Kotiäidin avaus laadukkaasti varhaiskasvatetuista lapsista
Huono Äiti sai avautumisen:
”Onpa kyllä jännä, miten nykyään hehkutetaan laadukasta varhaiskasvatusta. Ja sehän tapahtuu vain ja ainostaan siellä, missä on asiaan koulutettu henkilökunta.
Henkilökuntaa on toki liian vähän, se on äärimmilleen loppuun pumpattu, mutta se on laadukasta, on on!
Kukaan ei kyseenalaista tätä laadukkuutta. Toki välillä kirjoitellaan, että lapset karkailee ja 30 lasta kohden on 1 aikuinen, hiukan mennään kakka housussa ja joku joskus unohtuu porukasta. Ongelmia on mutta ei just siinä omassa.
Meillä lapsi meni juuri ihan suoraan kotoa ryhmään, jossa on pelkästään näitä ”laadukkaasti varhaiskasvatettuja”.
Oman lapsen mielipide oli, että ne on kuin apinalauma. Huutoa, riehumista, huutoa, kaaosta, huutoa ja mölyä.
Oman aikani kasvattina muistan, kun ei saanut ollenkaan huutaa, riehua, mölytä, käyttäytyä kuin apinalauma. Siitä tuli sanktiota. Opettaja suuttui, eikä sitä halunnut ainakaan koko porukka.
Eikä silloin pikku paikkakunnan facekanavalta tarvinnut lukea kolmesta lasten suorittamasta pahoinpitelystä per päivä. No ei ollut facekanavia, mutta voisin väittää, ettei olisi ihan onnistunut kakarain touhu.
Nyt kun kaikki piltit laadukkaasti varhaiskasvatetaan, niin mikähän piru tässä oikein menee metsään?
Lapset riehuu, pahoinpitelee, möykkää, huutaa ja kaikki on yhtä kaaosta.
Paikat paskotaan, sotketaan, tuhotaan, öykkäröidään, huudetaan ja möykätään ja voidaan pahoin, niin aikuiset kuin lapset.
Äidit väsyy ja ketään ei tunnu enää olevan oikeastaan missään töissä ja kuitenkin kaikki on vaan töissä. Lapset siellä laadukkaassa varhaiskasvatuksessa vähintään 10 h päivä.
Miehet naukuu timmien ja laitettujen ja ystävällisten naisten ja vaimojen perään.
Menikö nyt jotain vikaan jossakin kohtaa?
Nimim. Se huono kotiäiti
Kuva Markus Spiske
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 88 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olet aivan oikeilla jäljillä ”laadukas varhaiskasvatus” artikkelissasi. Tämän olen itse jo varhain tajunnut, että pieleen mennään ja on menty.
Kuulostaa niiiiin tutulta.
Toki on päiväkoteja ja ryhmiä, jossa tiedän lasten saavan laadukasta varhaiskasvatusta, mutta siellä onkin pätevät hoitajat. Valitettavasti ryhmät ovat niin täynnä tänä päivänä, ettei siinä hirveästi auta se, että olisi pätevät tyypit kyseessä. Koko ajan hirveä kiire ja ei ole varaa kenenkään sairastua. Sit valitettavasti iltapäivisin ollaan kakat housussa, kun ei työvuorot riitä. Tämä ei ole taas työntekijöiden vika…
Ongelmana varhaiskasvatuksessa on lasten aivan tolkuttoman pitkät hoitopäivät. Jopa lapset, joiden pikkusisarus on kotona, saattavat viettää aikaa päiväkodissa reilusti yli kahdeksan tuntia päivässä. Harvalla aikuisella työpäiväkään kestää niin kauan!
Vanhemman lapsen etu on unohtunut, kun äiti ja vauva elävät kotona omaa kuplaansa, joskus jopa isä menossa mukana. Vanhempi lapsi on rasite, joka halutaan jaloista pois ja jonka kasvatus ulkoistetaan yhteiskunnalle. Lapset voivat huonosti ja kuormittuvat entisestään ylitäytetyissä päiväkotiryhmissä, joissa työntekijöiden työtunnit eivät millään keinolla takaa laillisia suhdelukuja koko päivän ajaksi.
Upea kirjoitus.
Upea avaus.
Olen täysin samaa mieltä.
Lapsilähtöisyys on varhaiskasvatuksen avain sana tänä päivänä. Mitä se missäkin ryhmässä tarkoittaa. Lapsi oppii ,olemaan maailman napa ,kun mielipide kysytään joka asiaan!! Sikäli hyvä ,että lapset otetaan huomioon yksilönä, mutta eikö ryhmässä toimiminen ole kuitenkin lähtökohta? Eskari ikäinen tietää jo oikeutensa. Velvollisuudesta ei hajuakaan!
Kuka uskaltaa edes hankkia lapsia , kun on tällaista lasten hoito.
Itse olin huono äiti, kun hoidin omat lapset kotona, mutta kas kummaa, minusta tuli upea kasvattaja, kun olin suorittanut perhepäivähoitajan ammattitutkinnon. Omat hoidin, kuten hoitolapsetkin. Aaina oli puuhaa, tekemistä, ruokaa…
Kyllä se viime kädessä lähtee kotoa se tärkein kasvatus.
Oma käsitys 2v lapsen äitinä, että eihän varhaiskasvatus pysty tarjoamaan läheskään riittävää turvallista kiintymystä, jota alle 3v lapsi olisi oikeutettu saamaan. Miksi? Vaihtuvuutta on niin paljon työntekijöissä, jatkuvia poissaoloja ja sijaisia. Jos tiimi ei rakoilee, niin ylipäätään mitoitus 1 aikuinen ja 4 alle 3v, on riittämätön. Ei mitenkään voi syliä ja aikaa riittää samassa määrin, kun jos lapsi on kotihoidossa, jossa keskimäärin suhdeluku on yhden yhteen. Mä ajattelen,että varhaiskasvatuksen nimeen vannotaan puhtaasti markkinatalouden näkökulmasta. Sillä eihän alle 3v, tai ei ainakaan alle 2v lapsi kaipaa mitään muuta, kuin turvaa,eli yhteyttä vanhempaan. Turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista.
(Katson asiaa niin äitinä, kun kasvattajana tuolla hulkumyllyssä.)
Ja kaiken lisäksi lapsen ”hoitoryhmä” vaihtuu vuosittain mukaan lukien aikuiset. Ja joissain tapauksissa jopa kesken toimintakauden. Ei tunnu, että lapsi olisi arvostettu.
Äiskän roolia on varmaan väheksytty ja väärinymmärretty kautta aikojen, mutta tässä on kyllä nykyvanhemman haasteet aika kivasti tiivistetty… 😄
Varhaiskasvatuksen henkilöillä on kädet aika ”sidotut”. Tämän ns ”apinalauman” opit käytökseen lähtee kotoa. Tänä päivänä vanhemmat haluavat omaa aikaa ja lapsi hiljennetään älylaitteilla. Jos lapselle ei kotona opeteta tapoja olla yhdessä, se on aika mahdotonta myös toisaalla. Kodit ulkoistavat mielellään lastensa kasvatuksen toisille. Ryhmissä on suuria lapsimääriä ja jokaisella lapsella on vanhemmat, jotka toivovat omalle lapselleen räätälöityjä juttuja. Tähän ei valitettavasti aika riitä. Lapselle ei myöskään saa tulla paha mieli. Jos hän kokee pettymyksiä Varhaiskasvatuksessa niin vanhemmat arvostelevat henkilökunnan taitoja. Olemme koulutettuja mutta meillä on vanhempien mielestä vain velvollisuuksia…ei oikeuksia. Jokaiselle se oma lapsi on tärkeä…meille ammattilaisille he kaikki ovat tärkeitä. Muistakaa tämä, kun seuraavan kerran tuotte lastanne hoitoon tai tulee tarve arvostella. Me teemme parhaamme..lasta kuunnellen mutta rajat asettaen.
En epäile pitkien VK päivien kuormittavuutta. Haluan kuitenkin tuoda esiin myös sen, että osa vanhemmista saatta ajatella VK:ta paikkana, jossa lapsilla on mahdollisuus leikkiä ja ystävystyä muiden lasten kanssa. On nimittäin lapsia, jotka eivät koskaan saa kutsuja vapaa-ajan leikkitreffeille saati synttärikutsuille. Oma pihapiirikin saattaa olla autio ja yksinäinen paikka, tai jopa lapselle vihamielinen ympäristö.
Juuri näin, puhut asiaa. Heitä tuohon vielä kielimuuri perheen ja kasvattajan välille, lapsesta puhumattakaan niin ongelmat eivät ole ihan pieniä. Niin mielelläni kertoisin lapsen kuulumiset ja oppimisen, jos olisi yhteinen kieli, tulkki ei ole joka hetki läsnä. Tästä huolimatta yritän kaikkeni, että lapsi tuntee olevansa turvassa ja tulee ymmärretyksi.
On varmasti taloja jossa varhaiskasvatusta voi pitää laadukkaana mutta itsekin työskentelen sellaisessa joka valitettavasti on vain lasten säilytyspaikka. Tilat ovat liian ahtaat ja aikuiset ovat todella kuormittuneita. Sijaisia ei saa ottaa kun säästetään mikä lisää entisestään kuormittavuutta. Aikuiset eivät ehdi edes keskustelemaan keskenään kun palaverit on kielletty. Sitten me hymyillään vanhemmalle joka lasta hakiessaan sanoo että äiti ehti käydä jo lenkilläkin!
Tsemppiä sinne kovasti. Toivottavasti resurssitilanne korjaantuu ennen pitkää ja pääset palautumaan.
Miksi pitää aina kärjistää ja vastakkain-asettaa??
Kun meillä ollaan kotona, ni aika on yhteistä aikaa. Yhdessä leikitään, yhdessä ulkoillaan, yhdessä kokkaillaan tai pelaillaan. Perusturvallisuuden tunne ja käyttäytymistavat tankataan kotona
Vanhemmilla on vastuu kasvatuksesta.
Ja kun itse olemme töissä ja lapset on päikyssä, niin siellä opetellaan vaikkapa kaveri-taitoja, odottamista ja potta/wc-käyttäytymistä.
Aikuistenkin täytyy osata toimia eri tavoin eri tilanteissa eri ihmisten kanssa.
Liekö sattumaa, että meillä hyvä päikky, mutta jo 6 vuoden ajan on isommat ja pienemmät mennyt iloisena päikkyyn.
Ja jos jossakin on ongelmaa, niin helpottaako se huutamalla netissä?
Vai pitäisiköhän keskustella ja/tai toimia?!?
Vastuu ON vanhemmalla
Kyllä tunteikkaat puheenvuorot varmaan vanhemman huolta heijastavat. Syyt vanhempien huoliin ovat moninaisia, kuten viestinnälliset valinnatkin.
Varhaiskasvatuksessa tarvitaan aikuisia, joilla on halu, taito, voimia ja rakkautta olla täysillä läsnä jokaiselle lapselle. Siis enemmän sopivia kuin korkeakoulussa korkeastikoulutettuja, lapsen tasolta vieraantuneita, lapsiin väsyneitä besserwissereitä. Toki työtä pitää osata johtaa, suunnitella ja organisoida. Kasvatuksen arjessa on oltava lapsen tasoiset rajat ja rutiinit, mutta myös iloa ja huumoria. Vain niillä jaksaa lapsi ja aikuinen ja saadaan tulosta aikaan.
Naulan kantaan.
Samaa mieltä todellakin , missä on menty mönkään? Kotikasvatuskin on ihan riittävää ja lapsista saattaa jopa tulle enemmän tasapainoisempia
Samaa mieltä päiväkodin hoitohenkilökunnasta. Pienimmät lapset jännittävät ja pelkäävät vihaisia kiljuvia hoitajiaan.
Älkää tehkö niitä lapsia jos niitten kanssa ei jaksa olla!!
Itse työskentelen varhaiskasvattaja isossa päiväkodissa. Meillä on resurssit ja ammattitaitoinen erittäin motivoitunut henkilökunta. On vaan sääli, että ryhmäkoot paisuvat ja uutena ilmiönä on tullut mukaan ” vanhempien oma-aika” Lapsilla ei ole enää pitkiä kesälomia tai arkivapaita. Vanhemmuus on muutakin kuin omaa-aikaa. Päiväkodin vastuulla ei ole se, että käydään salilla ja harrastetaan kun lapsi on päiväkodissa. Toki jos vanhempi voi huonosti niin, hän ei voi tasapainoisesti kasvattaa lasta. Silloin on otettava ennaltaehkäisevät keinot käyttöön lastensuojelusta. Päiväkoti ei ole lapsen säilytyspaikka!!!
Juuri näin,hyvin sanottu👍👍👍
Sanoin tämän jo aiemmassa kohdassa, joten pahoittelut toistosta: VK voi olla myös paikka, jossa lapsilla on mahdollisuus leikkiä ja ystävystyä muiden lasten kanssa. Vanhemman näkökulmasta syy pitkiin VK päiviin voi olla myös se, että lapsi ei saa kutsuja vapaa-ajan leikkitreffeille, tai oma pihapiiri on autio / yksinäinen / lapselle turvaton paikka.