Tänään on Lapsen oikeuksien päivä. Kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää vietetään vuosittain 20. marraskuuta.

Päivän tarkoituksena on tuoda esiin YK:n lapsen oikeuksien sopimusta ja herättää keskustelua lasten hyvinvointiin liittyvistä asioista. YK:n lapsen oikeuksien sopimus on valtioita sitova ihmisoikeussopimus, ei siis mikään suositus.

Lapsen oikeuksien sopimuksen toisessa artiklassa sanotaan, että Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Lasta ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ulkonäön, alkuperän, mielipiteiden tai muiden ominaisuuksien vuoksi.

Meillä Suomessa asiat ovat pääasiassa hyvin. Mutta totta kai parannettavaa riittää. Näin Lapsen oikeuksien päivänä sitä on hyvä miettiä.

Muistammeko, että lapsen oikeudet arjessa kuuluvat ihan kaikille lapsille? Myös niille, jotka ovat meidän mielestämme vaikeita, hankalia tai jollain tavalla ikäviä?
Yle uutisoi kotva sitten, että seitsemänvuotias sai porttikiellon iltapäiväkerhoon. Iltapäiväkerho perusteli porttikieltoa sillä, että lapsi ei ollut totellut ja sillä, että iltapäiväkerhon pitää taata turvallinen kerhopaikka kaikille.

Ylen jutun mukaan ”lapsi ei rauhoittunut välipalalle, ulkona alkoi potkia ja lyödä lapiolla toista ja lapset huusivat toisilleen rumia sanoja ja kuraa lensi sisällekin”. Jutussa äiti ihmettelee, että miten ekaluokkalaisille voidaan antaa näin järeät rangaistukset ja erottaa kavereista. Hänen mukaansa useammat lapset olivat sitä mieltä, että tilanteessa oli muitakin syyllisiä osapuolia, ei vain yksi lapsi.

On tietysti tärkeää, että kaikille lapsille pyritään takaamaan turvallinen ympäristö niin päiväkodissa, koulussa, iltapäivätoiminnassa kuin harrastuksissakin. Mutta eikö sen pitäisi koskea myös niitä ”vaikeampia” lapsia?


Kuva Elisey Vavulin, ylin kuva Chris Palomar. Kuvituskuvia.

Viralliset tahot eivät voi valita, että huolta pidetään ainoastaan helpoista lapsista. Lasta ei saa syrjiä senkään perusteella, että hän ei välttämättä käyttäydy kuten aikuiset toivoisivat. Häiriökäyttäytyvä lapsi ei tee sitä ilkeyttään, vaan käytöksen taustalla on jotain. Eristäminen ei ole ratkaisu.

Lapsilla on monenlaisia käytöshäiriöitä. Toisilla lapsilla usein ja toisilla harvoin. Harva lapsi on aina ”kiltti” ja ”kunnollinen”. Joskus lapsen luonne nähdään vääränlaisena, ja ”väärä” luonne voi olla niin villillä kuin arallakin lapsella. Joskus lapsi leimataan häiriköksi lähes ilman syytä, ja syntyy itseään ruokkiva kierre. Joskus lapsen haastavaksi koetun käytöksen takana on hoidossa olevia tai hoitamattomia sairauksia tai ongelmia. Jo pelkästään se, että lapsi on syntynyt loppuvuodesta ja joutuu pärjäämään vanhempien joukossa koulussa, voi saada aikaan sen, että hänet leimataan hankalaksi ja häiriköksi.

Oli syy lapsen käytökseen mikä tahansa, ja oli käytös hetkittäistä tai pysyvämpää, lapsella tulee silti olla samat oikeudet kuin muillakin lapsilla. ”Vaikeallakin” lapsella on oikeus huolenpitoon, turvaan, kasvatukseen, mielipiteen ilmaisuun – ja oikeus olla oma itsensä.

Meidän aikuisten pitää taata nämä oikeudet, vaikka lapsi olisi meidän mielestämme mahdoton ja vaikea. Vain sillä tavalla kasvatamme kaikista lapsista mahdollisimman hyvinvoivia ja kivasti käyttäytyviä aikuisia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Yksi vastaus artikkeliin “Lapsen oikeudet kuuluvat myös vaikeille lapsille”

  • Äitix3 sanoo:

    Kyllä, oikeudet kuuluu kaikille. Mutta miksi ei sille jota heitetään tuolilla (mustelmia), revitään jaloista rappuja pitkin(taas mustelmia, jokunen ruhje), hakataan kurkusta kiinni pitäen betonirappuun(aivotärähdys mutta pääsi sairaalaan vasta kun vanhemmat vei)? Nämä ovat todellisia tilanteita jotka opettaja on nähnyt iltapäivätoiminnassa mutta asioita ei voi muuttaa koska tällä pahoinpitelijällä on oikeus olla siellä. Minun lapseni joutui pois, ennenkuin käy vielä pahemmin.