Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Matkalle lähtö alkaa suunnittelusta. Minä olen siitä enimmäkseen vastuussa. Joskus saan sinut tekemään varauksen, mutta muuten minä hoidan kaiken.

Suunnittelen meille tekemistä, näkemistä, kokemista ja ateriat. Tarvitaan kauppalista ja kaupassa käynti. Tarvitseeko matkaa varten pyykätä jotain? Minä suunnittelen, mitä edellisenä päivänä on tehtävä, jotta pääsisimme sujuvasti lähtemään. Pakkaan kolmen lapsen sisä- ja ulkovaatteet sekä kengät vuodenajan mukaan, vaipat ja muut vauvanhoitotarvikkeet, pienen ensiapupakkauksen sairastumisia varten, kameravarusteet, laturit, hygieniatarvikkeet, retkivarusteet. Huolehdin, että lapsilla on tekemistä lomalla. Patistan heitä pakkaamaan tarvikkeet.

Siinä samalla palvelen isompia lapsia kaikenlaisissa päähänpistoissaan. Olet kotona, mutta et kuitenkaan. Taapero kaipaa huomiota ja roikkuu minussa kiinni. Pyydän sinua hoitamaan. Laitat televisiosta ohjelman taaperolle. Miksi sinun on niin vaikea seurustella viittä minuuttia pidempään taaperon kanssa? Tekemiseni keskeytetään jatkuvasti, enkä ole varma mitä tuli pakattua ja mitä pitikään pakata. Illalla en jaksa enää ajatella.

Lähtöaamu alkaa aina aamupalasta ja lopputavaroiden pakkaamisesta. Jotain evästä tarvitsee pakata automatkalle tai matkaa varten ja jääkaappitavarat on pakattava kylmälaukkuun. Tässä vaiheessa alat yleensä pakata autoa. Huomioon on otettava kodin tehtävät ennen matkalle lähtöä: kasvien kastelu, roskien ja kompostin tyhjentäminen, tiskaus, takan pellin kiinnilaitto. Nyt lapset on ruokittava mahdollisesti uudestaan ja siivottava keittiö. Pienin alkaa kiukustua, koska on taas jäänyt vähälle huomiolle. Alkaahan tuo päiväuniaikakin jo olla.

Yritän roikottaa taaperoa toisessa kainalossa ja siivota välipalan jälkiä tai varmistaa, että kaikki tarvittava on mukana ja isommilla lapsilla tarpeen mukaiset vaatteet päällä. Vessassa en ole ehtinyt käymään. Puen kirkuvan taaperon, joka pistää kaikilla voimillaan vastaan. Missä oikein olet? Pakko se on vessassa käydä ennen lähtöä ja jättää taapero raivoamaan lattialle. Isommat lapset onneksi osaavat jo siirtyä itsekseen ulos ja autoon. Lähtiessä huomaan, että tankilla pitää vielä käydä. Kuinka paljon helpompaa olisi ollut jäädä kotiin. Kuinka paljon helpompaa olisi, jos osallistuisit meidän elämään oikeasti.

P.s. mahdollisille lukijoille tiedoksi, että otan kyllä asian yhä uudelleen puheeksi mieheni kanssa. On hänen luonteessaan vain niin lujasti olla henkisesti omissa oloissaan. Kyllä helpottaa, kun lapset kasvaa.”

Nimim. Väsynyt vaimo

Artikkelikuva Brett Jordan.

Arkea helpottamaan – Huono Äiti -ateriat

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 16 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

16 vastausta artikkeliin “Kirje aviomiehelleni – matkalle lähtö alkaa suunnittelusta”

  • Minna sanoo:

    Minulla vähän samantyyppinen kokemus. Meillä mies kyllä osallistuu, mutta minun mielestä keskittyy täysin vääriin asioihin ja häiritsee minun prosessia. Meillä onneksi vaan yksi lapsi. Jos on joku pienempi reissu, usein miehen ekstemporee järjestämä, niin pyrin järjestämään asiat niin että jompi kumpi kantaa vastuun, ja toinen liittyy seuraan kun kaikki on valmista omine kamoineen. Saatan esim tulla suoraan töistä, jolloin lapsella on mukana sattuman varaisia tavaroita, mutta ollaan ainakin säästytty ”yhteistyöltä”. Jos olisi 3 lasta niin ei varmaankaan pärjättäisi.

  • Onerva sanoo:

    Kirjoita lista. Kyllä, kaikki pienet yksityiskohdatkin. Ja itselle oma ja miehelle oma.

  • Ei liian tarkkaa sanoo:

    Pääsee sitä matkoille vähemmälläkin säädöllä ja suunnittelulla. Aina on hoitunut ruoat ja tekemiset ja automaattisesti kun yhden listan mukaan pakkasi perusroinat, ei se vienyt aikaa tolkuttomasti. Vuosien mittaan se vain on muovautunut.
    Sitä voi myös pohtia mitä reissuun lähdöt ja reissut vaativat oikeasti. Ruokaa, vaippoja jne saa hankittua, tekemisiä ei tarvitse suunnitella valmiiksi jne. Siten aikanaan omassa perheessäni matkattiin aikuiset ja 3 lasta. Sieltä kai sain mallin ja mukavia reissuja. Ainoastaan etelänmatka vaati tarkempaa suunnitelmaa ja minun muistiani passien, lippujen ja aikataulujen takia. Muuten mentiin rennosti.

    • Vierailija sanoo:

      Täytyyhän roskat ja biojätteet viedä, eikä jääkaappiin saa jäädä mitään pilaantuvaa. Vastaavasti jääkaapissa pitää olla jotain säilyvää, että kotiin tullessa on ruokaa.
      Mun ratkaisu on listat. Pitää tehdä ennen lähtöä, mitä jokaiselle mukaan, mitä yhteisesti mukaan. Joka on yhteisen tarvikkeen pakannut, rastittaa listasta pois.

  • Hiutale sanoo:

    Meillä tämä menee toisin päin, mies hoitaa perheen lähtövalmistelut ja minä vain omani. Kyse ei ole siitä etteikö minua kiinnostaisi osallistua tai hoitaa vastavuoroisesti välillä kaikki lähtövalmistelut, vaan siitä, että lähtövalmistelut minun suorittamina eivät kelpaa miehelle. Teen ne hänen mielestä liian hitaasti ja väärin. Alussa yritin tyrkyttää apuani ja tehdä itsenäisesti, mutta nykyisin en enää jaksa, kun siitä seuraa vain turhaa riitelyä ja pahaa mieltä. Joskus hän puhisee marttyyrin viitta harteillaan tehdessämme lähtöä jonnekin, mutta siinähän puhisee kun apu ei kelpaa kuitenkaan.

  • Puuh! sanoo:

    Tuttua!
    Nykyään pyydän pakkaamaan auton jo edellisenä iltana, niin pitkälle kuin mahdollista.
    Tästäkin napisi, että ehtiihän sen aamulla, eihän siihen mene kuin 5 min (totuus ehkä lähempänä 20min). Onneksi ymmärsi, että se vähentää minun stressiä pakkaamisesta ja saan hänet paremmin avuksi aamulla.

    Onneksi pakkaaminen helpottuu, kun lapset vähän kasvaa.

  • Puoliso myöskin sanoo:

    Alussa on ilmeisesti ihana passata puolisoa ja muutaman vuoden päästä tulos on tämä. Ei kait tämänkaltaiset tilanteet yllätyksenä tule??

  • Ja naisiako saa aina odottaa. sanoo:

    Kuulostaa niiiiin tutulta.Meillä onneksi lapset jo hieman isompia. Parhaimmillaan meillä mies aloittaa vähän ennen lähtöä homman joka olis ehkä pitänyt tehdä jo aikaa sitten tai jonka olisi voinut jättää tekemättä.Yleensä tämä homma ei liity millään lailla lähtöalmisteluihin.Tai tietäessään kyllä lähtöajan minun ja lasten istuessa autossa menee suihkuun ja alkaa sitten etsimään päälle pantavaa.Tästä johtuen olemme aina myöhässä kaikista sovituista asioista.

    • Samme sanoo:

      Ihan juuri samanlaista meillä…

    • Aina yhtä hämmentävää sanoo:

      Juuri näin, meilläkin. Mies menee suihkuun juuri silloin, kun pitäisi vetää ulkotakki päälle. Ihanaa vertaistukea, samanlaisia ukkoja on siis muitakin.

  • Toinen väsynyt äiti sanoo:

    Mitäpä jos ottaisit mallia miehestäsi ja päästäisit itsesi vähän helpommalla. 🙂 Tekemisiä ja ruokailuita ei tarvitse suunnitella etukäteen jos ei jaksa, tekee sitten paikan päällä sitä, mikä tuntuu kivalta. Pakolliset tavarat pakkaa muutamassa minuutissa ja kyllä taapero voi sen aikaa katsoa telkkaria. Taaperolle voi syöttää vaikka Piltin ennen lähtöä ja jos muilla on nälkä niin silloin ajetaan drive innin kautta. Eikä kodin ole ihan pakko kiiltää puhtautta lähdön hetkellä. Armollisuutta itselle ja miehelle vaativassa elämänvaiheessa, ihan kaikkea mieleen tulevaa ei ole pakko jaksaa! 🙂

  • Nimetön sanoo:

    Meillä mies on se säätäjä, ja minä se, joka vaan lähtisi ja tekisi sen suuremmin suunnittelematta. Ja voin paljastaa, että se säätäminen käy minun hermoilleni varmasti yhtä paljon, kun sinun miehesi sinun hermoillesi. Mihinkään ei ikinä päästä lähtemään ilman kamalaa säätöä. Edes kauppaan ei päästä ennen kuin on käyty roskikset, vaatteet… En edes tiedä mitä se mies säätää aina niin pitkään. Olen lakannut seuraamasta, koska hermo ei kestä. Me asumme miehen kanssa erillään, hänellä ei ole lapsia, minulla on. Eli jos jommankumman pitäisi enemmän säätää, niin minun. Mutta ei. Minun kotonani mennään minun tavallani. Tietysti reissuun lähtiessä pakataan vaatteet mukaan, mutta ei niitä kukaan suunnittele. Kolmet housut, kolmet sukat, kolme paitaa… minulle, sitten toista sama lapsille. Pakkaan tyypillisesti noin 10 minuuttia. En suunnittele matkoille lähtiessä tekemistä, jollei siltä tunnu (joskus sitä voi siis tehdä ihan ilokseen). Yleensä meiltä löytyy kaapeista jotain sopivaa matkaevästä valmiina, ja jos ei löydy, niin sitten pysähdytään matkalla. Asioista ei minun maailmassani pidä tehdä numeroita. Kaikki kyllä järjestyy ilman säätöäkin🙂

    • Nimetön sanoo:

      Ai niin, ja voitteko kuvitella sen haloon, kun mieheni on suunnitellut ja säätänyt vaikka kuinka, ja silti asiat ei mene niin, kun hän oli ajatellut 🙄🙄🙄 Voi että miten rasittavaa. Näissä tilanteissa minä kohautan olkiani, ja teen jotain muuta sen sijaan, että saisin pahan mielen…

  • Wanttu sanoo:

    Mikä pakko sen miehen on mukaan lähteä, jos ei kiinnosta?

    • Rusinat pullasta sanoo:

      Ongelma näyttäisi olevan siinä, että mies kyllä lähtee mukaan, mutta ei osallistu niihin töihin, jota matkalle lähtemisen eteen tarvitaan, eli tulee ns. valmiiseen pöytään.

      • Wanttu sanoo:

        Jos ei osallistu, jää kotiin. Ja sain kyllä kirjoituksesta kuvan, että miestä ei kiinnosta lähteä perheen kanssa mihinkään.