Tämä kirjoitus on anonyymin kirjoittajan lähettämä.

Ihana piiperöinen, pyöreä poskinen pallero.
Käsilaukussa vasaraa ja ruuvimeisseliä raahaava taapero. Ikiliikkuja, nopsa jalka, vahva,sinnikäs, älykäs. Kaunis,täydellisyyden tavoittelija. Vahvatahtoinen ja väkevä temperamenttinen neitokainen,. RAKAS.Seison ystäväni kylpyhuoneen ovella ja katson lattialla makaavaa lastani. Sydän hakkaa rinnassa, niin että tekee kipeää. ”On se aika kännissä, nyt se ei enää kuitenkaan oksenna”
”Me pestiin sen tukkaa, ku se kaatuu ja sil tuli verta. Ja oli siellä oksennustakin”

Mainos: Huono Äiti -ruokaperhe – kotimaiset raaka-aineet ja työtä Suomeen

Kurkkua kuristaa, en saa sanotuksi mitään. Kumarrun ja otan kasvoille valahtaneet märät hiukset pois. Laitan kevyesti käden suun ja nenän eteen,huokaisen. Hengittää. Ravistelee ja kutsun nimeltä. Ravistaa kovemmin. Läpsin poskia. Ei mitään.
Paniikki velloo vatsan korkeudella ja odottaa pääsy valloilleen. EI. Rauhoitu. ”Mitä joi, paljonko, missä ajassa?” Kysymykset purkautuu suusta kuin koneesta.
”No sillä oli puoli litra Leijonaa, mut ei se ihan kaikkee juonut. Reilu tunnissa. Raakana ku lantrinki kaatus.”
Apua, mun piiperöinen, kaunis tyttöni. Järki huutaa soittamaan apua.
”112, miten voin auttaa?”
” Mun tyttöni 14v. on juonut ja enkä saa häntä hereille.”
” Nipistä, nipistä kovemmin, läpsäise, nipistä lisää. Aiheuta kipua.”
Mä aiheutan lapselleni kipua ohjeiden mukaan, mutta mun rakas ei herää. Pieni vaikerrus kuuluu, kun lapseni keho alka kouristamaan sappinesteitä tyhjästä vatsasta. ”Ensihoitoyksikkö tulossa, neljä minuuttia, lähettäkää joku avaamaan ovi.”
Kuristaa ja en saa henkeä. Katson lastani pystymättä liikkumaan.
”Tulkaa, Tulkaa, Tulkaa!”
Ensihoitajat tulevat, kumartuvat lapseni ylle ja tutkivat hänet.
” Älkää huoliko, me saamme hänet hereille. Äiti menee nyt hetkeksi toiseen huoneeseen”
”En. Herättäkää. Satuttakaa. Tehkää mitään on pakko. Auttakaa!”
Kovaääninen käskytys kaikuu kylpyhuoneen seinistä.”Avaa silmät. Pää ylös!”
Vihdoin kaiken keskeltä kuuluu voimistuva vaikerrus ja kaiken kruunaa äkäinen ”VITTU” huuto.
VITTU VITTU VITTU!
Musiikkia korville. Äkäpussi on hereillä ja hengissä.
Matka sairaalaan, vakava alkoholimyrkytys, huutoa, kirkumista, sammuminen osastolle tarkkailuun ja selviämään.
Lähden uupuneena kotiin.
”Sä oot paska .Vittu mä vihaan sua. Sä oot pilannu mun elämän!”
Rakas lapseni, mäkin rakastan sua.
Toipuminen, mutta ei katumusta.
Eikö lapseni tajua itselleen aiheuttamaasa vaaraa.
Ehkäpä otti kuitenkin opiksi. Näitä kasvamisen kipuja, joita jokainen käy läpi. Älykäs nuori, kerrankos sitä erehtyy.

Kuukausi myöhemmin makaan sängylläni. Rintaa puristaa ja henki ei kulje kunnolla. Korvissa kaikuu sanat;”Sä pilasit mun elämän. Mä vihaan sua!”
Lapseni, äiti rakastaa sinua. Sydämeni särkyy, mutta en lakkaa rakastamasta ja teen kaikkeni, ettei sinun tarinasi saa surullista loppua.

Perjantai ilta, iltalenkki koiran kanssa, etsien nuorisojoukkoa, epäilys mielessä.
”No ne vaan varmaan hengailevat. Nuori on laumasielu. Mutta tarkistan.”
Iso joukko nuoria, tuttuja kasvoja. Tyttöni.
Sydän alkaa hakkaamaan ja korvissa suhisee.
Kännissä. Piiperöinen.
” Aika lähteä kotiin. Anna pullo minulle.”
Leijona- viinaa, vielä pohjalla parin paukun verran kirkasta nestettä. ” Anna minulle.”
Tyttö ottaa pullon takin sisältä esiin. ” Vittu, sä et tätä vie!” Ja avaa pullon ja juo pullon tyhjäksi. Raaka viinaa, ilmekään värähtämättä.
Hengitys salpaantuu ja tuntuu kuin sydän yrittäisi rinnasta ulos.
Apua. Auttakaa. Sanat ei tule ulos. Pari kymmentä nuorta seuraa äidin ja tyttären valtataistelua. Tunnen kuinka kyyneleet polttavat silmien takana ja katson tytärtäni, joka silmieni edessä uhoaa.
”112, miten voin auttaa?”
” 14 v. vahvassa humalassa oleva tyttäreni joi juuri silmieni edessä loput viinapullosta. Liikaa. Auttakaa. Edellinen sairaalareissu 4 viikoa sitten.”
” Ensivaste yksikkö tulossa, odottakaa rauhassa.”
Huutoa, itkua haukkumista.
Ja näytelmää seuraa koko ajan iso nuorisojoukko toiset naureskellen, toiset hämmentyneinä. Joku järkyttyneenä.
” Tässä teille esimerkki, miten voi tappaa itsensä,! Tajuatteko! Ja tämä huoli voi tappaa vanhemman! Näettekö mikä tuska on vanhemmalla!!!”
Huudan vaikka pitäisi olla hiljaa. Tuska repii ja hajottaa, yritän koota itseäni.
Ambulanssi tulee, ensihoitajat ottavat tytärtäni käsivarresta ja taluttavat autoon.
Paleltaa ja ahdistaa. Liikun levottomasti edestakaisin. Koira. Olen unohtanut koiran.
Koiruus värjöttelee nuorten keskellä. Surkeana, hädissään. Voi ei. Koiraa ei voi ottaa sairaalaan. Lompakkokin on kotona. Ajatuksen virta jyskyttää päässä.
Ystävä ja yksi paikalle tulleista vanhemmista näki tuskani.
” Me viedään se koira kotiin. Me tuodaan sun lompakko sairaalaan. Hengitä. Kaikki käy hyvin. Tyttö on nyt turvassa. ”
Ensihoitaja tulee luokseni ja pyytää mukaan. Sairaalaan lähtö. Taas.
Kiipeän ambulanssiin etupenkille. Laitan maskin kasvoille ja tunnen miten kyyneleet purkaantuva kastellen maskin. Ahdistaa ja itku tulee lupaa kysymättä. Kuski vakuuttaa, että kaikki käy hyvin. Mutta ei tällaista tapahdu . Mun nuorelle. Se on älykäs. Sitä rakastetaan.

Sairaalan haju saa vatsan vellomaan. Kuljen ensihoitajien perässä. Huomaan miten käteni tärisevät. Ja näen miten ihmiset tuijottaa. Tuijotan takaisi.
Joo siinä menee kännissä oleva murkku. Ettekö ole ennen nähneet. Joo se on mun tytär. Ja itku poltta taas silmäluomien takana.

Itkua,huutamista, kirkumista. Rauhoittelevia sanoja. Komentavia ääniä. Oksentamista. Edestakaisin kiirehtivät henkilökuntaa.
Istun poliklinikan aulassa ja koitan olla kuulematta lapseni huutoa. Oksettaa.
Pitkä ilta, kuusi ihmistä pitelemässä tyttöä. 2 tuntia riehumista ja huutoa kunnes lapsen voimat ehtyivät ja armollinen sammuminen rauhoitti tilanteen.
Erittäin vakava alkoholimyrkytys. Osastolle tarkkailuun.
Äiti voi lähteä kotiin lepäämään. Soittaa osastolle sitten aamulla.
Muovipussillinen nuoren märkiä vaatteita ja osaston tiedoitelappu käteen. Hyvää yötä.
Mun pieni tyttöni. Rakas. Sairaalahuoneessa lattialle tehdyssä pedissä. Turvallisuussyistä. Kylkiasennossa, oksennuspussi leuan alla. Turvallisuussyistä.
Vartija vieressä.Turvallisuussyistä.
Syyllisyys pusertaa rintaa, missä kohtaa minä mokasin. Kun en pystynyt suojelemaan lastani. Kokoan itseäni ja pyydän sanomaan lapselleni, kun herää, että on Rakas. Kallisarvoinen. Ainutkertainen. Äiti tulee takaisin.
Lähden kotiin. Olen aivan turta. Huomenna on päivä uusi.
Huomenna on uudet mahdollisuudet.
Huomenna toivottavasti saan lapselleni tukiverkon, joka turvaa hänen kasvunsa ja hyvin vointinsa.
Yksin en pysty.
Yksin en jaksa.

Makaan sängyllä ja ajauksen virta kuljettaa tuskaa edes takaisin.
Tyttäreni on turvassa.
Suljetulla osastolla. Tarkkailujaksolla.
Minä huusin apua niin kovaa kuin pystyin. Minä itkin lääkärille, pelkään tyttäreni puolesta. Minä kerroin sosiaalityöntekijöille, ette pärjää. Rakastan. Mutten jaksa enkä pysty Yksin.
Minua kuultiin. Huoli otettiin todesta.
Psykiatrin arvio ja lausunto.
Tarve mielentilan kartoitukselle.
Siirto tutkimusjaksolle.
Itkettää.
Kasvaminen tekee joskus kipeää.
Ehkä jonain päivänä nuori ymmärtää,mitä vanhemmuus on.
Rakkaus on rajoja. Rakkaus on kipeitäkin ratkaisuja.
Suljen silmät ja rukoilen hiljaa.
Huomenna on uudet mahdollisuudet.”

Nimim. Äiti

Mistä apua, jos läheisen alkoholinkäyttö huolestuttaa? EHYT ry auttaa ympäri vuorokauden  – tässä linkki https://ehyt.fi/paihde-peli-info/paihdeneuvonta/

Nuorisoasemista tietoa täältä https://nuortenlinkki.fi/mista-apua/apupaikat/mika-nuorisoasema

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

13 vastausta artikkeliin “Lapseni erittäin vakava alkoholimyrkytys”

  • Helsinkiläinen sanoo:

    En osaa kuvitella, että olisin nuorena päässyt tuollaisen jälkeen moneen kuukauteen pois vanhempien silmien alta, kun kerran tuollaisella toiminnalla olisin jo osoittanut etten kykene elämään ilman jatkuvaa huoltajan valvontaa. Todennäköisesti perheeni olisi muuttanut tilapäisesti johonkin syrjäkylään jotta kaveripiiri olisi vaihtunut ja itsenäiset liikkumismahdollisuudet lähestyneet nollaa. Onhan se vanhemmille iso uhraus, mutta mitäpä ei lapsensa puolesta tekisi. Ainakaan tuo ei olisi päässyt toistumaan.

  • Onneton äiti sanoo:

    Löysin tämän tekstin, kun etsin tietoa lapsen alkoholimyrkytyksestä. Sellainen kokemus toissayöltä. Minun kiltti, kunnollinen lapsi. Järkyttävässä humalassa, ei reagoinut, yö teho-osastolla. Hengenvaara. En pääse yli siitä näystä, kun löysin kylmettyneen lapseni tiedottomassa tilassa…

  • Äiti sanoo:

    Tuli itku tästä kirjoituksesta.
    Tuli myös surullinen mieli tästä viinanhuuruisesta maasta. Olen koko ikäni saanut kuulla kuinka tiukkapipo olen, kun en osaa ottaa kunnolla viinaa. Monen jopa ihan läheisen mielestä en osaa pitää hauskaa, koska minua ei kiinnosta vetää viinaa kaksin käsin.
    Jos tämä koko yhteiskunta olisi vähemmän ryyppäämistä ihannoiva niin toivon mukaan nuoretkin säästyisivät näiltä ylilyönneiltä. Omien nuorteni taivalta seuraan sydän syrjällään. Kaikki enpatia ja myötätuntoni kirjoittajalle. Meitä huolenkantajia on paljon.

  • Paskaäititäälläkin sanoo:

    Itku tuli, ja syynä se, että tunnen ihan fyysisesti tuskasi, myös tyttäresi. Itselläni oli yksinhuoltajana samanlaista aivan hetki sitten, ja huoli oli loputonta. Rakastat, vaikket pysty auttamaan. Voimia. Ota kaikki mahdollinen apu vastaan. 🧡

  • Teinin äiti - 81 sanoo:

    Samoja kokemuksia on oman samanikäisen lapsen ja hänen ystävien kanssa. Oma lapsi selvisi pelkällä sairaalavisiitillä, pari muuta joutuivat ambulanssilla sairaalaan. Sain osan vanhemmista vihat niskoilleni kun tein omasta lapsestani lastensuojeluilmoituksen sen lisäksi että sairaalasta sen tekivät. Huoli on niin suuri että haluan vain lapselleni apua.

  • " sanoo:

    Täällä on tarinasi ”tytär”. Äitini ja isäni tekivät lopulta saman ratkaisun kuin sinä.
    Olen ylpeä vanhemmistani, silloin vihasi juuri niin kuin tyttäresikin. Päälle parinkymmenen aloin ymmärtämään,juttelemaan ja keskustelemaan vanhempieni kanssa teiniajoista. Pitkää meni jotta kykenin ymmärtämään heidän toimiaan, vasta ekan oman lapsen syntymän jälkeen ymmärsin miten heihin on sattunut ja kuinka vaikean päätöksen he ovat tehneet ja vain ja ainoastaan siksi että he rakastavat minua. nyt olen 33-vuotias, kahden tyttären äiti joista toinen lähenee teini-ikää ja voi luoja että pelkään mitä tuleman pitää.

    Voimia paljon.

  • Isosisko sanoo:

    Voi niin voimia sinulle äiti. Minä kahden lapsen äiti elin niin tämän kaiken . Pelkäsin, itkin , valvoin, hain kotiin . Nyt poika kohta 31 v ja tyttö 30 v. Mutta mun pelkoni taustalla oli mun 15 v siskon kuolema . Joka vain 5 v vanhempi kuin omat lapseni . Siskoni oli 13 v kun äitimme kuoli syöpään. Sisko kertoi minulle että oli lähtenyt kotoa isältä salaa . Tämä kerta oli viimeinen. Sisko ystävänsä kanssa teki sänkyyn mytyt et isä luuli et he ovat nukkumassa. Mut kaverit piti tavata yöllä . Yöllä klo 00. 45 mun sisko nousi rattijuopon kyytiin joka ajoi suoraa päin paperirekkaa. Yritti yli 54 tien mutta liukas keli, kesärenkaat ja humala tappoi 5 nuorta 14 v – 21 vuotiaat. Vain yksi jäi eloon. Sydäntä särkee edellee hänen puolestaan. Mut tässäkin mun sisko oli juonut. 0,8 promillee alkoholia veressä ja samoin muut. Kaljaa, miksi nuori kapinoi ja kokeilee. Kaikki me sitä tehdää. Myös minä olen tehny. Olen vain selvinny. Auto oli ollut jo kerran ojassa . Nostettu sieltä . Turvavyöt oli leikattu vetoköydeksi kun muuta ei ollu. Miks siihe jo ei oltu soitettu poliisia.
    Minä herään aamuun tietämättömänä. Avaan tvn ystävien luona ja kuulen klo 9 uutiset. 5 nuorta kuollut rajussa kolarissa, rekka suistui ojaan . Yksi henkilö elossa. Soitan ja soitan siskon puhelimee. Poliisi vihdoin vastaa . Sanoo mitä sä tähän soitat , soita kotii. Ja kuka sä muuten oot? Romahdan ja huudan siskooni nimeltä . Itken ääneen. Lapseni heräävät huutooni. Se ilme minkä näennlasteni silmissä saa kyyneleet edellee silmiini. Ja kaikki nää muistot mitä harvoin enää muistelen kun aina tekee yhtä kipeää. Mun rakas 10 v poikani istuu radion vieressä ja odottaa et kuulee onko poika vai tyttö elossa . Mä en tätä nää koska mut on viety sairaalaa,shokissa . Huudan vaa ambulanssissa . En muista mitää. Saan rauhottavaa lääkettä et se auttaa hetken. Pääsen kotii, meen takasin taksilla ystävieni luo missä lapseni on. Ja näen poikani suurista silmistä sen tuskan kun sanoo et poika on selvinny elossa ei tyttö. Siskoni on kuollu. Mun pieni, äiditön rakas pikkusisko on kuollu. Joka vois olla mun oma lapsi. Sisko jonka piti tulla mun luo aamulla ei tule enää koskaan.
    Tämä kaikki sai aikaan mun ylipelkäämisen ja vahtimisen. Mun omien lasten kyttäämisen ja vahtimisen. Heille olen kiitollinen tänäpäivänä et he ovat selvinneet . Kaikkea he tekivät ja kokeilivat. Mun rajoja mut mä en yhna luovuttanu . Itkin yksin. Huusin apua ja rukoilin. Istuin tunteja autossa ja hain kotiin . Nukuin 2 h yössä . Silmäänikää en kiinni laittanu ennen kuin vastasivat mulle. Pelkäsin. Pelkään edellee et menetän heidät. Tai nyt mun kohta 9 kk vanhan lapsenlapsen. Kaikki tää jäi mun sydämeen syvälle. Pelko ei katoa meistä äideistä koskaan. Me ollaa äitejä aina.
    Sinulle voimia, halauksia , rakkautta . Rakasta niin ja puhu lapsellesi . Usko ja tue. Rajat on rakkautta. Vaikka must välil tuntukin et miks mä vahdin. Ja vahdin. Menettämisen pelosta. Se ei oo väärin et toimii näin . Sinä olet hyvä äiti ❤️ Suurella sydämellä.

  • Reetta sanoo:

    Itku tuli. Niin hyvin ja raastavasti kirjoitettu. Tekisi mieli näyttää omalle 13-vuotiaalle tyttärelle, mutta saattaa olla liikaa. Jaksamista kirjoittajalle ja muille samassa tilanteessa oleville. ❤️ Hienoa että hait ja sait apua!

  • Tupuna sanoo:

    Niin sydäntä raastavaa luettavaa 💔 Koittakaahan pärjätä ❤

  • Myös äiti sanoo:

    Sydän särkyy, kun myötäelin kirjoittajan tuskaa. Voin vain kuvitella äidin tuskaa tässä tilanteessa. Itse olen työni puolesta ollut osana tätä ja joka kerta se särkee pienen palan sydäntä, kun tietää sen vanhemman tuskan. Myös nuoren, lapsen, hämmennys teiniyden ja kaiken kokeilemisen ääressä saa miettimään miten pystyisi auttamaan parhaiten siinä tilanteessa ja toisaalta oma pelko vielä pienistä lapsista, joiden teini-ikä on vasta edessä.
    Hyvä kirjoittaja äiti sinä olet varmasti tehnyt kaiken mahdollisen lapsesi eteen. Älä syytä itseäsi. Jokainen meistä on omanlaisena yksilö, joka itse määrää elämänsä polun. Jokainen kokeilee, lipsuu polulla, mutta läheisten tuella, puhumisella, läsnäololla voi tuolla polulle päästä takaisin. Voimia ja jaksamista sinulle tulevaan.

  • Myöskin äiti sanoo:

    Et ole tehnyt mitään väärin. Olet vahva ja rakastava äiti. Voimia sinulle!

  • - sanoo:

    Voi että. Voimia!

  • 💜 sanoo:

    Kyyneleet silmäkulmassa luin. Vanhemmuuden pahimpia pelkoja. Meillä on vielä asiat hyvin, mutta 6 vuoden päästä voidaan hyvinkin olla samassa tilanteessa. Lapsuus täynnä vaikeita tilanteita ja yksin niitä parhaansa mukaan paikanneena, pelkään, että vielä tulee päivä kun toden teolla joudun tilille tehdyistä päätöksistä.

    Jos vain lohduttaa, niin läheisimmälle ja rakkaimmalle ihmiselle kiukuttelu on myös rakkauden muoto. Kun ei ole muita, se kaikkein paskin olokin kohdistuu sinuun. Vaikka se tuntuu kaikelta muulta, se on rakkautta. Kenelle muulle hän kiukuttelisi, jos ei sinulle. Et sinä ole hänen elämäänsä pilannut.

    Ihanaa lukea, että sait apua. Ihanaa, että tyttäresi sai apua. Mitä nuorempana nuo pahat olot saadaan purettua, sitä paremmin selviää aikuisena ja parisuhteissa/ töissä. Hän kiittää sinua vielä. Sanoo jossain juhlapuheessaan, että ilman äitiä, en olisi tässä. Pysy lujana ja voimia tulevaan ❤️