”Yhtäkkiä sitä alkaa taas kuulua. Lapsi ryyskyttää räkää nenässään. Ei, ei taas!

Ryyskytys yltyy. Flunssa iskee voimalla päälle. Lapsi kiskoo räkää sisäänpäin varmaan kolme kertaa minuutissa. Melkein tekisi mieli katsoa kellosta kuinka usein se ääni kuuluu. Lapsi pyyhkii räkää käteen ja hihaansa. Kellosta voisi ottaa aikaa siihenkin, kuinka kauan menee ennen kuin seuraava lapsi alkaa ryyskyttämisen. Ja lopulta myös äiti.

Niistäminen ei auta. Räkäisiä paperitolloja jää kaikkialle. Käsiä ei tietenkään jokaisen niistämisen tai nenänpyyhkäisyn jälkeen pestä. Tahmakädet tarttuvat jääkaapin oveen. Vessan oveen. Valokatkaisijoihin. Voiveitseen. Äidin puhelimeen.

Äiti on hermoraunio. Lapseen on iskenyt kymmenes flunssa vuoden sisällä, ja jokaista niistä äiti ei vältä vaikka minkä tekisi. Äiti kiskoo vitamiineja ja sinkkiä ja flunssanestosuihkeita ja -tippoja. Jospa säästyisin edes tämän kerran! Kaikkein ikävintä on kuulla lapsen alkavaa flunssaryyskytystä silloin, kun muutaman päivän päästä olisi lähtö matkalle, töissä on tosi tärkeä projekti tai edessä puoli vuotta odotetut juhlat.

Mutta pöpö saavuttaa äidin. Ja se tietää sänkypotilaskunnossa raahautumista kauppaan, kuumeisena töiden tekemistä kotoa kipeiden lasten hoitamisen ohella, vähintään kahden viikon, jopa kuukauden taukoa kaikille omille menoille ja liikunnalle, kotitöitä pyörryksissä ja vilunväreissä, yskimisestä ja lasten hoitamisesta unettomia öitä, neljäsosateholla suoritettua vanhemmuutta.

Joskus tuurilla flunssa on vain pikkuinen nenän tukkoisuus ja hiukan vetämätön olo. Useimmiten se on tosi tukala ja pitkään kestävä – varmaan juuri siksi, että perheellinen ei oikein pysty vain sairastamaan ja lepäämään, vaan lapset ja koti on hoidettava kipeänäkin.

Kipeänä oleva lapsi toki herättää äidin säälin tunteet, mutta myös itsesäälin määrä nousee kuumeen noustessa. En jaksa tätä. Ei taas. Jos edes saisi itse olla terveenä, niin voisi keskittyä hoitamaan lapsia! Mutta ei, se tarttuu kuitenkin. Siksi flunssaa oireileva lapsi suorastaan ällöttää. Ajatus kipeänä olemisesta ja kaikesta ylimääräisestä sählingistä mitä se tuo ahdistaa.

Kotona liikkuu hätääntyneenä. Missä kaikkialla niitä basilleja on? Onko lapseni koskenut tähän? Meinaako se aivastaa?! Mihin kohtaan voin antaa iltapusut ilman että on riski että siihen on hinkattu räkää ja kuolaa? Kenties selkään? Kantapäähän? Päälaki lienee liian suuri riski…

Kun lapsi on sylissä, ei voi olla miettimättä että nyt se tauti kyllä tarttuu. Melkein tekisi mieli vilkuttaa lapselle jostain lasiseinän takaa: pääset kulta sitten syliin kun olet terve! Tietysti näistä ajatuksista tuntee syyllisyyttä. Millainen äiti minä oikein olen, kun en pelkästään sääli lasta ja halua häntä epäitsekkäästi, riskeistä välittämättä hoitaa? Minkälainen äiti ÄLLÖÄÄ flunssaista lastaan!!

No, ajatella saa mitä tahansa. Lapset on hoidettava joka tapauksessa. Ehkä juuri tällä kertaa minä säästyn… Ja sitten voikin alkaa odotella sitä ”äiti mua oksettaa” -ilmoitusta…”

Nimim. Pöpömagneetti

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “Lapseni on kipeä YÖK!!”

  • tsemppiä sanoo:

    Voi Äiti ! Ymmärrän tunteesi ja näen sen taakse, näen sen huolen ja myötätunnon sairaasta lapsesta. Ymmärrän tunteesi myös siitä, että tauti tarttuu itseesi. Elät ruuhkavuosia. Siellä ollaan monet muuutkin. Aikamme on sellainen, ettei työelämässä edelleenkään ole lupaa olla parempi äiti ja vähän enemmän töistä poissa oleva työntekijä. Lapset jäävät aina toiseksi kun vastassa on työelämä ja laskujen maksaminen yms. Paitsi jos on ihmeellinen sattuma olla riittävän varakas. Harva on. Koita jaksaa, jälkeenpäin huomaat selvinneesi ja lapsesi ovat saaneet kokemuksen äidistä, joka otttaa sen sairaan lapsen syliin ja on läsnä. Siitä ei tule sinulle euroja, mutta saat jotain tärkeämpää. Saat rakkautta, enemmän kuin koskaan osasit edes kuvitella saavasi. Tulee vielä se aika jolloin kaipaat ihan jokaista hetkeä nuhanenistäsi. Silloin et saa niitä enää takaisin. Tsemppiä ja nessuja