Kuka saa mennä kevätjuhliin?
Nenäliinat valmiiksi ja Suvivirren sanat muistista esille, ja suunta kohti kevätjuhlia. Paitsi että eksä on menossa sinne uuden puolisonsa kanssa, voinkohan minä mennä? Kuka oli viime vuonna kevätjuhlissa, onko tänä vuonna minun vuoroni vai ei?
On uskomatonta, mitä kaikkea erossa joutuu jakamaan. Tavarat, ystävät ja jopa juhlat. Eron jälkeen ei ole itsestäänselvyys, että saisi istua täyteen ahdetussa juhlasalissa, jossa happi loppuu, katsomassa lapsensa luokan esityksiä ja itkemässä salaa tai vähemmän salaa. Voi olla, että sinne ei ole enää tulemista, koska eksä omii juhlat.
Toinen vaihtoehto on, että juhlat jaetaan. Joka toinen vuosi pääsee toinen paikalle ja joka toinen vuosi toinen. Ai mitä ihmettä, eivätkö aikuiset ihmiset sen vertaa osaa olla ja siedä toisiaan, että edes kevätjuhlat voitaisiin hoitaa kunnialla?
Valitettavasti eivät. Fiksuista, järkevistä ja maltillisista ihmisistä kuoriutuu eron myötä pikkumaisia sekopäitä, joiden kanssa ei voi tulla toimeen. Tietysti niinkin voi käydä, että itsestä tulee se pikkumainen sekopää, joka ei tule muiden kanssa toimeen. Pahimmassa tapauksessa tämä muuttuminen hankalaksi ja ikäväksi ihmiseksi käy molemmille.
Kuva Jess Watters, ylin kuva Kristopher Roller.
Oman osansa soppaan tuovat uudet puolisot. Paljon on tapauksia, joissa uusperheen äitipuoli sanelee säännöt, joihin muut joutuvat mukautumaan. Toinen tyypillinen hankaloittaja on lasten äiti, joka katsoo että hänellä on suurempi oikeus olla läsnä kevätjuhlassa, koska se on hänelle tärkeämpää. Mikä saattaa toki olla tottakin. Mutta osaavat ne miehetkin. Tällaisia tarinoita eronneilla on kevätjuhlista:
”Kun ensimmäiset kevätjuhlat eron jälkeen koittivat, olin vielä hyvin sekaisin ja hajalla erosta, enkä tullut tarkistaneeksi juhlien ajankohtaa. Ne eivät olleetkaan lauantaiaamuna kuten aina, koulun remontin takia. Ex-mies jätti tämän kertomatta, vei lapset juhliin ja kertoi lapsille, että minä en ollut halunnut tulla.”
”Mieheni lasten äiti oli sitä mieltä, että he eivät voi osallistua kevätjuhlaan yhtä aikaa. Ja koska juhlat ovat hänelle tärkeämpi juttu, ei mieheni ole päässyt kevätjuhliin eron jälkeen kertaakaan.”
”Kun erosimme, eksäni lopetti koulun juhlissa käymisen. Hän ei ole ollut paikalla ollenkaan. Ei edes lapsensa peruskoulun päättäjäisissä, mikä on kuitenkin aika iso juttu.”
”Eksäni nyksä on ruvennut äitipuoleksi oikein tosissaan. Siihen liittyy se, että he menevät yhtenä perheenä lapseni kevätjuhliin. Minun ei kuulemma tarvitse tulla.”
Vielä hankalammaksi tilanne muuttuu silloin kun kyseessä ei enää ole ”vain” kevätjuhlat vaan lakkiaiset tai valmistujaiset. Missä juhlat pidetään? Kuka juhliin saa osallistua? Pidetäänkö kahdet juhlat? Monissa perheissä nuori pelkää ja stressaa juhlia etukäteen. Osaavatko vanhemmat olla ihmisiksi? Kenelle voin olla ja kenelle pitää olla mieliksi?
”En halunnut isäni uutta puolisoa lakkiaisiini. Isällä oli ollut salasuhde sen naisen kanssa lukioaikanani ja se loukkasi hirveästi äitiä ja minua. Isä ei ymmärtänyt tätä vaan sanoi, että totta kai ”Leena” tulee, hehän ovat kihloissa ja hän maksoi juhlat, joten en voinut sanoa vastaankaan.”
Miten teillä hoidetaan kevätjuhlat? Nätisti kaikki sovussa, eri puolilla juhlasalia istuen, vuorovuosin vai jääkö toinen kokonaan pois? Kerro kommenteissa!
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 25 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Eron jälkeen ollaan pysytty sellaisissa väleissä että ex-mies uuden puolisonsa kanssa on ollut tervetullut meille niin lasten synttäreille kuin muihinkin juhliin. Samoin ex-appivanhemmat ovat saaneet kutsun niin rippijuhliin kuin lakkiaisiinkin. Samalla kirkonpenkillä ollaan ex-puolison kanssa kera kummankin uusien puolisoiden, istuttu katsomassa kun lapsemme ovat päässeet ripille. Viimeisimmät juhlat olivat lapsemme valmistujaisjuhlat joissa kahviteltiin samassa pöydässä. Uskon, että lapsille on hyväksi että välit ovat säilyneet asiallisina erosta huolimatta.
En halua että exäni tuo juhliin uuden kumppanin. ja tähän vaikuttaa se että millä tavalla ero tapahtui. Erosta on aikaa vuoden verran ja minut jätettiin. Syyllä että oli toinen nainen. Ja tämän toisen naisen kanssa elävät uusiperhekuviota jossa lapseni joutuu olemaan mukana.
Ex on viikonloppuisin yhteisen lapsemme kanssa – jokatoinen – tai siis näin olemme sopineet mutta vuoden aikana tullut minulle selväksi että lapseni isä ei vietä aikaa oman lapsen kanssa vaan tuuppaa hänet leikkimään uuden kumppanin kakaran kanssa. Kun meidän yhteinen lapsemme nimen odottaa isä-aikaa. Jota ei tule.
Voi olla että olen se katkera eksä mutta en haluaisi nähdä eksäänikään mutta vähän pakko koska hän hakee lapsen itselleen jokatoinen viikonloppu. kauhulla odotan esim tulevia rippijuhlia. En halua sitä kotkaa paikalle. Tai sitten isä saa vuokrata juhlapaikan tms. Minun kotiini ei toinen nainen tule.
Vastaan itse itselleni. Lisättäköön että näiden ”isä-viikonloppujen” jälkeen kysyn vain lapseltani että oliko kivaa. Ja yritän vaikkakin hammasta purren olla kommentoimatta mitään negatviivista. Avaudun sitten vaikka täällä.
Tulevista juhlista (onneksi vielä vuosia aikaa) aion kysyä lapseltani keitä hän toivoo että tulee paikalle ja jos siellä on kotka paikalla niin yritän olla kunnolla – vaikka mielessäni haluaisinkin että ei tule.
Meillä ei exien ja uusien vanhempien kesken ollut ongelmia, mutta lapsen eronneet isovanhemmat eivät mahtuneet keskenään samaan tilaan.