Kun aikuinen lapsi palaa aina kotipesään
Huono Äiti sai avautumisen: ”En tiedä, miten olen tähän tilanteeseen joutunut. Olen aina halunnut olla lapsille hyvä äiti, tukea heitä kaikessa tekemisessä ja tarjota kodin, jossa he voivat tuntea olonsa turvalliseksi. Mutta nyt, kun nuorin lapsistani on jo teini-iässä, tunnen olevani täysin voimaton.
Vanhin tyttäreni, hän on jo yli kaksikymppinen, palaa aina takaisin kotiin kun elämä työelämässä ei mene putkeen. Kerta toisensa jälkeen hän pakkaa laukkunsa ja marssii takaisin omaan huoneeseensa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jättää jälkeensä sotkun, joka on kuin pieni myrskyn silmä: ruokalautasia sohvalla, takkeja ruokapöydällä, vaatteita lattioilla. Elää kuin olisi yksin autiolla saarella, täysin piittaamatta muista.
Isänsä ei ole enää kuvioissa. Muutti toiseen kaupunkiin uuden perheensä kanssa vuosia sitten. Minun niskaani on jäänyt kaikki vastuu.
En ymmärrä, miksi hän ei pysty itsenäistymään. Onko tämä nykynuorten tapa elää? Vai onko kyseessä vain hänestä itsestään? Olen yrittänyt puhua asiasta hänen kanssaan, mutta aina keskustelu päättyy siihen, että hän sulkeutuu huoneeseensa ja kieltäytyy keskustelemasta.
Miten voin auttaa häntä löytämään oman tiensä? Onko minun tehtäväni olla hänen tukena lopun ikääni? En halua olla ikuinen äiti, joka pyyhkii hänen jälkiään. Haluan myös elää omaa elämääni, nauttia nuorimpien lasteni seurasta ja rakastaa uutta miestäni. Mutta tyttäreni läsnäolo on kuin raskas painolasti, joka estää minua nauttimasta elämästä.
Olen yrittänyt etsiä tukea läheisiltä, mutta kukaan ei tunnu ymmärtävän. He sanovat, että olen hyvä äiti ja että olen tehnyt kaikkensa. Mutta he eivät tiedä, miltä tuntuu, kun oma lapsi ei kasva aikuisikään.
Käännyn nyt teidän puoleenne. Onko teillä kokemusta vastaavasta tilanteesta? Miten olette selvinneet? Tarvitsen neuvoja ja tukea. Olen täysin hukassa.”
Nimim. Aina äiti
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 17 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Minunkin äitini oli yksinhuoltaja. Kun lähdin kotoa, hän sanoi, että jos joku hätä minulle maailmalla tulee, niin kotiin voi aina tulla, niin kauan kuin hänen päänsä on pystyssä.
Tämän muistan ikuisesti. En koskaan palannut kotiin, mutta tuo lause toi vahvan turvallisuuden tunteen, että minulla on aina paikka, johon mennä.
Asuntomme oli vanha omakotitalo ja minun huoneeni oli yläkerrassa. Äiti säilytti sen sellaisenaan koko ikänsä. Kun kävin kylässä, nukuin siellä ja muistelimme äidin kanssa hauskoja juttuja. Äitini oli viisas.
Päälle kaksikymppinen ei ole vielä henkisesti aikuinen. Jos on vielä niin että lapsuus on ollut rikkinäinen, niin aikuistuminen on vielä hitaampaa. Työelämä ja muutenkin nuorten maailma on raakaa. Tyttäresi tarvitsee sinua. Ota se luottamuksen osoituksena, että tulee luoksesi. Anna hänelle se mitä hän kaipaa, rakkautta. Mutta aseta myös rajat. Ruoka syödään pöydän ääressä, vaatteet kuuluvat omille paikoilleen jne. Sekin on rakkautta ja turvallisuutta. Se myös opettaa taitoja joilla jonain päivänä pärjää omillaan
Onhan ennen vanhaankin ja nykyäänkin joissakin perheissä tapana, että jäädään ihan asumaan kotiin. ei ole kyllä mikään nykyajan ilmiö, vaan kuulunut kulttuuriin. Nuori aikuinen katsotaan olevan 29-vuotiaaksi asti. Jännä suhtautuminen sinulla vanhimpaan lapseesi. Olet varmasti ollut hyvä äiti käytännössä, mutta ehkä teillä ei ole keskinäinen yhteys kunnossa? Nuorille on nykymeno maailmassa todella raakaa. Olen itsekin vanhin ja jostain syystä äitini purkaa minuun eniten omia haasteitaan ja vanhemmiten sukset mennyt täysin ristiin.
Tee huoli ilmoitus . Itse en antaisi lojua nurkissa sotkemassa . Tarvitsee apua elämän hallintaan
Tietysti äidin syliin saisi aina tulla. Pitäähän maailmassa olla paikka, jonne on ovi auki milloin vaan. Mutta tämä tyttäresi selvästikään ei ymmärrä, että se on nyt sinun ja nuorempien koti, joka on hänelle väliaikainen turvapaikka. Eli aluksi se ”oma” huone pois – remontti, uudet kalusteet, jne. Kun/jos hän tulee, niin tervetuloa – olohuoneen sohvalle tai ilmapatjalle, ja siisteysehdoin. Tavaroille pari muovilaatikkoa. Ja kyllä, voi vaatia puhumista ja kuuntelemista. Rajojen asettaminen on tarpeen iässä kuin iässä.
Meillä on samanlainen tilanne. Yksi aikuisista lapsista tulee usein takaisin jos sairastuu, tai muuten ei kykene olemaan asunnossaan. Mutta hänellä on monia mielenterveydellisiä haasteita. Ja myös meillä jää tämän lapsen osalta huone sekaiseksi hänen lähdettyään.Myönnän, välillä tuntuu haastavalta kun ei pysty omaa elämää suunnittelemaan menojen kannalta. Mutta en pystyisi hänen hädän hetkellä sanomaan että pärjäile itekses omassa asunnossas.
Meille lapset ja lastenlapset saavat aina tulla. Kiva, että teillekin.
Voi olla että hän on masentunut. Kirjoitit että aina palaa kotiin, kun työelämässä ei ole mennyt putkeen. Nuorelle se on kova paikka ja altistaa itsesyytöksiin. Jokin voi olla vialla, ehkä nepsy, niin kuin ehdotettiin. Myös huoneen epäjärjestys kuulostaa hallinnan puuttelta. Varmasti tilanne on hankalampi hänelle kun sinulle. Kotiin tulo on nyt varmaan ainoa keino mitä hän osaa. Avioeronne ja uudet kumppanitkin saattavat olla vaikea asia. Ehdotan että sanot jämäkästi että nyt haetaan apua elämänhallintaan. Se voi olla etsivä nuori, ohjaamo, sosiaalityö. Kerro että näet ettei kaikki ole hyvin. Voimia
Minusta kannattaa selvittää, olisiko hän nepsy nuori. Tarvitsee ehkä enemmän tukea kuin neurotyypillinen nuori. Mikään kovistelu ja oven kiinni lyöminen vanhempien taholta ole oikea ratkaisu.
Minusta kannattaa selvittää, olisiko hän nepsy nuori. Tarvitsee ehkä enemmän tukea kuin neurotyypillinen nuori. Mikään kovistelu ja oven kiinni lyöminen vanhempien taholta ole oikea ratkaisu.
Ymmärrän hyvin tilannettasi. Jokaisella ihmisellä on oma yksilöllinen tapa ja aikakin kasvaa aikuiseksi. Joku voi itsenäistyä hyvin nuorena, toiset tarvitsevat enemmän aikaa. On aika mahtavaa että teillä on koti, jonne voi aina palata. Tyttärelläsi ole todennäköisesti muutakaan paikkaa / tapaa ratkaista hankalaa elämäntilannettaan kun palata kotiin. Ja minusta on vain hyvä, että kotiin voi aina tulla ja ponnistaa uutta kohti.
Olen itse palannut kotiin rikkoutuneen parisuhteen jälkeen ja toisenkin kerran elämän muutoksen myötä. Olo on ollut silloin aika epäonnistunut, turvatonkin. Ja olen kiitollinen vanhemmilleni, että sain silloin tulla kotiin.
Vanhemmat olisivat varmaan voineet sanoa, että et voi tänne enää muuttaa. Ja varmasti olisi ollut silloin aika tiukka paikka. Voimia sinulle😊 Vastoinkäymisissä sitä kaipaa hyväksyvää katsetta ja ihan konkreettista apuakin. Asuntoa, joskus rahaa, apua työnhakuun, kuka mitäkin. Ja asuminen kotona on vanhemmilta konkreettinen apu.
Kasvatuksen tehtävä tehdä itse itsestään tarpeeton,niin ettei lapsi tarvitse vanhempiaan aikuisena,miten tämä ei ole toteutunut? onko lapsi sairas,miel.terv.ongelmainen vai mitä???
kyllä kolmekymppinen on jo aikuinen ja vastaa itse tekemisistään,koti eiole palvelutalo tai hotelli!
lukot voi vaihtaa
lähestymiskieltokin on olemassa
huone sisustetaan uudelleen tai vanhempi muuttaa pienenpään asuntoon johonka ei palveltavia mahdu
reilu peli ja asia esille et ole tervetullut palveltavaksi!
ei se kolmikymppinen nälkään kuole eikä asunnotta jää,sossu on olemassa,vanhemmat irrottakaa päästäkää jo viimein irti!!
Onko mitään mahdollisuutta, että hän voisi olla nepsy? Eli adhd tai add esimerkiksi? Kannattaa tutustua asiaan netissä ja sieltä löytyy myös testi, jonka voi tehdä ja jos pistemäärä viittaa siihen, että voi olla, niin hakeutuu tutkimuksiin. Lääkitys kun monesti sitten auttaa.
Tuo hänen käytössä voi olla nepsyoireilua, toki se voi olla myös kypsymättömyyttä. Joka tapauksessa, kannattaa tutustua asiaan ja jutella siitä hänen kanssaan. Juttelu, yhteiset säännöt, rutiinit. Silloin, kun ihminen on itsensä kanssa hukassa, rajat, rutiinit ja rakkaus auttaa eteenpäin.
Lyhyesti sanoen, älä enää hyväksy hänen kotiin paluutaan seuraavan lähdön jälkeen.
Vaikea ajatus varmasti, mutta kannat hänen puolestaan vastuun ja mahdollistat paon vaikeuksien kohdatessa.
Eli tyttö jaloilleen ja vastuuseen valinnoistan.
Toki voit tukea häntä muilla tavoin, voimaa päätöksen tekoon
Hei,
ymmärrän hyvin, että tämä tilanne tuntuu sinusta kuormittavalta. Valitettavasti sinä mahdollistat aikuisen tyttäresi toiminnan.
Jos maailma on potkinut nuorta päähän, niin on aika luonnollista, että häntä harmittaa ja saattaa jopa hävettää. Silloin keskustelujen käyminen on hyvinkin hankalaa ja nuori aikuinen varmasti kokee helpommaksi sulkeutumisen. Tämä onkin se syy miksi näitä keskusteluja kannattaisi käydä silloin kun asiat ovat hyvin. Silloin varmasti nuori aikuinenkin on helpommin lähestyttävä ja myös itsekin pystyy helpommin säilyttämään malttinsa. Keskustelussa voi miettiä sitä, että miten nuorta voisi tukea niin, että kun maailma potkii päähän, hän ei esimerkiksi enää kokisi tarvetta muuttaa kotiin vaan pystyisikin jäämään omaan asuntoonsa. Miten hän toivoo, että siinä tilanteessa hänet kohdataan. Samalla myös itse kertoa, että miltä tuntuu kun nuori tulee kotiin ja toimii niin, että ei osallistu mihinkään päivittäisiin askareisiin. Voisi ehkä myös kirjata listan, että jos ja kun päätät muuttaa takaisin, niin sinun vastuulla on nämä ja nämä asiat. Jos arjen perusasiat eivät hoidu, niin sitten täytyy nuoren muuttaa pois.
Rajat ovat rakkautta ja kun määritämme rajat, suojelemme myös omaa jaksamistamme.
Hyvin moni toteaa, että kyllä kotiin pitää voida aina tulla -mutta todellisuudessa hymy varmasti hyytyisi aika pian kun jääkaappi on tyhjä, koti on paluumuuttajan jäljiltä sekainen ja kodin askareisiin osallistuminen on hyvin vähäistä tai sitä ei lainkaan ole.
Kotoa muuttaneella ei voi olla omaa huonetta. Huoneesta kaikki pois ja huone muuhun käyttöön. Vierashuoneeksi, kuntosaliksi,harrastehuoneeksi.
Sinä sallit tuon kaiken, rakkauden nimissä… olisiko aika asettaa rajat ja säännöt? Kaikille yhteiset? Myös niille nuoremmille? Kotiin voi ja saa palata. Mutta kotona on säännöt. Äidin säännöt❤️ Perheen säännöt. Ei niistä kukaan mene rikki.