”Toinen lapsi saa yskänkohtauksen noin minuutin välein. Toinen ryyskyttää räkää noin minuutin välein. Toisen vatsataudista on kolme päivää, toisen kuumeesta vajaa viikko.

Koulut alkoivat kuukausi sitten ja sairassaldoon on tähän mennessä kertynyt kaksi pahaa nuhaa, yksi vatsatauti, yksi kuume, yksi äänen vienyt kurkkukipu ja yksi kova yskä.

Hyvät puolet: vatsatauti ei tarttunut muihin eikä kellään ole täitä.

Huonot puolet: Minä. En. Jaksa. Enää.

Juujuu lapsethan siitä sairastelusta enemmän kärsivät, ja muuta sellaista en ole hirviöäiti -vakuuttelua tähän. Mutta kun en jaksa tätä!

Sairastelukierre alkoi jo päiväkodista. Sitä ennen lapset olivat ainakin ihan tavallisen terveitä, ei yhtään korvatulehdusta koskaan, ei yhtäkään antibioottikuuria, ei juurikaan kuumeita tai muuta. Sen jälkeen: ihan joka ikinen kuviteltavissa oleva lastentauti ja kaikki flunssat päälle, uudestaan ja uudestaan läpi syksyn, talven ja kevään. Joka vuosi.

Jatkuvasti joku yskii, niistää, kuumeilee tai oksentaa. Nenäliinatolloja on joka puolella, poissaolomerkintöjä Wilmaan kertyy, harrastukseen saa ilmoittaa viikottain että meidän lapset eivät tänäänkään tule. Omia töitä pitää koko ajan järjestellä lapsen sairastelujen mukaan – voin vain kuvitella millainen tilanne olisi, jos en voisi tehdä töitä etänä ja poissaoloni kaatuisivat työkavereiden niskaan jatkuvasti. Sellainen tilanne on monissa muissa työpaikoissa.

Sekin rasittaa, että kotona saa koko ajan miettiä, että missä pinnoissa on mitä pöpöjä nyt ja millä inkivääri-valkosipuli-luontaistuote-vitamiinikombolla yrittäisin taistella sitä vastaan että saan jokaisen kotiimme pesiytyvän taudin itsekin.

Lasten sairastelu aiheuttaa todella paljon ylimääräistä härdelliä. Kuormittavampaa siitä tekee se, että yhden taudin jälkeen iskee toinen, uudestaan ja uudestaan. Tuntuu että perhe ei ole koskaan terve. Onneksi kyse on pikkujutuista eikä mistään vakavasta, mutta on se silti hermoillekäyvää.

Ja kyllä, kärsiväthän ne lapset itse. Kipeänä on ikävä olla. On särkyjä, tukkoista nenää, vetämätön olo ja vaikka mitä. Yöunet häiriintyvät yskimisestä, koulussa jää jälkeen ja kavereiden menoista jää paitsi. Vaikkakin tuntuu, että tämä sairastelu vaivaa ihan yhtä lailla kaikkia luokkakavereita ja lapsia samasta harrastuksesta…

Toki tästä tulee myös huono äiti -olo. Eivätkö lapseni syö tarpeeksi monipuolisesti? Eivätkö he nuku tarpeeksi? Toisaalta lapsilla menee hermot kun äiti kyttää ja muistuttaa käsienpesusta joka ikisessä välissä ja tuputtaa mustaherukoita ja D-vitamiineja jo vähän pakkomielteenomaisesti.

Tällainen sairastelu ei tunnu normaalilta. Sille haluaa löytää syyn. Eihän me samalla tavalla sairastettu lapsina? Vai eikö sitä vaan muista? Itsestä tuntuu, että koulusta oli poissa ala-asteen aikana ehkä kolme kertaa… Onko vika siinä, että kaikki antibiootit ja lisääntynyt hygienia on heikentänyt meidän vastustuskykyämme ja tehnyt pöpöistä vahvempia? Johtuuko tämä ilmansaasteista? Onko koulussa sisäilmaongelma?”

Ennen kaikkea: Onko tämä normaalia? Voiko tälle tehdä mitään?

Kysyimme korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Mari Herolta Mehiläisestä mistä tällaiset sairastelukierteet johtuvat ja voiko niille tehdä mitään. Pohdimme myös sitä, että sairastelevatko lapset nykyisin enemmän kuin ennen. Näin hän vastasi:

”Nuhat ja flunssat alkavat yleensä, kun ihmiset palaavat töihin ja päiväkoteihin ja kouluihin ja ylipäätään paikkoihin, jossa on paljon ihmisiä. Näin virukset pääsevät leviämään helposti ihmisestä toiseen. Ryhmäkoot luokissa ja päiväkodeissa vaikuttavat sairastavuuteen, mitä isompi ryhmä, sitä enemmän tauteja.

Tärkeintä kouluissa ja päiväkodeissa pöpöjen ehkäisemiseksi on hyvä käsihygienia. Käsien pesu tulisi muistaa muunmuassa ennen ruokailua. Varsinkin kun kaikki lapset ottavat ruokaa samalla kauhalla ruokailussa….

Infektion estämisessä olisi myös tärkeää pitää lapset riittävän kauan toipumassa kotona tautien jälkeen. Puolikuntoiset lapset siirtävät infektiot eteenpäin tehokkaasti.

Normaalisti alle neljävuotias lapsi sairastaa noin 10 flunssaa vuodessa. Siitä eteenpäin lapset sairastavat yleensä hiukan vähemmän. Joskus omassa lapsuudessamme ehkä päiväkotiryhmät oli pienempiä, mutta kyllä perussairastelua on aina ollut ja tulee olemaan.

Koulujen ja päiväkotien ja työpaikkojen sisäilmaongelmat saattavat vaikuttaa sairastavuuteen. Siitä ei ole vielä varmoja tutkimustuloksia, mutta ajatellaan, että sisäilmaoireileva ihminen saa ehkä helpommin tartuntoja, koska limakalvot ovat valmiiksi ärtyneet.

Sairastavuutta voi itse vähentää pitämällä huolta peruskunnosta ja ruokavaliosta. Pienet lapset olisi hyvä hoitaa mahdollisimman pienissä ryhmissä. Kipeät lapset tulisi hoitaa kotona riittävän pitkään ja muistaa käsienpesu kotiin tullessa.

Infektioaikoina varsinkin ihan pienten kanssa kannattaa välttää väkijoukkoja ja massatapahtumia. Esim Rs-virus voi olla vauvalle todella hankala ja tarttuu herkästi pisaratartuntana.”

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “Lapset taas sairaana!! Voiko tälle tehdä mitään?”

  • Väsynyt tähän sanoo:

    Niin tuttua! Äidille tosi ahdistavaa. Meillä oli viime tammikuusta toukokuuhun kokoaikainen kierre. Koko kesä oltiin terveinä ja nyt taas sairastelut alkaneet. 🙁