Vai osaako? Mikähän siinä on, että äiti on aina se, jolta aina pyydetään apua ja kysytään jos joku on hukassa, miettii eräs lukija:

”Tämä tarina on rakkaudella valitettu ❤️

Tiedättehän sen kun kun lapsi tulee taloon ja mullistaa kaiken. Usein äiti nappaa nopeammin – pakostakin – kiinni uusista asioista joista pian muodostuu rutiini. Se rutiini sujuu kohta niin nopeasti että kaikki perheessä luottaa siihen, että kyllä äiti hoitaa!

Äiti käy kuitenkin töissä ja koittaa tasa-arvoisesti sopia että isäkin voi jäädä esim sairasta lasta kotiin hoitamaan. Palaverien välillä huomaan että minulle on tullut neljä puhelua sairaalta lapselta. Soitan pikaisesti ja kysyn mikä hätänä. ”Äiti mul on nenä ihan tukossa eikä mulla ole nenäliinaa”. No voi hyvänen aika, pyydä isältä!

Tänään olin taas toimistolla ja isä kotona kotitoimistossa. Kuinka se korona toikin myös jotain hyvää mukanaan, lapsen ei tarvitse tulla tyhjään kotiin koulusta. Ja saa apua läksyjen teossa. Soitan kotimatkalla kotiin ja varmistan että läksyt on tehty. Ei ole. Läksyvihko unohtui kouluun ja mies ei voi vanhempien ryhmässä kysyä läksyjä. Laitan bussissa viestiä ja pulssi alkaa nousta kun tämänkin joudun hoitamaan! Riitahan siinä tuli. Onneksi kotimatka kestää sen verran että ehdin leppyäkin.

Lähetän vielä viestin ukolleni ”Rauhoitutaan mut sovitaan että tästä lähtien mulle ei tarvitse soittaa aina jokaisesta asiasta. Mä koen sen stressaavana kun joudun etänä aina jokaista asiaa ohjaamaan lähtien siitä että missä on juustohöylä.” Mieskin jo leppyi ja vastasi ”Tarvitsen apua aluksi. En tiedä paikkoja.” Niin rakas ukkoseni. Olemme olleet naimisissa 16 vuotta. Olemme asuneet yhdessä 20 vuotta. Esikoinenkin jo pääsi ripiltä. 😂”

Nimimerkki Etäohjausta

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Artikkelikuva Kipras Štreimikis.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

8 vastausta artikkeliin “Kyllä isä osaa?”

  • En käsitä sanoo:

    Tämä on ihan liiaksi jo suomalaisperheiden normi, samaistun täysin kirjoittajaan… ennen vanhaan lapset ja kotityöt oli äitien heiniä, kun miehet hoiti raskaat työt ja toivat leivän pöytään. Nyt äidit hoitavat kodin, lapset, ruokahuollon sekä käyvät kodin ulkopuolella työssä, työelämän raaistuneita vaateita täyttämässä… Ja yksi ukko, jota isäksikin kutsutaan, ei tunnu selviävän pienimmästäkään asiasta kotona lapsen kanssa, jos nyt ylipäätään edes suostuu omia lapsiaan hoitamaan… mikä näitä nykymiehiä oikein vaivaa?

  • Meillä onneksi isä osaa sanoo:

    Välillä tuntuu, että olen löytänyt harvinaisen hyvän miehen rinnalle, sellaisen yksisarvisen joka kantaa osansa niin siivoamisessa, lasten kasvattamisessa kuin muissa arjen asioissa.

  • Jännittäviä kysymyksiä työpäivän aikana... sanoo:

    Juu. Mulle saattoi poika viikonloppuna soittaa töihin, että saako mennä kaverille yöksi? Sanoin, että kysy iskältä. Olen töissä. Vastaus pojalta oli: Iskä käski kysyä sulta🤦🏼‍♀️

  • Ei näin.. sanoo:

    Mä olen huomannut tätä samaa, meillä tosin 1,5v esikoinen ja olen itse hänen kanssaan vielä kotona. Olen kyllästynyt siihen, että joitain lapsen asioihin liittyvää mies hoitaa ”vasemmalla” kädellä, ei tietenkään kaikkea, eikä kyse ole mistään suuremmasta laiminlyönnistä, mutta silti. Asiat lapsiperheessä eivät mielestäni voi mennä niin, että äiti huolehtii viime kädessä kaiken lapseen liittyvän, koska äiti on mahdollisesti kotona lapsen kanssa, ja ainiin – koska äiti nyt vain on äiti ja hoitaa homman. Ja miksi? No siksi, koska mies ei nyt vaan jaksa ja odottaa, että joku muu (eli yleensä lapsen äiti. Tai ehkä miehen oma äiti. Äiti kuin äiti) jaksaa. Kyse ei kuitenkaan ole mistään ylitsepääsemättömistä asioista , mutta en vain hyväksy, että ulos lähtiessä puuttuu, hattua, lapasta, milloin mitäkin. Se vaan kuuluu molemman vanhemman vastuuseen huolehtia, että tällaiset(kin) perusasiat lapseen liittyen tulee hoidetuksi.

  • Henrietta sanoo:

    Olen eronnut noin 6v sitten ja muuttanut pois yhteisestä kodista, jossa mies ja lapset edelleen asuvat. Edelleenkin tulee satunnaisesti soittoja: äiti (nykyään teinit soittaa itse), tiedätkö missä on se ja se (yleensä joku harvemmin käytettävä tavara). No, vastaus alkaa yleensä: silloin kuin minä siellä asuin vielä, niin se oli joko paikassa a tai paikassa b, mutta jos olette sen jälkeen käyttäneet, niin en tiedä. Siis kyseessä on vanha maatalo… Huumorilla nämä jo ottaa

  • MM sanoo:

    Jep.

    Mies vie kyllä lapsen päiväkotiin, mutta toivoisi, että minä puen sen valmiiksi ja pakkaan päikkykassin, koska hän ”ei tiedä missä vaatteet on” (vaatekaapissa ja eteisen naulakossa) eikä myöskään ”tiedä mitä sinne pitää ottaa mukaan” (säänmukaiset ulkovaatteet).

    Omat vaatteet se kuitenkin löytää päällensä joka aamu, vaikka nekin on huolella kätketty samoihin paikkoihin. Ja talvella näppärästi huomaa vaihtaa toppatakkiin, kun alkaa tulla pakkasia. Mutta lasten kohdalla se on jotenkin päättänyt, että tämän täytyy olla rakettitiedettä.

    • Ella sanoo:

      Meillä ihan sama. En voi ymmärtää, että joka helkutin aamu pitää multa kysyä mitä lapselle laitetaan hoitoon päälle. No puhtaat vaatteet (yllätys yllätys) ja sään mukaan sitten ulkovaatteet. Samalla tavalla inhoan myös tapausta – etsi.
      Eli kun pyydän miestä vaikka etsimään lapsen kumpparit sillä aikaa kun purn lasta, niin miehen eka kysymys on että mistä etsin. No jos tietäisin niin ei tarvisi etsiä tai mitä jos kokeilisi vaikka edes kävellä sinne eteiseen ja tarkistaa olisivatko siellä…

  • 24/7 sanoo:

    Niin totta meilläkin.Enkä haluaisi,mutta turhauttavaa kun osallistuminen olematonta/hidasta.
    Erityislapsemme hoidan viikot yksin kun yrittäjämies muualla töissä.Kouluun viemiset/haut.Terapiat,kela,harrastukset jne..to mies tulee niin läksyt hänen vastuullaan,ei monesti tehty.Kovin väsynyt työviikosta mikä ymmärrettävää,mutta mutta minun työpäivät 24/7 kun itsekkin yrittäjä ja pojan hoito tietty sen jälkeen.Vastujta siirrän,mutta ei vie harrastuksiin välttis kun helpompi jättää hoitamatta ja ymmärrys miten kovilla olen alkeellinen.Puhhuh