ja muka teki tehtäviä, itse kyselin kaikilta opettajilta sitten mitä on tehty ja mitä ei kun tulivat meille – tekemättähän ne, joka toisen viikon tehtävät aina oli. Sillä viikolla kun olivat meillä niin, sitten teimme kahden viikon edestä tehtäviä ja nuori huusi ja kirosi, mutta pakkohan ne oli tehdä.
Mieheni on yrittänyt keskustella lasten äidin kanssa tilanteesta, mutta vastaus on tee sinä niinkuin teet meillä on omat sääntömme. Tilanne alkaa olla niin sietämätön, ettei normaalista perhe elämästä meinaa tulla enää mitään. Vanhin lapsista haluaa muuttaa pois, haukkuu kaikki päivät isäänsä ”olet aivan paska, vihaan sua, olet niin huono ihminen, miksi asutaan tälläisessä paskassa, tapa ittes”. Minua hän ei hauku vain isäänsä.
Olemme sanoneet, että hän saa muuttaa äidilleen, jos haluaa, on niin vanha, että saisi lainkin puolesta päättää itse missä asuu. Kaikki kärsimme tästä tilanteesta, nuoremmat lapset mieheni ja omani eivät oikein edes ymmärrä miksi yhdellä on nii paha olla. Keskimmäinen on ihan tyytyväinen. Tietysti suuttuessaan kiroilee ja huutaa ja haukkuu aivan kuin vanhempikin, mutta ei halua muuttaa eikä tunne oloaan niin pahaksi.
Eväät tässä tilanteessa alkaa olemaan käytetty. Joku viisaampi joskus sanoi, että rajat ovat rakkautta. Itse uskon tähän vielä, toivon, että lapsetkin sen aikuisena ymmärtävät, ymmärtäväthän? Ja kyllä olemme yrittäneet puhua ja puhua. Miten puhua, jos toinen huutaa ja kiroaa ja sanoo, että teidän takia kaikki on paskaa. Nyt nostan jälleen hännän pystyyn ja lähden uuteen päivään, tietäen mihin seinien rikkomiseen tämäkin päivä päättyy. Tsemppiä meille ja tsemppiä teille lukijat.”
Nimim. Onkohan huominen parempi?
Artikkelikuva Lucas van Oort.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 22 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lähtisi jonnekin tekemään jotain mikä eroaa tavallisesta arjesta, että saisi kaikki jotain muuta ajateltavaa. Eihän se mikään elämää mullistava asia ole, mutta antais ehkä tilaisuuden kaikille vain hengittää.
Eli siis lasten äiti lähti täysin ennakoimatta ja yllättäen, ja muutama kuukausi sen jälkeen taloon jo muutti ”uusi äiti”?
Isä kuulostaa aika vastuuttomalta.
Jep, olisi kiva kuulla taustoja siitä miten äidillä ensinnäkin keitti noin pahasti kiinni perhe-elämään ja toiseksi miten uusi muidu löytyi noin nopeasti ja vielä saman katon alle. Teoriani on että tässä on tapaus jossa mies on jälleen kerran vapaamatkustellut läpi lapsiperhearjen ja kun palvelija lähti kuvioista, piti saada nopeasti uusi tilalle.
Vanhimmalla lapsella on ilmeisesti murrosikä alkanut. Sitä ei lainkaan helpota sekava perhetilanne. Perintö- ja ympäristötekijät vaikuttavat.
Lastenvalvojaan sekä lastensuojeluun ehkä myös, yhteys ja puratte tuon systeemin kun ei kerta toimi.
Ja perheneuvolasta apua.
Komppaan. Mielestäni lastensuojeluasia. He kärsivät systeemistä. Koulunkäynti kärsii myös.
Minusta kuulostaa siltä, että teini kokee rajattomilla äitiviikoilla turvattomuutta ja/tai välittämisen puutetta, mikä sitten purkautuu isäviikoilla, kun on taas tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Toki paljon tuossa on varmasti perusteinikapinaakin. Itse ehkä jäisin vielä joksikin aikaa seurailemaan tilanteen kehittymistä ja jatkaisin isäviikoilla systemaattisesti selkeitä sääntöjä ja huolenpitoa. Jos koulu edelleenkin kärsii äitiviikoilla, siitä kannattaa keskustella koulun kanssa ja hekin voisivat olla yhteydessä äitiin.
Lapset usein oireilee eroa vasta viiveellä, jopa pari vuotta menee.
Avioliittoko päättyi teidän suhteeseen? Jos, niin heillä on paljon vaikeaa käsiteltävää.
Kunnan sosiaalitoimella on perheneuvolatoimintaa, hakeutukaa pikaisesti sinne!
Apua, kuulostaa kamalalta kaikkien osapuolten kannalta! Todella huolestuttavana pitäisin sitä että toisessa kodissa jää kouluhommat tekemättä ja valvotaan neljään asti, sekä lasten käyttäytymisen radikaali muutos. Mielestäni tilanne vaatii pikaisesti ammattiapua, ottaisin yhteyttä lastensuojeluun. Ihanaa että toisessa kodissa kuitenkin asiat hyvin.
Tässä tulee mieleen, että tämä kuvioihin palannut äiti on saattanut varsinkin vanhemmalle pojalle avautua siitä, että miksi hän on alun alkaen lähtenyt, ja on laittanut tämän täysin isän piikkiin. (Että ei olisi lähtenyt jos isä olisi auttanut arjessa, ja että ei ole ollut vaihtoehtoa jaksamisen takia.) Ja nyt lapsi syyttää isää. Tämä on toki vain veikkaus! Lastenvalvojaa suosittelen, sekä avointa keskustelua teinin kanssa menneisyydestä ja nykytilanteesta.
Mun mielestä teini kokee turvattomuutta ja hakee huonolla käytöksellään rajoja ja rakkautta. Kahden kodin erilaiset säännöt hämmentävät. Toki vapaus tehdä mitä haluaa on teinin mielestä ”COOL”, mutta uskon, että kiittää myöhemmin kun on ollut koti, jossa välitetään. Lastenvalvojaan tai perheneuvolaan ottaisin itse yhteyttä asian vuoksi. Jospa sieltä saisi tukea ja ymmärrystä myös äidille yhteisten pelisääntöjen luomiseksi.
Oliko sinulla ja lasten isällä suhde, ennen kun lasten äiti lähti? Tämän kaltaisen asian paljastuminen vuosien jälkeen, rikkoo lapsen maailmaa, sillä äidin lähdettyä isä on ollut se mihin on voinut luottaa kuin kallioon. Jos paljastuu, että isä onkin ollut se ”syy” miksi äiti lähti, viha ja aggressio ovat lapsen keinoja osoittaa huijatuksi tulemisen tunnetta.
Joka tapauksessa se ei ole peruste, että kasvatuksen voi laiminlyödä. Perheneuvolasta saatte apua ja tukea, joten yhteys sinne.
Kamalaa tuotesijoittelua keskelle raskaan ja vakavan tekstin.
Tekstistä huokuu kahden vanhemman erilaiset arvomaailmat ja kuinka lapset siinä välissä eivät osaa sijoittua. Ja nimenomaan lapsilla on tässä välikappalemainen vaikea rooli, jota heillä ei pitäisi olla. Kasvatuksen pitäisi olla johdonmukaista ja ikään sopivaa. Surullista, ettei lasten äitiä lasten hyvinvointi tällä hetkellä kiinnosta, ja lapset ovat selvästi siitä hämillään ja vihaisia kaikelle.
Koska tilanne repii noin paljon lapsia voit ottaa yhteyttä lastenvalvojaa tai sitten paikkakunyenne perhetyöhön.
Heillä on mahdollisuus tukea ja vahvistaa lasten hyvinvointia ja luoda rajoja joihin molemmat perheet sitoutuvat.
Mä ehdottaisin myös lastenvalvoja ja lastensuojelua, lasten etu edellä jos ei yhteisiä sääntöjä saada luotua tulisi lasten hyvinvointi kuitenkin turvata. Jos koulunkäynti ei onnistu toisen huoltajan luona niin lasten etu ei toteudu. Rajat ja rakkaus asiassa olet aivan oikeassa ja uskon vakaasti että lapsetkin sen vähän vanhempana ymmärtävät. Voimia❤️
Miten olisi kylmästi lastensuojeluun yhteys? Että lasten koulunkäynti ja kaikki vaarantuu ristiriitaisten kasvatusohjeiden vuoksi.
Tottahan se äiti siitä varmaan suuttuu, mutta joutuu joko parantamaan tapansa tai luopumaan tästä systeemistä
Aika lastenvalvojan luo. Siellä puratte viikko-viikko systeemin…
Aika lastenvalvojan luo. Siellä pidätte viikko-viikko systeemin…
Ihan sama meno meillä, kun lapset isällään. Onneksi vain viikonloppuisin. Kesäloman jälkeen, kun olivat isällään, oli todella vaikeaa päästä taas rytmiin. Tsemppiä, tiedän tunteen. Ei auta, kun sinnitellä. Kouluun voi olla yhteydessä esim koulupsygoliin. Hän voi jutella äidin kanssa. Niin minäkin tein ja koulupsygoli jutteli isän kanssa nukkumisen tärkeydestä.
Psygoli 😂
Meillä on myös viikko-viikko systeemi ja minusta se on ihan hanurista. Äitinsä luona on vapaampaa kuin meillä ja täällä myös poika isänsä haukkuu maanrakoon ja sekä koko meidän huushollin (ja tämä on aina silloin kun ei saa tahtoaan läpi). Tuntuu todella pahalta jo muidenkin lasten puolesta jotka asuvat täällä 24/7.
Uskon, että teini tulee vielä kiittämään sinua ja miestäsi myöhemmin. Pitäkää kiinni säännöistänne, sillä ne kuulostaa järkeviltä. Tuo uho on varmasti osaksi myös teini-iän uhoa, jolloin monessa ydinperheessäkin kuullaan, kuinka ”kaikki on paskaa”. Äidin vapaat säännöt varmasti vielä korostavat teinin tunteita. Tuo aika menee kuitenkin muutamassa vuodessa ohi. Tuntuu nyt pitkältä ajalta varmasti, mutta teinistä kasvaa mahtava aikuinen, jos jaksatte pysyä linjassanne. Tsemppiä.