Sori kun ollaan myöhässä, pikkusisarus alkoi juuri oksentaa kun oltiin lähdössä! En ollut tänään koulussa, kun minulla oli oksennustauti! Ah, miten ihania lauseita kuulla kylä- tai harrastuspaikan ovella.

Heti nousee kylmä hiki ja alkaa kevyesti kuvottaa. Mitään ei ole enää tehtävissä. Kohta se on meilläkin.

Mikä siinä on, että tautisena ei pysytä kotona? Hemmetinmoisessa räkätaudissa, pelottavan kuuloisessa yskässä tai hädin tuskin pään noustua ämpäristä sännätään työpaikoille, kouluihin, päiväkoteihin ja treeneihin. Kyllä minä jaksan! Kyllä minun lapseni jaksavat!

Toki monet taudit tarttuvat jo kauan ennen kuin niitä itse huomaa, mutta miksi me ajattelemme, että on ihan okei rynniä suoraan sairasvuoteelta suorittamaan? Miksi se on melkeinpä kunnia-asia?

Jokainen meistä kiroaa kun se nuhakuume tai vatsatauti iskee, ja kiertää koko perheen, pahimmillaan tuplana. Silti oma tuska unohtuu hetkessä, eikä mielessä käy että nyt siirretään epäonnea eteenpäin.

Kotona pitäisi pysytellä pari oireetonta päivää, on yleensä suositus tavallisimpiin lapsiperheen tauteihin. Aina sekään ei riitä. Varmaa tartuttavuusaikaa ei maallikko voi tietääkään, mutta jos nyt kuitenkin maltettaisiin lepäillä edes hetki pidempään. Ehkä päästäisiin kaikki pikkuisen helpommalla!

 

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

31 vastausta artikkeliin “Me oksennettiin just, mutta tultiin kuitenkin!”

  • Muru sanoo:

    Tuntuu että kirjoitan nyt jotain rikollista, mutta minusta on ihanaa välillä jäädä kotiin lapsia hoitamaan, mutta sen verran on työnantaja saanut aivopestyä että aina se pois jääminen on jokin hirveä mörkö omassa päässä ja sitä yrittää parhaansa pelata molempiin pusseihin. Olla tunnollisesti kotona sairaiden lasten kanssa ja myös saada sumplittua poissaolon työpaikalla niin ettei koko pulju kaadu siihen, että olen sen Max. 3 päivää poissa. Huono omatunto kalvaa, olin kotona tai töissä. Itseni kohdalla kyseessä iso firma, mutta silti tuntuu että omalla kohdalla aina on jotenkin niin hirveän hankalaa jäädä pois ja monesti olenkin ollut vain yhden päivän kerrallaan vuorotellen lasten isän kanssa. Yhteenkään palkattoman sairaspäivään ei olisi varaa ja onneksi olemme saaneet lapset hoidettua yhdessä. Siitäkin on muuten työnantaja ohimennen maininnut, että jos olen lapsen kanssa 3 päivää palkallisella sairaslomalla, ei isä enää saisi jatkaa ”omaa” 3 päiväänsä samalla syyllä?!? Eli tästäkin asiasta pitäisi työpaikalla olla ihan hissukseen, että esim. Isä on jo hoitanut lapsiamme 1-3päivää sillä siinä vaiheessa minulla ei ole enää oikeutta pitää palkallista sairaslomaa. Näin meillä. Pieni avautuminen. 😄

  • jm sanoo:

    Kolmen lapsen perheessä jos jokaisen räkätaudin tai yskän kanssa jäätäisiin kotiin, niin puolet vuodesta menisikin lapsia kotona hoitaessa. Ja siihen jos omat sairastumiset päälle. Tottakai meilläkin sairastetaan kotona jos on kuumetta tai mahatautia ja siihen yleensä se yksi oireeton päivä, mutta ei mitään mahdollisuutta että yskän takia jäätäisiin kotiin. Nytkin käytännössä koko joulukuun joku lapsista ollut kipeä, vähintään sitä yskää ja nuhaa.

  • Ansu, toimistorotta sanoo:

    Ai miksi? Oisko siksi, että ei oo rahaa jäädä kotiin ylimääräisiksi päiviksi.

    Oksennustaudissa meillä jäädään kotiin, ja ollaan kotona yksi oireeton päivä. Sama juttu kuumeen kanssa.
    Sen sijaan räkäisiä ja yskäisiä lapsia me viedään hoitoon tämän tuosta, ei olisi enää työpaikkaa, jos ei vietäisiin, sen verran usein meillä jonkun nenä tuhisee.

    Jos meillä 8-vee on oksennustaudissa ja 5-vee terveenä, niin 5-vee menee hoitoon. 8-veen sairastaessa, pystyy hyvin tehdä osan päivän töistä etänä, eikä taakka töihin palatessa ole ihan niin valtava.
    5-veen kanssa sama ei onnistu, hän on sen verran vilkas, että vaatii aktiivista läsnäoloa, lisäksi hän yleensä ottaen omaa paremman vastustuskyvyn, eikä sairastu puolikkaan niistä taudeista, mihin vanhempi sisarus.

    Entäs se aikuinen sairastaja? Pää saa olla kainalossa, että uskaltaa jäädä töistä pois, koska jo lasten sairastelujen vuoksi tulee paljon poissa oloja.
    Ne työt kerääntyy poissaoloaikana, deadlinet paukkuu, ja huutia tulee.
    Juuri tänään aamukahvi pöydässä kollega valitteli olevansa vahvojen buranoiden voimalla, kuumeisena, matkassa ja yrittävä sä sinnitellä puoleen päivään asti, että saa aamun tärkeät palaverit hoidettua, huomisen voisi ehkä olla kotona, kalenterissa ei ollut mitään akuuttia. Jos hän tänään olisi jäänyt kotiin se olisi tarkoittanut kymmenelle muulle ihmiselle töiden venymistä ja viivästymistä.

    Eikä meidän työterveys ainakaan kirjoita vatsataudissa poissaolotodistuksia kuin yhdeksi päiväksi kerrallaan, jos olet eilen viimeksi oksentanut, niin tänään voit hyvin tulla töihin.

    Minulla oli edellisenä vuonna 15 päivää poissaoloja lapsen sairauden vuoksi, miehellä vähän vähemmän olisiko ollut 8? Lisäksi muutamana päivänä pystyttiin hyödyntää Mummia (meillä siis isovanhemmat on yhä työelämässä myös) jos oltaisiin pidetty joka kerta lapset täysin oireettomia, olisi määrä arviolta kolminkertainen.
    Meillä saa palkallista vapaata sairaan lapsen hoitamiseksi kolme päivää/sairaus/lapsi, palkattomia ei olisi varaa juuri pitää.
    Poissaoloajan työt kerääntyvät odottamaan joten 45 päivän poissaololla minulla olisi 2kk työt kirittävänä kiinni niiden 10kk aikana, jotka oikeasti olen töissä. Siihen vielä päälle omat sairastelut.

    Ja hei… Kasvaahan se vastustuskyky vuosi vuodelta väittävät….

    • Jaana sanoo:

      Sisarus hoidossa, kun kotona yksi oksentaa. Tämä! Voi luoja miten kyrpii kaltaisesi vanhemmat! Siirrät oman ongelmasi pahimmassa tapauksessa kokonaisen lapsiryhmän vanhemmille, sillä se oireetonkin lapsi tartuttaa muita. Kyllä ne pöpöt käsissä kulkee mukana kun tauti kotona on vielä päällä.