Se on ihan hirveä tunne. Oma lapsi käy niin hemmetisti hermoille, että hänet olisi valmis lykkäämään melkein kenen tahansa vastaantulijan matkaan jotta saisi olla hetken rauhassa.

Joinain päivinä on vaan niin väsynyt ja kärttyinen, että joka ikinen asia ärsyttää. Puolison kanssa se on vielä ihan ok. On hyväksyttyä sanoa, että siippa käy hermoille. Mutta sanopa, että et kestä lastasi! Lastensuojelun paikka! Oletko sinä äiti ollenkaan!!

Ja on tosi vaikeaa olla näyttämättä ärsytystä lapselle. Sekin on eri juttu puolison kanssa. Aikuiselle voi sentään sanoa, että rakastan sinua mutta en yhtään jaksa sinua just nyt, ja kenties sopia siitä, että pääsisikö sitä pakoon edes illaksi tai jopa viikonlopuksi. Tai puolison voi yrittää tuupata vaikka kavereitten kanssa baariin tai usuttaa sitä mökkireissulle.

Mutta lapselle ei voi sanoa, että mene muualle kun en jaksa sinua nyt. Ei, lapsi pitää pitää kotona ja lähellä ja sylissä, vaikka ei just nyt yhtään jaksaisi. Ei jaksaisi sitä, miten paljon lapsi sotkee. Sitä, miten jokainen kaapinovi ja purkki ja purnukka jää auki. Eikä sitä, kuinka kaikki vaatteet on taas pitkin lattioita ja reput ja kengät pitkin eteistä.

Eikä jaksaisi sitä, että lapsi hyppii sängyllä, eikä sitä, että se ei söisi muuta kuin jogurttia ja karkkia, eikä sitä kuinka hanakasti se liimaantuu kiinni puhelimeen, josta soi superärsyttävä musiikki ihan koko ajan.

Kaikkein ärsyttävintä on tajuta, että oikein erityisesti ärsyttää se, kun näkee lapsessa omia huonoja tapojaan ja ikävä ominaisuuksiaan. Omatkin käyvät hermoille ja samoja joutuu katselemaan lapsessaankin. Siitä tulee olo, että olisi pitänyt kasvattaa lapsi paremmin ja olla muutenkin parempi ihminen itse, esimerkisi sellainen, joka kestää lapsiaan paremmin.

Mutta meni jo, sitä on itse hajamielinen ja sotkeva, ja nyt lapsikin on sellainen. Lisäksi sitä pelkää, että lapsi huomaa että hän käy hermoille, vaikka siihen ei ole mitään oikeaa syytä. Sitten on tuplasti syyllinen olo!

Onneksi aina tulee nukkumaanmenoaika, ja sitä saa hetken olla omassa rauhassa. Aina voi yrittää olla huomaamatta sotkuja ja koittaa saada kunnon yöunet ja kehittää vähän parempaa sietokykyä seuraavalle päivälle. Lopulta se ärsytys menee aina ohi – toki palatakseen joskus, mutta se on sen ajan murhe.

Nimim. Levon tarpeessa?!

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Yksi vastaus artikkeliin “Kylläpä lapsi voi ärsyttää!!”

  • jennijustiina sanoo:

    Kyllä on tuttua puhetta. Mutta minun mielestäni lapselle voi sanoa että mene pois, äiti ei jaksa sinua juuri nyt. Jos lapsi on koko päivän riehumisen ja kitinän päälle esimerkiksi kiljunut päin naamaa ja jopa lyönyt niin silloin saa vanhempi sanoa totuuden: ”Olet väsyttänyt minut huonolla käytökselläsi siihen pisteeseen että enää en jaksa tehdä kanssasi yhtään mitään.” Se ei ole ilkeyttä, vaan totuus. Missä vaiheessa hyvä vanhemmuus muuttui sellaiseksi että on pakko olla tunteeton robotti joka osaa vain ilmaista positiivisia lauseita lasta kohtaan? Kaikki pitää kestää, kaikki pitää hyväksyä, ”kun toinen on vasta lapsi”. Rajat täytyy vetää ja itsestään täytyy pitää huolta. Ja lapselle pitää näyttää että kun käyttäydyt huonosti ihmiset eivät halua olla lähelläsi. Uskon että teet lapselle näin jopa palveluksen.