Lapsen futikseen kuluu rahaa kottikärrykaupalla
Huono Äiti sai avautumisen:
Perheemme kuopus aloitti jalkapalloharrastuksen 7-vuotiaana. Kotikunnassamme on kaksi futisseuraa ja poika valitsi sen missä muutama luokkakaveri on, mikä on ihan ymmärrettävää, mutta nyt toivon että oltaisi tehty hiukan enemmän taustaselvitystä siitä, mitä tämä harrastus vaatii.Treenejä on kolme kertaa viikossa, mikä tuntuu aika paljolta ekaluokkalaiselle, mutta päätettiin että saa osallistua kaikkiin jos jaksaa. Ja hyvinhän tuo on jaksanut. Muita harrastuksia ei ole, eikä tarvikaan. Treeniajoissa vaan kismittää sellainen seikka, että ne alkaa päivätyöläiselle hankalasti ennen neljää. Ja kun kyseessä on noin nuori skidi, ja treenipaikalle on aikamoinen matka, olisi kohtuutonta laittaa lapsi kulkemaan matkat itsekseen.
Seuralla on tietysti joukkueita eri ikäisille, eli mä ajattelisin, että ne isommat klopit voisi aloittaa treeninsä aiemmin, koska pääsevät kulkemaan itsenäisesti ja pienempien treenit alkaisi ns. toimistoaikojen jälkeen. Olen varmaan tekemässä tässä vaarallisia oletuksia siitä, että useimmat vanhemmat työskentelevät ns. virka-aikaan/toimistoaikaan. Ja taitaa olla liiallista yleistystä sekin, että teini-iän kieppeillä olevia ei enää tarvitse kuskata, vaan he kulkevat oma-aloitteisesti treeneihin. (no, mun nuoruudessa 90-luvulla futis-ja lätkäjätkät sekä ringettemuijat kulki halleille fillaroiden, valtavat lätkäkassit selässään).
Joka tapauksessa, perheemme toinen aikuinen nipistää työajastaan kolme kertaa viikossa. (yhteisestä sopimuksesta pojan harrastusasiat hoitaa isä. Jos mä niitä hoitaisin, olisin jo aikoja sitten sopinut kimppakyydeistä tai muusta vastaavasta, eli tää on tavallaan ihan oma moka).
Treenien päälle tulee pelit viikonloppuisin. Todettiin, että peleihin osallistutaan, kunhan ne on kohtuullisen ajomatkan päässä. Jos yhdensuuntainen ajomatka lähenee tuntia, alkaa olla järki kaukana. Ei 7-vuotiaan tarvi käydä peleissä yli maakuntarajojen.
Sitten tullaan turnauksiin. Yksi yllätys mikä meitä kohtasi, on se, että turnaukset maksaa erikseen ja ne on useimmiten toisessa maakunnassa, kauimmat pääkaupungissa. Todettiin, ettei mitään järkeä! Nyt jo tokaluokkalainen jälkikasvumme ei osallistu turnauksiin, ellei sellaista järjestetä tässä omassa tai korkeintaan naapurikunnassa. Katsotaan sitten myöhemmin, mikä on sopiva ikä alkaa kulkea turnauksissa, varsinkaan yli yön-turnauksissa.
Turnauksissa mua hämmästyttää se, että majoitus on hotellissa. Mitä on tapahtunut vanhalle kunnon koulumajoitukselle. Kustannukset on todennäköisesti murto-osa hotelliyön kustannuksista!
Ja sitten päästäänkin kustannuksiin. Mistähän oikein aloittaisi…
No, futisharrastuksesta maksetaan yhteensä satoja euroja vuodessa itse seuralle. Sen lisäksi treeni- ja pelipaidat, tietynlaiset pallot ja kannatuksen vuoksi hankittavat tekstiilit maksaa useita kymppejä per tuote. Nappiksia onneksi löytyy kirppiksiltä ja muuten second handinä. Ihan vertailun vuoksi, vanhemman lapsen harrastukset maksaa seuralle ohjattavina maksuina about saman verran vuodessa, mutta that’s it, mitään ylimääräisiä ei makseta, välineet tulee järjestäjän puolesta ja varusteiksi riittää omat vaatteet.
Vuosi- ja kuukausimaksujen ja varustehankintojen lisäksi joukkueelle kerätään vielä erikseen rahaa myymällä mm. arpoja ja pitämällä kioskivuoroja. Näihin pitää tietysti löytää aikaa omasta arjesta, ja kuten aiemmin mainitsin, ne menee toistaiseksi perheen isän vuorokaudesta. Ja jälleen tämä mutsi hämmästelee sitä, että tätä rahaa kerätään kottikärrykaupalla, mutta silti esim. turnausmaksuihin ne ei riitä, vaan perheiden säästöpossuista menee vielä toistasataa euroa per turnaus, jos kyseessä on yli (hotelli-)yön reissuista.
Pari kertaa ollaan ehdotettu, että poika siirtyisi sittenkin siihen toiseen seuraan, mutta tietenkään se ei enää käy. Tässä ollaan nyt sitten jumissa ja hämmästellään tätä nykymenoa.
Jos nyt jotain voisi tästä muille vanhemmille vinkata, niin ottakaa selvää kaikista lapsen tulevaan harrastukseen liittyvistä kuluista ja jos mahdollista, vertailkaa niitä, ennen kuin painatte varsinaista Ilmoittadu tästä-namiskaa. Kun on kyse alakoulun alaluokka-ikäisistä, eiköhän joku pienempi ja vähemmän tavoitteellinen joukkue ole riittävä, kunhan lapsen liikunnan ilo saadaan syttymään ja pysymään liekissä.
Nimim. Futismutsiko?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 18 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
En tahdo arvostella ketään, mutta eikö ole jotenkin turhaa mättää rahaa suoerkalliiseen harrastuksiin, kun halvempiakin on?
Itse saan nykyisin miettiä aika tarkasti mitä ruokakaupasta ostetaan. Harrastuksia ei ole.
Itse olin aikoinani seura-aktiivi eli ekana keräämässä arpapalkintoja ja toimitsijana ym ym. Lapseni harrastivat useita lajeja kilpatasolla, minä olin myös se joka kokosi joukkueet esim viesteihin. Se oli minusta palkitsevaa. Asuimme syrjässä ja autoni nokka kääntyi 60 kilsaa harjoituspaikalle 3 krt viikossa. Mukaan lukien viikonlopun leirit ja kisat. Ja töiden jälkeen, onneksi se oli mahdollista.
Koskaan ei esim talkootunnit mene tasan. Monta kertaa kun esim omalla kentällä järkättiin kisoja ei niistä vanhemmista meinannut saada apua kun oma tenava, 14 v teki suorituksiaan. ”Minä leivon piirakan kahvilaan”. Teki mieli vastata että niin minäkin, tule sinä kuuluttamaan… samalla kun 9 vuotiaani hommaa itsenä suorituspaikoille… voittaen kisoissa 4 piirinmestaruutta sivuhuomautuksena sanoen.
Mutta se on lyhyt aika elämästä minkä uhraa lapsensa harrastuksille. Samoin raha. En kadu yhtään tuntia mitä olen niihin uhrannut enkä yhtään euroa. Ne eurot alkavat tulla takaisinpäin kun lapsi kasvaa. Sillä seurat (ainakin ne missä itse toimin) alkavat tukea vanhempia urheilijoitaan enemmän. Niitä jotka jatkavat. Joka pikkujannulle ei vaan riitä seuran kassasta.
Ja mietipä niitä valmentajia. He uhraavat aika paljon vapaa-aikaansa usein oman lapsensa mutta myös usein vieraiden lasten harrastuksiin. Useimmiten ilman korvauksia.
Siinä olen samaa mieltä että 10 v ei tarvitse lähteä kovin pitkille pelireissuille. Ja se mitä rahallisesti uhraa lastensa harrastuksiin riippuu täysin vanhemmista ja siitä miten tärkeää se on heille.
Lapseni eivät enää urheile kilpatasolla. Yksi heistä oli ihan kansallisella tasolla arvokisoissa (pärjätenkin kohtuudella). Mutta kaikki ovat omaksuneet liikkumisen osaksi itseään, yksi toimii vieläkin tuomarina, yksi vie omaa lastaan pikkuisten peuha”harjoituksiin” ja yksi valmentaa.
Eli vaikka nyt harmittaa niin ajattele tätä satsauksena tulevaan. Harvasta tulee uutta Pohjanpaloa tai Murtoa mutta useimmat omaksuvat jotakin tervettä elämäänsä
Mä ihmettelen sitä, kenen etua näissä urheiluharrastuksissa ajatellaan?
Ihmettelen juuri tuota lasten tavoitteellista eli kilpaharrastamista jo futiksen (tai monen muunkin harrastuksen, lentis, sähly, kiekko, hiihto…) alkumetreiltä lähtien. Oikeasti ammattifutaajia ei varmasti meidän joukkueesta tule ketään. Harmittaa, että futiksen oletetaan menevän jopa koulutyön edelle: poissaoloja koulusta, koska jalkapallo. Jalkapallon oletetaan menevän kaiken edelle, paha silmä, jos ei aina jaksa treenejä esim. ollut edellisenä tai samana päivänä peli. Itselläni on päivätyön ohessa opiskelu, joten luojan kiitos, että isä jaksaa hoitaa harrastuksen.
Teini-ikäinen pelaa futista helsinkiläisseurassa haastetasolla. Pakolliset maksut n. 650€/vuosi plus varusteet; onneksi jalan kasvu on vähän hidastunut, tuli kalliiksi uusia nappikset kolmesti vuodessa ja sisäpelikengät pahimmillaan kahdesti kaudessa. Kausimaksu kattaa treenit, matsit ja turnaukset kotimaassa; tällä hetkellä menossa varainhankinta ulkomaanturnausta varten, osa kuluista toki jää itselle maksettavaksi.
Kuten kirjoittaja, ulkoistin harrastustoiminnan lasten isälle. Sitten nuorempikin aloitti futiksen ja yhtäkkiä oltiinkin jo tilanteessa, jossa kesälomien suunnittelu aloitetaan siitä, että Helsinki cup-viikko on oltava molemmilla lomaa eikä siihen voida sopia mitään muuta. Futisyhteisö on antanut koko perheelle paljon, ja tuo reilu tonni (plus varusteet, jotka osittain kierrätetään lapselta toiselle) vuodessa tuntuu huomattavan pieneltä summalta siitä mitä vastineeksi saamme.
Jokainen perhe voi onneksi itse päättää, päästääkö lapsen harrastamaan ja jos päästää, niin millä ehdoin. Kaikkiin tapahtumiin ei tarvitse osallistua.
Kun joukkue tarjoaa useita tapahtumia, niin joukkue varmemmin palvelee erilaisia lapsia: innokkaimmat saavat paljon tapahtumia ja vähemmän innokkaat sitten osallistuvat vain osaan.
Futiksen kustannuksia nostavat oman kokemukseni mukaan seuraavat tekijät:
* Iso seura, jolla iso organisaatio ja paljon palkattuja henkilöitä
* Talven mahdolliset hallivuorot, joita asuinkunta ei tue
Futiksen kuluja laskee:
* Vapaaehtoiset.
* Varusteiden kierrätys
Iso määrä palkattuja vaaditaan, jos/kun vanhemmat eivät halua lähteä vapaaehtoisiksi ja valmentajiksi. Talvella yksi hallivuoro voi maksaa useita satasia ns. vapailta markkinoilta, jos/kun oma asuinkunta ei tarjoa ns. tuettuja vuoroja edukkaasti. Jos hallivuoroja kuukaudessa vaikkapa 8, niin joukkue saattaa joutua maksamaan vuoroista vaikkapa 1600 – 3 000 euroa…
Voit myös pyytää joukkueen rahuria avaamaan, mihin rahat menevät. Tietojen pitäisi olla avointa kaikille.
Vapaaehtoiset toimihenkilöt laskevat joukkueen kuluja. Eli mitä useampi vanhempi valmentaa, toimii jojona ja rahurina, niin sitä enempi rahaa säästyy. Jos haluaa päästä vähällä, pitää olla valmis maksamaan enempi. Seuralle voi myös perustaa varustekirppiksen, josta voi ostaa shortseja, treenipaitoja, syndejä, futisreppuja yms. Joitakin painatuksia voi muuttaa jälkikäteen tai painaa uusi numero päälle.
Jos matkustaminen pitkälle turnauksiin on ongelma, niin järjestäkää oma turnaus. Lapset pääsevät pelaamaan lähelle ja joukkue kartuttaa rahaa. Toki turnauksen järjestäminen on hyvin työlästä ja vaatii jokaisen ipanan vanhemman osallistumista.
Treeniajat ovat usein haastavia erityisesti talvisin, jolloin olosuhteet vaikeammat. Vuoroja koulun saleista ja jalkapallohalleista tai lämmitetyiltä tekiksiltä usein tarjolla vähempi kuin olisi tarvetta. Kesäkaudella treeniajat voivat olla hieman miellyttävämmät ja mahdollistavat paremmin työssäkäynnin.
Suosittelen lämpimästi myös pelien ja edes joidenkin treenien seuraamista kentän laidalla. Noin pienelle lapselle valtavan tärkeää, että vanhempi on paikalla näkemässä onnistumisia. Harrastus tarjoaa myös aikuisille mahdollisuuden tutusta kentän laidalla muihin vanhempiin, jolloin jatkossa talkoilu ja kimppakyydityksetkin sujuvat jouhevammin.
Itse vastustin aluksi omien lapsieni joukkueurheilua sen sitovuudesta johtuen. Kun tajusin, miten tärkeää se lapsilleni on ja miten paljon iloa, onnea ja onnistumisen tunnetta se lapsilleni tuottaa, niin mieleni muuttui. Arki toki on nyt yhtä kuskailua ja aikataulutusta ja hupeneva tili, mutta eipä tätä ikuisesti kestä. Mun harrastus on lasten harrastusten mahdollistaminen. 🙂
Toivottavasti harrastus tuo kuitenkin lapsen elämään sisältöä ja kavereita ja yhdessä tekemisen iloa vaikka se vanhemmalle näyttää ikävä rasti olevan.
Kommentoin vain yhtä asiaa, koulumajotus, se on puhtaasti kadonnut sen takia että aikuisista ei löydy ketään ketä haluaa nukkua koko joukkueen kanssa koulun lattialla. Itse olen yhden viikonloppu turnauksen ollut koulusalimajotuksessa eikä enää ikinä. 20 lasta natisuttaa patjoja, puhuu unissaan, piereskelee ympärillä. 0 minuuttia unta itelle, hyi hemmetti.
Meillä käy lentopallos vanhin ja jalkkiksessa vanhin ja keskimmäänen.
Ja reeneissä riehuu joukossa nuorin😆
Ainakin lenttikses ja nuoremman jalkkiksessa.
Syksyllä aloottivat ja turnauksis on 2x käyty ilman maksua ja yks jonku 2-3 satasen maksava lasku odottaa suoritusta ja sanottu ettei mikää kiirus oo maksaa. Jokku suojat on ostettu…. eli käytännös tähänmennes ollut ihan ilmaista. Helppoa tuppukylällä. Mitää mokkapaloja en oo tehny. Kannatuksenvuoksi jonku keksilooran oon ostanu ja rahat käytetään uusiin verkkareihin.
Lentopallo ei oomaksanu vielä penniäkää. Jos ei oman auton kuluja laske.
Poikani 14 v. harrastaa jalkapalloa, kuukausimaksu n. 200 €, tähän päälle pelimatkat. Vuodessa menee kaikkinensa n. 3500 €, en tiedä riittääkö tuokaan. Kallista on, mutta mielelläni maksan, kun harrastus on todella tärkeä pojalleni.
Meillä harrastettu ratsastusta. Hevosen tallivuokrat liikkuvat täällä tällä hetkellä 600-750 e paikkeilla kuukaudessa. Lisäksi eläinlääkärit ja kengitykset ja rehut lisäravinteineen. Jokapäiväinen juttu tietysti käydä tallilla ja viikonloppuisin oli pikkukisoja, valmennuksia jne., jotka tietysti vievät myös rahaa useita kymppejä per kerta. Lisäksi hevosen ja ratsastajan varusteet. Vähintään loimia joutuu jatkuvasti uusimaan. Hevosen ollessa sairaslomalla piti vuokrata muita ja käydä tunneilla ja maksaa silti oman kulut. Silti en hetkeäkään vaihtaisi pois. Paitsi tietysti ne hetket, kun hevosista on joutunut luopumaan. Ei ole muuten halpaa sekään, vaikka raskainta siinä onkin aivan muu kuin laskun maksu.
Tämä! Aika edullista tuo jalkapallo on vs ratsastus. Meillä kävi aikanaan itseni lisäksi tytöt tunneilla 1-2 krt/vko:ssa. Ihanan halpaa, sitten ostettiin oma hevonen ja sen ylläpito, varusteet, kisamatkat, trailerin vuokraukset, bensat yms… Lisäksi kengityksen 6 vko:n välein, pakolliset ell kulut, rehut jne. Vuodessa keskimäärin 7500 euroa kun kyseessä perusterve hevonen. Mutta ovatpa lapset saaneet harrastaa yhdessä minun kanssa. Rahaa on 10 vuoden aikana palanut ihan sikana, mutta yhdessä koettuja asioita ja muistoja ei voi mitata rahassa. Hevosen hoito, valmennukset ja oppiminen ovat asioita jotka ovat tuoneet mukanaan paljon ystäviä, opettaneet vastuuta ja ennen kaikkea lujittaneet suhdetta.
Poika pelaa onneksi vain vain jalkapalloa, se on edullista ja tuonut myös mukanaan mukavia hetkiä kentän laidalla.
Ratsastuksen jälkeen ei tule valitettu mistään harrastuskuluista enää. Päinvastoin kiitollisena ihmettelen millä pyhällä hengellä ”nappulaliigaa” esim. jaliksen ja lätkän osalta pyöritetään, ei ainakaan seuramaksuilla.
Poni hoidetaan ja ratsastetaan 5 kertaa viikossa, kahtena päivänä meillä on vuokraaja joka maksaa siitä, että saa ratsastaa ja lapsi saa vapaata.
Poni pääkaupunkiseudulla, karsinavuokra 850€/kk, valmentajalle treeneistä 250€/kk. Ponin lisäravinteet 50€/kk.
Kuukausikulujen lisäksi: Kengitys 150€/joka seitsemäs viikko. Hammashuolto/rokotus eläinlääläri 300€/vuosi.
Kisakaudella vähemmän treenejä, mutta kilpailut maksaa bensat plus vähintään 50€ lähtömaksuja viikonlopulta.
Kilpaluvat ja seuran jäsenmaksu kerran vuodessa, ne jotain 100€ luokkaa. Varustehankinnat monet kertaluontoisia, hevosen varusteet kalliita, mutta pahimmassa tapauksessa jotain hajoaa, onneksi meillä kestänyt hyvin… vielä… satula kallein varustehankinta 1800€. Ratsastajan varusteissa onneksi on enemmän valinnan varaa pihistää vai panostaa. Turvavarusteista ei tietenkään tingitä, mutta niissäkin on valinnan varaa hintakategorioissa.
Luonnollisesti myös ratsastajan kasvaessa pitää uusia saappaat, turvaliivi, kisavaatteet ja arjessa kuluu muutenkin ratsastushousuja puhki, että pitäisi varmaan sijoittaa niihinkin satanen lisää, jos vaikka parempi laatu kestäisi päivittäistä käyttöä pidempään kuin vuoden… lapsen kohdalla hankala toki, kun kasvaa sitten ulos niistäkin, jos ei sitä ennen kuluneet puhki.
Meillä viidestä lapsesta neljä harrastaa jotakin maksullista harrastusta. Yksi pelaa jalkapalloa ja yksi jääkiekkoa. Valitettavasti nämä harrastukset vievät vain niin suuren osan perheemme budjetista, että olemme joutuneet miettimään, onko meillä enää resursseja antaa heidän jatkaa. Varsinkin kiekko on kallista, mutta täälläpäin (Uusimaa) myös futis. Ja tosiaan nämä lajit vie ison osan myös vanhempien (ja koko perheen) ajasta varainkeruineen. Ei tarvitse miettiä, miten vapaa-aikansa kuluttaa. Toisaalta ei heppoisesti haluttaisi luopuakaan näistä, sillä harrastukset antaa lapsille paljon sekä nyt että tulevaisuuteen. Jokin roti näihin maksuihin kyllä pitäisi löytyä!
Mutta itse pidän futista todella edullisena.. jääkiekossa pelkät treenimaksut on jo reilu 2000€/v ja kaaaaaikkkki turnaukset, jäsenmaksut, varusteet siihen päälle.. 😳
Missä ihmeessä futis maksaa vain 450-500€/vuosi? Meillä pelkät treenit ja pelit sen n. 800€/v. Sitten seura n vuosimaksu 180€ ja päälle varusteet n. 100€-300€/v (riippuen kuinka paljon kasvaa ja joutuu ostamaan uusia) ja sitten tietty erikseen seuraleiri (200€) ja muut turnaukset yms (100-400€). Ja pelaa ihan harrastesarjaa 10 vee poika Helsingissä. Treenit 3krt/viikossa. Ja niin toki bensaa menee ihan kivasti ajomatkoihin ympäri Uuttamaaata
Mulla myös tytär pelaa futista ja kyllä näin yh useamman lapsen äitinä tekee tiukkaa eikä mulla riitä aika leipomiseen saati kerkeä kuskaamaan treeneihin joihin menee sitten bensaa vielä mikä on kallista kun meiltä päin ei tule muita niin kimppakyytiä on vaikea järjestää.. En tiennyt tosiaan mihin ryhdyin kun annoin luvan tähän harrastukseen.. Luulin että maksaa n. 150e vuosi mut onkin reippaasti yli 300 ja siihe kaikki passit yms treeni varusteet tms päälle se tekee vuodessa 450-550€.. Seura on halvin mahdollinen täälläpäin.. No ei ole pulaa mitä sitä tekisi arkena ja vkloppuisin töiden jälkeen..
Olen itsekin ihmetellyt, kuinka paljon futis maksaa halvemmassakin seurassa ja kuinka vähän se itse maksu kattaa yhtään mitään. Lisäksi kerätään rahaa milloin milläkin keinoin lisää, kun seuran budjetti ei riitä. Näin omaishoitajana käy kyllä kukkaron päälle, eikä sitä oikein muut tunnu ymmärtävän. Ihmettelen onko todella muilla ihmisillä varaa niin kalliisiin harrastuksiin ehkä useammallekin lapselle.
Toinen lapseni harrasti aikanaan karatea. Hinta oli 90€ per vuosi. Kisareissut olivat ilmaisia kyyteineen.