Kahviloissa vakoileminen on opettavaista hommaa. Kun istuu yksinäisen kuppinsa taakse uponneena, seuraavat pöydät eivät lainkaan huomaa, että heitä kuunnellaan. Viimeisin kahvilan antama opetus on oppi käyttöarvosta eli siitä, miten ihmisen arvo määräytyy hänestä saatavan hyödyn mukaan:

Viereiseen pöytään tulee perhe, kolme sukupolvea: vaari, kaksi hänen lastaan, miniät ja lastenlapset. Vaari näyttää siltä, ettei hän kuulu keskustakahvilan miljööseen millään tavalla, mutta citylapset ovat tuoneet hänet paikalle juhlistamaan jotakin juhlaa, kenties. Vaari puhuu perheelleen sotajuttuja ja muistelee menneitä eikä kukaan pöytäseurassa kuuntele häntä, he eivät edes katso hänen suuntaansa. Vaari ikään kuin puhuu sille tyhjälle tilalle, joka jää käytävälle pöytien väliin. Hänen kaikki lapsensa ja lapsenlapsensa selaavat kännyköiltään Facebookia, siis joka ikinen. En tiedä, eikö vaari huomaa perheen ylenkatsetta vai huomaako hän ja kertoo juttunsa siitä huolimatta – joka tapauksessa perhe näyttää, että vaarin käyttöarvo on niin vähäinen, ettei häneen enää kannata keskittyä.

Toisen kerran samassa kahvilassa istuu äiti, pieni tyttö ja äidin äiti, lapsen mummo. Tyttö on puettu todella näyttäviin vaatteisiin ja croisantia syödään kaiken taiteen sääntöjen mukaan, mikä on turhaa, koska se murenee kuitenkin tytön hienolle takille. Pöydässä on jäätävä tunnelma, jota jäähdyttää tytön äidin säksätys omalle äidilleen. Lapsen mummo on tuonut lapselle tuliaisena karkkia vaikkei olisi saanut, mummo oli tilannut kahvilassa liian ison kakun palan vaikkei olisi saanut, mummo puhui joutavista terveysasioistaan vaikkei olisi saanut ja oli muutenkin selvästi tyttärelle kivi kengässä. Kaikesta sättimisestä huolimatta mummon lastenhoitoapua suunniteltiin seuraaviksi viikoiksi, joten mummolla oli vielä käyttöarvoa, vaikka huonoakin. Mummo ei joutanut vielä mennä.

Hyvin trendikkäässä kahvilassa pääsen todistamaan hyvin trendikästä tapaamista. Kahden naisen poskisuudelmat halkaisevat ilman ja käsilaukkujen tuotemerkit kolisevat kahvilan muovisiin istuimiin, joissa on hieno, mutta huono istua. Tässä tapaamisessa ei olla todellisuuden äärellä, kukaan ei ole kipeä, kenelläkään ei ole ihmissuhdehuolia, ei pms-oireita eikä ei toivottua karvankasvua ylähuulen päällä. Naiset ottavat toisistaan verkostohyötyä, eikä siinä ole mitään pahaa, koska heidän käyttöarvonsa tosilleen mitataan juuri sillä tavalla. Mä hyödytän sinua ja sä hyödytät minua, mutta ei me ystäviä olla, kaukana siitä.

Oma lajinsa ovat parisuhdekahvittelijat ja siinä ollaan jo niillä rajoilla, ettei yhtään enää tee mieli vakoilla. Parisuhdekahveille tullaan yleensä siinä tapauksessa, että on saatu vähäksi aikaa lapsenvahti ja ’ mennään nyt tekemään yhdessä edes jotakin kun pakko on.‘ Ja siltä se usein näyttää, ihan hirveä pakotetulta. Naiset mäkättävät ja pitävät mykkäkoulua ja miesten katse hamuaa lehtihyllyn Top Gearin perään. Parisuhdekahvit ovat usein hirmuisen rumia seurattavia, koska niissä kaikki pidäkkeet on aikaa sitten poistettu ja rumasti puhumisesta on tullut ainoa oikeutus. Tai sitten puhutaan lapsista, mikä on surkeaa, koska niistä lapsista sinne kahvilaan on päästy hetkeksi eroon. Poikkeuksen tässä ryhmässä tekevät vasta rakastuneet parit, jotka tuijottelevat toisiaan silmiin ja lukevat toisilleen itse kirjoittamiaan runoja. Se on niin ihanan viatonta kun kaikki edessä oleva on vielä suurta tuntematonta. Parisuhteiden käyttöarvo näyttää kahvilanäkökulmasta katsottuna varsin heiveröiseltä.

Jos joku vakoili minun viimeisintä kahvilakeikkaani, se meni jotenkin näin: istuttiin pöytään neljän naisen porukalla, puhuttiin ensin hetki terveysalan tuotteista ja vitamiineista, sen jälkeen siirryttiin puntaroimaan sheivaamisen ja Veetin käytön hyöty- ja haittapuolia. Hetken kuluttua tirskuimme kovaan ääneen kestokäyttöisiä kuukautistuotteita, mistä päädyimmekin kysymykseen, voiko nainen uudelleenneitseytyä käytön puutteessa. Tätä kaikkea huimaa analyysiä voiteli hillitön naurun remahtelu. Naisryhmämme kokoontumisen käyttöarvo oli puhtaasti viihteellinen, naisten viihdekäyttöä parhaimmillaan.

(Julkaistu Annassa).

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.