”Olenko huono äiti kun olen valmis juoksemaan Alkoon ostamaan pullon turhan kallista kuohuvaa vain siitä syystä että 14.5.2020 lapset palaavat kouluun? Olenko huono äiti kun haaveilen kahden viikon ”lapsivapaasta” kun nuo tenavat palaavat hetkeksi lähiopetukseen?

Nämä eristyksen viikot syövät ihmistä, joka ei viihdy kotona neljän seinän sisällä, jolle ajatuskin siitä, että joku hoitaa lapsiaan kolme vuotiaaksi kotona on vieras. Tahdon olla tuottava!

Olen lopen kyllästynyt siihen, että opiskelun ja aikaisten herätysten sekä päivää rytmittävien Teams-tuntien myötä minun täytyy laittaa ruokaa klo 8.00 ,10.30, 14.00,16.30,19.30 ja huudella teiniä syömään lopultakin vielä 22.00. Viikonloppuisin sentään riittää vähän vähempi ruoka, tenavat nukkuu kellon ympäri ja ylikin jos se sallitaan.

Tämä eristys aiheuttaa vaikeuksia myös seksielämään. Minne hävisivät ne kouluaamujen aktiivihetket, jolloin pääsimme painimaan peiton alle heti kun lapset häipyivät koulutielle. Ja nyt ne valvovat niin myöhään että ei itse jaksa enää panna. Minulle riittää että yrittäjänä työni on nyt tauolla, tahdon elämäni takaisin!”

Nimim. Mutsi piilossa

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

6 vastausta artikkeliin “Kaikille skumppaa, koulu alkaa kohta!”

  • mama sanoo:

    Minä odotan myös lasten paluuta kouluun ja päiväkotiin ja erityisesti sitä, että pääsee seksitreffeille päiväsaikaan lasten ollessa poissa! Yh:na kun ei seksikumppania kotona ole. Panettaa niin vietävästi, koska korona-aikana ei liveseksiä ole ollut saatavilla lasten jatkuvan läsnäolon vuoksi. Skumpat kehiin siis!

  • Nimetön sanoo:

    Minulla on ADD tyyppinen keskittymisen häiriö, ja vaikka lasta ei ole diagnosoitu, niin kovasti näyttää olevan samoja piireitä hänessäkin. Meille tämä etäkouluilu on siis ollut huomattavan raskasta. Lapsi on ennen etäkoulua pärjännyt oikein hyvin koulussa. Hän osaa toimia luokassa, kun paikalla on aikuinen, joka fyysisesti antaa tehtävät. Hän on lapsi, joka haluaa olla mieliksi muille. Hän saa tehtyä asioita, kun niistä tulee välitön hyvä palaute.

    En usko, että lapsi on tahallaan jättänyt tuntitehtäviä tekemättä nyt etäkouluaikaan. Jotenkin hän vain harhautuu niihin omiin juttuihinsa, vaikka tunneiksi. Ei muista mennä syömään aamupalaa, lounasta, ei muista pukea, ei muista todellakaan kaivella kaikkia etätyöalustoja, joista ne tuntitehtävät pitäisi löytyä. Meetit sujuvat häneltä hyvin, mutta meettejä on ollut vain aika harvakseltaan ainakaan hänen luokkalaisilleen. Esim matikasta tulee jonnekin tehtävänanto, että opiskele sivut … ja tee 6 vapaavalintaista tehtävää. Juu ei ole tapahtunut varmaan kertaakaan oma-aloitteisesti.

    Minun pitäisi siis olla lapseni tukena ja apuna (lähes) kaikissa etätehtävissä. MUTTA. Kun minullakin on vaikeaa selvitä normaaleistakin arjen asioista. Käyn päivät töissä, jonka jälkeen unohdun sujuvasti kaupan pihaan tunniksi. Sitten saan raahattua itseni kauppaan, jonka jälkeen taas unohdan itseni toiseksi tunniksi kodin pihaan, koska en vaan saa aikaiseksi mennä kotiin sisälle. Kaikista eniten haluaisin töiden jälkeen joko vain olla yksin omissa ajatuksissani jossain, tai sitten omien harrastusteni parissa. Kotona kivointa on vaikka maalata lapsen kanssa, tai puuhailla jotain muuta kivaa. Kuka meillä siis kantaa vastuun niistä lapsen koulutehtävistä? Olen yh, joten ei kukaan. En haluaisi, että lapsen koulumenestys lakkaa nyt, mutta jatkuvasti silti olemme tilanteessa, että kello on 11 illalla, ja kumpikaan meistä – ei minä eikä lapsi – ole saanut aikaiseksi vielä kaivaa niitä tekemättömiä tehtäviä esiin.

    Tämä 10 päivän kouluaika tuntuu minunkin mielestäni aika hölmöltä. Eihän siinä ajassa enää saada mitään oikeaa korjattua. Mutta ihan todella paljon toivon, että syksyllä koulut pyörii taas normaalisti, ja opettajat taas huolehtisivat minunkin lapseni koulutuksesta, koska minusta ei siihen todellakaan näköjään ole.

    • Nimetön sanoo:

      P.S. Koska kyseessä on nimenomaan ADD-tyyppinen häiriö, niin se ei juuri näy ulospäin. Meistä molemmat, minä ja lapsi, olemme erittäin rauhallisia ja hyväkäytöksisiä ulospäin. Asia näkyy ulos vain siinä, että saatamme hukkua omiin juttuihimme huomattavan pitkäksi aikaa. Jonkun passiivista tekemistä vaativan asian aikaansaaminen voin olla lähes mahdotonta. Normaalit arjen asiat, kuten laskujenmaksu, saattaa ahdistaa minua kaksi viikkoa, koska tiedän, että se pitäisi tehdä, mutta en vain saa aikaiseksi. Olen itse valmistunut yliopistosta tänä keväänä. Aloitin opiskelut hyvällä motivaatiolla aikuisen, lapseni ollessa noin 5-vuotias. Ja yritin saada opiskelujani valmiiksi noin 9 vuotta. En pysty kuuntelemaan luennolla 15 minuuttia pidempään. En saa luettua oppikirjaa tai artikkelia, kuin muutaman lauseen, jonka jälkeen tarvitsisin mielellään parin tunnin tauon. Selvisin opinnoistani väkisin yrittämällä, mutta siihen meni aikaa ihan huomattavan paljon. Esim gradua tehdessäni istuin kuukausia tietokoneella ja väänsin itkua, kun en saanut luettua jotain. Yritin ja yritin. Parhaimmillani sain tosiaan luettua jopa muutaman lauseen, mutta enimmäkseen tavasin samaa lausetta kuudetta kertaa, ja joka kerta olin ehtinyt unohtaa lauseen alkupään ennen loppuun pääsyä. Koitin kaikki ammattilaisten vinkit. Niistä opin lähinnä sen, että pystyn lukemaan tietellistä tekstiä ääneen, ja ajattelemaan samalla jotain ihan muuta. Älykkyydessäni ei ole mitään vikaa, mutta siitä huolimatta pääsin yläasteelta vain juuri ja juuri ulos, vähän yli 5 keskiarvolla. Nuorempana uskoin pitkään, että minusta ei vain ole opiskelemaan. Aloitin kuitenkin raskaana ollessani aikuislukion, ja yhtäkkiä huomasin, että olen hyvä matikassa. Se antoi mahdollisuuden omaan ajatteluun ja matematiikan opiskelu ei vaadi sellaista passiivista tekemistä, kun niin moni muu aine. Siitä aloin pikkuhiljaa sitten saada uskoa itseeni, että ehkä jotenkin selviän muistakin aineista. Koko opiskeluni on ollut todella pitkä ja raskas tie, mutta nyt se on vhdoin tehty. En päätynyt matemaatikoksi, mutta luin paljon matikkaa sivuaineena. Töissä olen onneksi pärjännyt hienosti. Olen ollut onnekas, koska olen päätynyt työhön, jossa saan toteuttaa itseäni, ja paljon työstäni on itse asioiden tekemistä ja kehittelyä.

      Toivon todella paljon, että lapsellani tämä ongelma ei ole yhtä vakava, kuin minulla. Hän haluaisi isona eläinlääkäriksi, mutta pelkään, että ongelma on hänelläkin sen verran vakava, että hän ei tule saamaan haluamaansa opiskelupaikkaa. Minun luulisi osaavan tukea häntä, mutta en osaa. Omasta kokemuksestani olen todennut vain sen, että kukaan ei ole osannut antaa minulle neuvoja, joista olisi oikeasti hyötyä. Eniten olen harrastanut ääneenlukemista (josta joskus saattaa olla ihan vähän apua), tai sitten jonkun esim porkkanan syömistä samalla, kun luen. Ikävä kyllä porkkanatkaan ei aina auta, ja sen lisäksi 8 tunnissa ehtii syödä vähän liikaa porkkanoita 😀

  • Et ole sanoo:

    Et oo huono äiti. Tuota asiaa ei tietysti Suomessa voi huudella, että iloitsee lapsivapaasta, koska täällä on lut. työmoraali ja naapurikyttäys. Mutta ennen kaikkea kannattaa iloita yksityisesti sen takia, että nyt kouluun paluu edustaa vanhusten vaarantamista koronatartuntojen muodossa! Maan uusi liturgia on vanhusväestön suojelu. Eli lasten ja omaa etua ei saisi laittaa vieraiden vanhusten edelle…

  • Jasso Laamanen sanoo:

    Odotan aikaa että voin juhlistaa koulujen alkua suklaalla ja työllistän siinä samalla valtavasti maaseudun työttömiä!

  • Äiti 74 sanoo:

    No kyllä se nyt on ihan itsestään kiinni mihin passaukseen lähtee. Itse on nyt kirjoittaja itselleen tilanteen luonut. Kyllä kouluikäiset osaa tai pitäisi osata sinne jääkaapille ihan itse. Jos ei osaa, olkoot nälässä. Kun kotona ollaan koko ajan, niin ei sitä tarvitse energiaa niin paljon, että syödä pitää koko ajan. Meillä on 1 ruoka päivässä. Muut ateriat saavat itse kaivaa jääkaapista. Miten ne on muka pärjänneet, kun kirjoittaja on ollut töissä? Jotain rajaa hyysäykselläkin. Äiti ottaa nyt siellä ihan rennosti ja antaa vastuuta lapsille. Terveisiä 18, 17, 14 ja 11v ja äiti