Laihdutan, että saisin edes jonkinlaisen ihmisarvon
”Minä laihdutan, mutta en laihduta ollakseni terveempi tai kauniimpi. Miksi sitten? Mietitään hetki millaista lihavan ihmisen elämä on.
Lääkäreiden mielestä ylipainoisella ihmisellä ei voi olla muita ongelmia kuin ylipaino! Murtunut jalka ja lohjennut paikka hampaassa jotenkin johtuvat painosta, eivät siitä ylinopeutta ajaneesta autosta tai siitä pirullisesta pähkinästä. Pahin ammattivirhe, minkä ammattiauttaja voi tehdä ei ilmeisesti ole leikata potilasta humalassa tai homotella potilasta, vaan unohtaa mainita että painoa on kertynyt vähän liikaa. Odottaako lääkäri, että potilas vastaakin että ”Kiitos kun kerroit, en ollutkaan huomannut!”
Tavallinen kaduntallaaja ei tosin ole yhtään sitä parempi; heillä ei vain ole lääkärin auktoriteettia julkeasti sanoa sitä ääneen ilman että saavat kuumat kahvit naamalleen. Useimmilla on kuitenkin enemmän tai vähemmän toimiva filtteri, joka suodattaa pahimman potaskan pois ennen kuin se ehtii suusta ulos, jos ei siksi että se on säädyllistä, niin siksi että kuuma kahvi sattuu… Sen sijaan katsotaan tuomitsevasti tai säälivästi. Tietenkin löytyy niitäkin jotka katsovat oikeudekseen heristää sormea toruvasti. Ovathan he parempia ihmisiä!
Usein tuntuu että ihmisillä ei juuri järki päässä pakota, ja kun ajatukset tulevat suusta ulos, on lopputulos surkuhupaisa. Yleinen olettamus on että syön päivässä härän ja kolme sikaa ylläpitääkseni painoani. Nuorena ja naiivina yritin selittää näille ihmisille, että oikeastaan syynä oli lääkitys jolla yritettiin epätoivoisesti hoitaa vaarallista terveysongelmaa. Nyt en enää tuhlaa aikaani näihin ihmisenmuotoisiin tiiliseiniin. Koska eihän läskillä voi olla mitään käsitystä terveydestä! Jos olisi, eiväthän he olisi läskejä!!
Kuva Rawpixel.
Rakkausrintamalla ylipainoisella onkin aivan uudenlaiset haasteet. On niitä, jotka suoraan toteavat että olisin unelmien kumppani jos painoni olisi hallinnassa, ja niitä joille olen unelmien kumppani KOSKA painoni ei ole hallinnassa. Anteeksi, mutta kaiken tämän läskin alla on ihminen jolla on tunteet ja persoonallisuus. Minä en ole 95% painoa ja vain 5% ihmisarvoa.
Minä laihdutan, jotta saisin teidät pois niskastani, rakkaat lääkärit, paremmat ihmiset ja ulkonäköpainotteiset partnerit. Haluan pakottaa teidät näkemään minusta jotakin muuta kuin rasvaprosentin ja paino-indeksin. Kysymys kuuluu, pystyttekö te siihen?”
Nimim. Minäkin olen ihminen
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 28 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Onpa aggressiivinen kirjoitus. Jospa laihduttaisit ihan itsesi takia. Muita ei painosi kiinnosta.
Itselläni on sairaus joka aiheuttaa lihavuutta..
En jaksa enään taistella..
Itse en ole laihduttanut muiden vuoksi vain itseni, että jaksaisin..
Viimeksi laihdutin -40kg vuodessa..
Kaikki on tullut takaisin..
Yhteensä olen laihduttanut elämäni aikana yli 200kg..
Ei maksa vaivaa..
Olen päättänyt nyt vain nauttia elämästäni , oli se lyhyt tai pitkä ..
Olin suurimman osan teinivuosistani ylipainoinen, sitten -30kg kevyempänä, jolloin olin lievästi alipainon puolella, ne ihmiset jotka oli huomautellu mulle lihavuudesta, alotti sitten sen ”mihin sun tissit on hävinny” ”älä enää laihduta” paasaamisen. Silloin tajusin, etten heidän silmissä ole hyvä missään painossa. Nykyisin taas ylipainoinen (kiloja enemmän kuin nuorena), ikää 20 vuotta enemmän – enää ulkopuolisten kommentit ei vaikuta, mutta nyt iän myötä painon pudotus ajankohtaista terveyssyistä, ei siksi, että kokisin tarvetta saada hyväksyntää muilta. Tsemppiä aloittajalle, pudota painoa itsesi vuoksi – älä muiden.
Muuhun kantaa ottamatta, mutta kyllä parisuhdemarkkinoilla on ihan ok, että haluaa tietyn näköisen puolison. Parisuhde eroaa kaverisuhteesta romanttisten tunteiden ja seksuaalisuuden takia, eikä ihmiset yleensä koe seksuaalista vetovoimaa ihmistä kohtaan, joka on selvästi heidän oman markkina-arvon alapuolella. Jos siis et ole onnistunut löytämään miestä, niin mitä jos alkaisin katsella niitä miehiä, jotka itsekin ovat ylipainoisia? Voisi löytyä paremmin ehdokkaita 🙂
”Nuorena ja naiivina yritin selittää näille ihmisille, että oikeastaan syynä oli lääkitys ”
”Minä laihdutan, jotta saisin teidät pois niskastani”
Eli olet päässyt eroon lääkityksestä ja laihdutus on nyt mahdollista?
Hienoa!
Tämä kirjoitus kolahti kovasti itselläni. Olen yrittänyt selittää tätä samaa monelle ja sitä ristiriitaa sisällä kun et halua antaa pahojen ihmisten voittaa ja saada minut sellaiseksi kuin pitäisi olla. Ja toisaalta se, että haluaisin olla rauhassa ja turvassa, jonka vuoksi painoa olisi pudotettava, koska muuten sama jatkuu loppuelämän ja tiedän etten kestä sitäkään. En ole saanut lääkärissä apua oireisiin ja kuullut lääkäriltä mm. Kommentin onko dieetti pettänyt.. kaaduin lumilaudalla hyppyrissä jonka vuoksi polvi menee sijoiltaan ja on jatkuvasti kipeä, mutta syy lääkäreiden mielestä on painossa. Kumppanit ovat pettäneet ja perustellut etten ole ulkonäöllisesti mitä haluavat, jos laihduttaisin olisin täydellinen kumppani. Minua on heitetty karkeilla ja haukuttu täysin tuntemattomien toimesta. Myös sukulaisten suusta olen kommenttia jos minkälaista kuullut. Kuljen nykyään kuulokkeet päässä ja pelkään ihmisiä, koska ajan myötä kivikin halkeaa jos siihen jatkuvasti tippuu tippoja. Ja lihavuus? Minulla ylipainoa ei edes ole paljoa.
Näin se menee minkäs teet. Sit kun ikää kertyy alkaa se olet jo liian vanha töihin, hoitoihin ja vaikka mihin. Kannattais ottaa täytettä naamaan. Olet niin väsyneen näköinen, hymyilisit vähän. Koko elämä jokin pielessä. Sit saa lukea hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Yritetty on ja selvitty näinkin vanhaksi. Oudoksi on ihmiskunta muokkaantunut. Äitini ja mummoni ei koskaan tuollasista puhunut, liekkö uusi kulttuuri?
Minä laiheliini olen myös ihminen. Läskeillä ja normaalipainoisilla on oikeus kommentoida painoani, enkä saa siitä loukkaantua, koska olen laiha. Heillä on oikeus sanoa tuntemattomalle ohikulkijalle ohimennen, kuinka hänen pitäisi syödä edes riisiä, kun on niin laiha. Eikä siitä saa suuttua tai edes mieltänsä pahoittaa. Ovathan ne totuuden sanoja
Tämä. Myös hoikka on ihminen, myös hoikka voi olla sairas. Minä kärsin 11 vuotta kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista ja veriarvotkin olivat sen mukaiset, mutta en saanut lääkitystä edes kokeiluun koska olin hoikka, enkä paisunut kuin pullataikina. Pitäisi kuuelmma lihoa ja turvota että voisi sairastaa hypotyreoosia. No, jännä juttu kun kilpirauhasen vajaatoimintakin lihottaa lähinnä siksi, kun syödään enemmän kuin kulutetaan, eikä ne kilot lihoneillakaan thyroxinilla lähde kuin ehkä pari hassua kiloa, vaan vaatii ruokavalion muuttamisen sellaiseksi että kilot lähtevät… Lääkärit eivät ota mitään oireita tosissaan kun ”sinähän olet hoikka”. Väitettiin vuosia että minulla vain viiraa päässä ja kuvittelen oireeni, vaikka oikeasti nekin ”kuvitellut” oireet sitten lopulta katosivat thyroxinin myötä… Reseptinkin sain lopulta psykiatrin kautta, joka kirjoitti pitkän lausunnon etten ole psykiatrinen potilas vaan veriarvojen mukaan minulla on hypotyreoosi ja tarvitsen siihen lääkityksen sellaiselta lääkäriltä jolla on pätevyys se kirjoittaa, psykiatrillahan ei ole.
Ja hoikkien ulkomuotoahan saa komemntoida! Saa haukkua kukkakepiksi, tikuksi, heinänkorreksi, anorektikoksi ja ties miksi. Syömisiä, vaatekokoa ja vartalon muotoa saa arvostella, ihmetellä ja kommentoida ihan estoitta. Miksi? Ja miten niin, kun ylipainoisille ei saa sanoa sanaakaan…?
Kaadun pyörällä todella pahasti ja polvi menee muusiksi. Mutta eihän siihen polveen mitään tullut, kun minähän olen hoikka. Kädessä paha jännetupentulehdus, itken kivusta käsi paketoituna. Mutta eihän siinä mitään ole, kun minähän olen hoikka. Putoan hevosen selästä ja murran selkänikaman. Mutta selkähän on täysin ehjä, kun minähän olen hoikka! Hevonen potkaisee polveen tai alavatsaan, mutta eihän siinä mitään vauriota syntynyt näin hoikkaan ihmiseen! Lumilautaillessakaan en voi kylkiluita murtaa, kun olen hoikka… Tikkejäkään ei haavaan tarvitse laittaa eikä minulla edes syöpää ole, kun olen hoikka… Jatkanko listaa?
Hoikkiakaan ei pidetä ihmisinä ja mitään sairauksia heillä ei ole, kun ovat hoikkia. Lääkärit voisivat joskus ihan oikeasti suhtautua ihmisiin ihmisinä eikä painon perusteella luokiteltuina. Mikä on ihmiselle sopiva paino jossa hänet otetaan tosissaan, kun ei saa olla pulska eikä hoikka? Pitääkö BMI:n olla suurempi vai pienempi kuin lääkärillä itsellään?
Nyt on pakko kommentoida tuohon ikuiseen käsitykseen, että myös kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastava laihtuu, kun syö vähemmin kun kuluttaa. Se on täyttä soopaa. Olen nyt ollut yli kymmenen vuotta tarkalla ruokavaliolla , paino on noussut tuona aikana 13 kiloa! Ruokapäiväkirjassani ei ole löytynyt mitään huomauttamista ja minua hoitavat terveydenhuollon ammattilaiset ovat jo nostaneet kädet ylös. Kiva kuulla, kun kyselee apua, että osta isompia vaatteita. Tässä minä, joka olen aina ollut hoikka, ennenkuin tuli tämä vajis. Eli älähän viitsi jatkaa tuota syyllistamistä, kyllä meidän ympärillä niitä on jo riittävästi.
Syötkö sokeria, viljoja (varsinkin vehnää) tai maitotuotteita? Vehnä on pahin turvottaja, ja monilla thyroxinkin alkaa vaikuttaa vasta kun vehnän jättää ruokavaliosta pois. Tiedän monia jotka vinkuvat etteivät syö juuri mitään, mutta se vähän (tai ”vähän”) mitä sitten syövät onkin vehnää eri muodossa… Ja vatsavaivoja riittää, joten eipä thyroxinkaan imeydy ja olo muutenkin huono.
Kyllä minustakin huomaa jos vehnää syön, näytän siltä kuin olisin 7. kuulla raskaana. Ja jos jatkan vehnän mussuttamista, niin kilot kertyvät. Siksi ehkä en paisunutkaan kuin pullataikina kun en pullaa syönyt edes aikana ennen thyroxin-lääkitystä 😀 Vehnätön ruokavalio jo n. 10 vuotta, ehkä 1-2 kertaa vuodessa syön vehnää ja sitten kyllä näytänkin siltä. Ruistakaan en oikein siedä, kaura on ok.
”Ammattilaiset” käskevät hyvin usein mättämään vehnää ja viljoja ja syömään leipää kuusi palaa päivässä, joten ei ihme jos sinunkaan ruokavaliossasi ei heidän mielestään mitään sanomista ole. Jostain kumman syystä moni kilpparivajista sairastava saa laskea thyroxin-annosta kun siirtyvät vhh-ruokavalioon. Mutta sehän on liian helppo keino pitää itsestään huolta ja estää painoa nousemasta, ja jopa pudottaa painoa vaivatta, joten vhh-ruokavaliosta ei kannattaisi pullan mussuttajille sanoa mitään… :’)
Vhh toimii osalle kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaville, joillekin taas toimii esim maidoton ruokavalio. Joten jos jokin toimii sinulla, älä jaa tätä ainoana totuutena.
Lääkärit on just tuollaisia naisille: 1) Jos juot, niin kaikki ongelmat johtuvat juomisesta. 2) Jos et juo, mutta tupakoit, niin kaikki ongelmat johtuvat tupakoinnista. 3) Jos et juo, etkä tupakoi, mutta olet ylipainoinen, niin kaikki ongelmat johtuvat ylipainosta. 4) Jos et juo, tupakoi, et ole ylipainoinen, niin kysytään parisuhdetta. Jos ole sinkku, niin kaikki ongelmat johtuvat sinkkuudesta. 5) Jos et juo, et tupakoi, et ole ylipainoinen ja olet parisuhteessa, niin sitten olet luulotautinen.
Mun kanssa halutaan seurustella siksi että olen ”nuori ja kaunis”. Ei minuun itseeni välitetä edes tutustua. Ehkä korona-aikana maski päässä pystyn kätkemään ulkonäköni.
Nykyään puhutaan paljon kehopositiivisuudesta, jokaisen pitäisi hyväksyä oma kehonsa. Eiköhän se lähde siitä, että kanssaihmiset hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet. Ei huomautella kenenkään ulkonäöstä, painosta tai pituudesta. Naistenlehdet, somettajat, terapeutit ovat asian kanssa ihan väärillä jäljillä puhuessaan kehopositiivisuudesta, kun pitäisi puhua toisen ihmisen kunnioittamisesta ja hyväksymisestä. Ei anneta neuvoja kuinka pitäisi laihduttaa tai kuinka pitäisi pukeutua, että näyttää lyhyemmältä. Ei kysytä toisen painoa, pituutta tai kengännumeroa. Tämä pitäisi opettaa kaikille. Herätkää ammatti-ihmiset!
Totta mitä kerroit! Kehopositiivisuus on juuri tuota. Ei anneta neuvoja kuinka näyttää hoikemmalta tai lyhyemmältä, ei kysytä kengän numeroa tai taivastella kuinka naisella on n iin iso jalka tms.
”Olen ikääni, kokooni tyytyväinen ja toivon, että muutkin ovat”, tämä on hyvä vastaus ”neuvojille”.
Minulla kävi vuosia sitten asiakkaana yli 2m pitkä nainen. Kun lopetin työni, hän kävi erikseen kiittämässä minua, koska en ollut koskaan maininnut hänen pituudestaan mitään.
Uskomattoman typerää ihmisiltä kuvitella, että heillä olisi oikeus kommentoida toisen ulkonäköä, oli sitten pitkä, lyhyt, laiha, lihava tai mitä tahansa.
Ihmisten pitäisi ottaa peili eteen ja tuijottaa sitä joka kerta, kun tekisi mieli jotain arvostella ja jos sieltä katsoo täydellinen Luojan luoma vastaan, niin miettisi hiljaa mielessään, että kuinka kaunis ihminen kuoren alla mahtaakaan olla, sekä oman että toisen… ❤
Minä rakastuin mieheni ulkonäköön ensin, sitten hänen luonteeseen ja rakastan häntä yhä vaikka painoa on kertynyt mutta jos hän olisi ollut samankokoinen tavatessamme tuskin olisin häntä ottanut.
On totta että ulkonäköä katsotaan ensimmäiseksi koska se on kaikki mitä vieraasta ihmisestä aluksi tiedät mutta se mikä ulkonäössä viehättää vaihtelee.
Minä pidin mieheni hymykuopista, iloisesta olemuksesta, vahvoista käsistä, säihkyvistä silmistä, lihaksikkasta selästä ja mieheni kuulemma vain katsoi peräni ja oli myyty.
Mutta me kaikki katsomme eri asioita. Siinä missä joku ihailee kapeaa uumaa, toinen pitää rintavista. Yksi ihailee korkeita poskipäitä, toinen räikeitä ja näyttäviä hiuksia. Et ole vain tavannut sitä kenen kanssa kemiat menee yksiin. Ei sinuakaan varmasti kaikki viehätä siinä määrin että menisit tutustumaan. Se ei ole pelkästään pinnallista vaan ihan perus luontoa. Etsit piirteitä jotka edustavat sinulle jotain mitä kumppaniltasi haluat.
Turvaa, fyysistä voimaa tehdä työtä, ulkonäöllisiä piirteitä jota haluaisit nähdä lapsessasi, kestävyyttä sängyssä, hedelmällisyyttä, mikä ikinä sinulle on arvokasta… Harva menee kysymään keneltäkään näitä asioita, ne on pääteltävä ulkonäöstä tai biologiasi päättelee sen sinulle viehätyksenä. Sitten vasta teet valinnan haluatko tutustua ihmiseen, tuletko hänen kanssaan toimeen ja joskus se ei edes riitä.
Älä laihduta koska haluat tavata jonkun tai että muut tuomitsevat, laihduta koska ylipaino on vaarallista ja koska lääkärisi on oikeassa. Hän ei ole oikeutettu olettamaan että muut vaivasi johtuvat painosta mutta hän on velvoitettu olemaan sinusta huolissaan ja puhumaan sinulle painon aiheuttamista terveydellisistä haitoista.
Suurimmalla osalla lääkäreistä ei ole mitään hajua, miten painoasia nostetaan esille oikein. Siksi on parempi, että he pitävät turpansa kiinni, jos potilas ei erikseen asiaa tuo esille.
Väärien sanojen valitseminen voi johtaa pahimmillaan esimerkiksi potilaan vanhan syömishäiriön oirehtimiseen (itse olin kuukauden syömättä, koska lääkäri minulle näin sanoi vaikka terveysongelmani ei liittynyt painooni mitenkään) tai uuden syömishäiriön syntymiseen. Jos et ole koskaan ollut huomattavan ylipainoinen, et voi ymmärtää asiaa mitenkään.
Minä painin saman ongelman kanssa aikoinani. Paino ei suinkaan ole vuosien mittaan tippunut, päinvastoin. Mutta elämä ja nykyinen avopuolisoni on opettanut hyväksymään itsensä sellaisena kuin olen, kaikkine liikakiloineen. Olen elämäni aika jojolaihduttanut yhteensä ainakin 150kg. Voi olla enemmänkin.
Lapsuudesta asti painoani on kommentoitu, vaikka olin aivan normaalipainoinen lapsi. En kuitenkaan ollut pitkä ja hoikka, mutta normaalipainoinen. Herkkuihin menevä, mutta normaalipainoinen. Serkkujen kanssa missikisoja leikkiessä olin aina kolmas. Se viimeinen. Sain aina kuulla, miten minulle ruoka maistuu. Ja jos ei maistunut, lautasen vieressä odottava lakritsipatukka sai sen maistumaan. Olisin halunnut aloittaa balettiharrastuksen, mutta minulle tehtiin selväksi, ettei sinne pääse lyhytjalkaiset ja lihavat. Silloinkin olin normaalipainoinen.
Myös ex- mieheni teki selväksi, etten kelpaa ylipainoisena. Neljän lapsen syntymän jlk kiloja jäi ja vartalo muuttui muutenkin. Miehen mielestä liikakiloja piti saada pois ja hulluna poljin kuntopyörää. Lahjaksi sain 10kg pudotettua kultaisen sormuksen.
Läheisillä oli oikeus kommentoida painoani, oli se sitten noussut tai laskenut.
Elämäni 40 ensimmäistä vuotta en kelvannut muille, enkä lopulta enää itsellenikään.
Itsensä hyväksyminen ei tapahtunut hetkessä. Siihen vaadittiin vuosia kestävää terapiaa. Ei ylipainon takia, vaan lapsuuden vaiettujen tapahtumien takia. Miehen alkoholiongelman, mustasukkaisuuden, hallitsemisen takia. Asumuseron ja miehen itsemurhan takia. Leskeksi ja neljän alaikäisen lapsen yksinhuoltajaksi jäämisen takia. Syyllisyyden tunteen takia. Lasten sairastumisen, huolten ja ongelmien takia. Menettämisen pelon takia. Masennuksen takia. Hyljätyksi tulemisen pelon takia. Syöpään sairastumisen ja rankkojen hoitojen takia. Lapsenlapsen kuoleman takia.
Itsensä hyväksymisen takia.
Nykyinen avopuolisoni hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Ja minä hänet.
Kannan kiloni ja tiedän niitä olevan kolmen vaatekoon verran liikaa, mutta en tuhlaa elämääni enää painosta huolehtimiseen. Ostan isompia vaatteita, jotka paitsi istuvat hyvin, ovat myös kauniita. Elämässä on niin paljon muutakin. Aikuiset ihanat ja rakkaat lapseni. Lapsenlapsen kädet mummon kaulassa. Toinen lapsenlapsi ikuisesti sydämessä.
Nautin väreistä ja luonnosta. Ulkona kuivatun pyykin tuoksusta. Eläimistä. Kimaltavista keväthangista. Käsitöistä. Ystävistä ja läheisistä. Hyvästä ruoasta. Elämästä.
Kauniisti kirjoitettu!
Pahinta on, kun terveydenhoitohenkilökunta Lastenklinikalla menee sanomaan lapselle, että on tainnut mäkkäriruoka maistua! Ja mäkkärikäynnistä oli yli 8kk! Lapsella oli koulussa tapahtuneesta pahoinpitelystä post traumaattinen stressireaktio, masennus ja jatkuva koulupelko vuosia jatkuneesta kiusaamisesta oman aspergerin lisäksi! Kenen tahansa elimistö menee sekaisin moisesta!
Jopa naapurin yli 40v yrittäjämies on on haukkunut aidan yli läskiksi, luuseriksi yms. Vaikka painoa on pudonnut jo 40kg! Mikä ihmisiä oikein vaivaa?!
Minulla on lihava mies. Oma BMI ehkä 33, miehellä yli 50… Lapsiani on kiusattu koulussa vuosia siksi, että heillä on lihava isä. Tosin nuorempi osasi jo kiusaajille vastata, että isä osaa itse syödä, ettei ole minun murheeni. Pikkulapset kaupassa suureen ääneen toteavat”Kato iskä kun on lihava mies ”, johon isukit punastellen :” juu, no mennäänpä nyt… ”. Suhtautuminen lihavuuteen lähtee siitä, mikä on kenenkin normi. Omat tyttäreni, jotka ovat muuten reilusti yli 180cm kumpikin, ovat taas kasvaneet siihen, että ihmisen kuuluu olla iso. Heistä lyhyt ja hoikka ihminen on lähinnä hauska ja söpö. Miehelläni lukee jokaisessa lääkärinsanelussa ”huomattava obesiteetti”, vaikka kävisi korvalehteä näyttämässä. Tää maailma on vaan semmonen. Toinen tyttäremme on lähes 190cm pitkä ja häpesi nuorempana pituuttaan. Käskin kulkea pää pystyssä. Koska oltiin me minkä kokoisia tahansa, suoraryhtinen ja ylpeästi itsensä kantava ihminen on aina komea näky.
Vai, että lyhyt ja hoikka ihminen on tyttäristäsi hauska ja söpö. Sanot, että minkäkokoinen ihminen vaan on komia, kun kantaa itsensä ylpeydellä. No, viestistäsi paistaa aika selvästi, että iso se ihmisen olla pitää. Pienet ihmiset eivät ole vain ihmisiä vaan hassun pieniä.
T: taskuvenus, joka on ihan yhtä kyllästynyt koon päivittelyyn
Minulla yli 180-senttisellä on monia sulka päässä 150:een senttiin ylettyviä ystävinä. Ja kyllä, meillä on todella paljon yhteistä, koska kuulemme jatkuvasti kommentteja koosta.
Ei koolla sinänsä ole väliä, mutta pitkä kookas ei löydä vaatteita ja kenkiä edes lasten- tai miestenosastolta (miesten leningit ja ballerinat ovat hiukka haasteellisia 🤣) . Tai +/- 2m kookkaat miehet eivät saa vaatteita kuin tilaamalla ja teettämällä, eivätkä mahdu autoihin, työkoneisiin,…
Kunpa kanssaihmiset ymmärtäisivät olla kommentoimatta ”erilaista” ulkonäköä. Olen liian pitkä naiseksi ja aina saan kommentteja pituudestani. Jos saisin sentinkin pois pituudestani pelkästään ”laihduttamalla”, tekisin sen. Mutta kun millään konstilla ei saa. Pyörätuolissa istuva ajattelee luultavasti samoin. Olisi valmis ”laihduttamaan” päästäkseen kävelemään. jne.
Hyväksytään itsemme ja kanssakulkijat sellaisina kuin ovat.
Pahin mitä ikinä kuullut, olin juuri synnyttänyt ja jouduin tarkkailuun. Toki painoa oli tullut, mutta koko raskauden ajan keräsin nestettä kehooni, enkä sitä saanut pois millään.
Lääkäri kysäisee: meinaatteko hankkia lisää lapsia?
Tokaisin että en.
Niin siihen perään, kyllä painon pudotus olisi poikaa.
Siis mitähän v**** ? Minut on erotettu vastasyntyneestä vauvastani ja tämä on ainoa mikä lääkärin päässä pyörii?
Kyllä silloin otti päähän ja pahasti. Onneksi hoitaja oli kuulemassa ja piti puoliani, kun en itse siihen kyennyt.
Kummasti painoakin putosi kun kotiin pääsi, nestettähän kehosta lähti sellaset 15kg vajaassa kahdessa viikossa.
Kuulostaa myös minun elämältä.
Kymmenien laihdutettujen kilojen jälkeen, kun vaaka näytti 65kg alkoi välittömästi toisenlainen kommentoiminen.
”Sä olet niin laiha, että voisit syödä pullan joka kahvitunti”
”Syötkö sä ikinä mitään?”
”älä vaan enempää laihduta”
”onko sulla kaikki hyvin, kun olet noin laiha”
”Sä oot jo niin laiha, ettei sun tarvii näihin työpaikan naisten hömppädietteihin osallistua”
En tiedä, kumpi on loukkaavampaa. Ensin rivien välistä haukutaan vuosia läskiksi, ja onnistuneen elämäntaparemontin jälkeen ollaan kateellisia ja katkeria, ja sitä mukaan muuttuu muiden naisten ”uhkaksi”. Syömäni salaattilounaat ovat työkavereille kuulemma kuin- hieroisi suolaa haavoihin.
Pääasia että on itse onnellinen ja tyytyväinen itseensä, koska aina on joku joka löytää pahaa sanottavaa.
”Ihminen on sama, vaikka kuori vaihtuu.” Sanoi aviomieheni joka tuli suurina vuosinani kuvioihin 🙂
Kaikkea hyvää ap.lle ♥️