Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Päädyin kirjoittamaan tänne, sillä tuntuu että tilanteeni on sietämätön ja kaipaan avautumista. Tiedän päässäni, että parisuhteeni on tullut tiensä päähän. Se napsahti tietoisuuteeni joitain viikkoja sitten, niinkuin sormia napsautetaan.

Olemme olleet noin 2 vuotta yhdessä ja asuneetkin 1,5 vuotta yhdessä. Meillä molemmilla on lapsi ennestään, omani asuu meillä pääsääntöisesti ja hänen käy meillä joka toinen viikonloppu. Lapsien takia minua surettaakin lopettaa tämä hullutus, sillä tykkäävät toisistaan todella paljon.

Jaa että mistä tämä ero päätös? Minusta tuntuu etten tunne puolisoani enää oleenkaan. En näe enää suhteessamme ja hänessä muuta kuin huonoja puolia. En tunne että minä riittäisin tällaisena kuin olen. Puolisoni on hyvin vahvaluonteinen persoona ja itse taas olen todella herkkä. Hän osaa olla todella julma riidellessä, tämän hän on itsekin kertonut alkujaan. Vaan en uskonut sen julmuuden olevan oikeasti sitä luokkaa, mitä se todellisuudessa on.

Minusta tuntuu, että teen jatkuvasti väärin asioita ja että hänen suustaan ei tule muuta kuin huomautuksia: ”Kerääthän nuo tämän päivän aikana pois” tai ”Miten voi olla noin vaikea tehdä tuo”. Olen luonteeltani hajamielinen, jättelen tavaroita sinne ja tänne. Ketään se ei aiemmin ole koskaan haitannut, paitsi nyt. Olen yrittänyt olla tarkempi, mutta tämä alkaa tuntua vain toisen miellyttämiseltä. En tee asioita siksi että itse haluaisin vaan ettei toinen taas valittaisi minulle. Kaiken kukkuraksi puolisoni ei tee mitään väärää, hän ei kuulema valita. Mitäs tuo sitten on?

Olemme keskustelleet ja yrittäneet keskustella, mutta siitä ei tule mitään. Olen elänyt aiemmin pitkään suhteessa vain siksi, etten uskaltanut lähteä, koska en tiennyt kuinka pärjäisin yksin lapsen kanssa. Nyt tiedän että pärjään kyllä enkä aio jäädä odottamaan että minut henkisesti murskataan.”

Nimim. Tässäkö tää oli 

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

13 vastausta artikkeliin “Jatkuva huomauttelu kotihommista ajaa parisuhteeni eroon”

  • Äityli sanoo:

    Onpa ikävä tilanne. Joka tapauksessa kuitenkin vähän huvittaa se, että yleensä täällä avaudutaan miehistä jotka eivät tee kodissa mitään ja hänestä kehotetaan ottamaan ero. Nyt avaudutaan miehestä joka pyytää naista tekemään enemmän kodissa ja taaskin suositellaan eroa miehestä.

    Omasta kokemuksesta näen että tuo 2 vuotta on juurikin sellainen aika suhteessa kun nuo arjen asiat alkavat rassata toisessa, eikä mielestäni kannata heittää hyvää parisuhdetta sen takia heti. Rakkaus ei ole jatkuvaa onnea vaan onnellisuutta siitä että on toinen jonka kanssa selvitään yhdessä vaikeistakin elämäntilanteista.

    Siivoaminen sinänsä tuntuu typerältä riidanaiheelta, onhan kyse lopultakin vain tavaroista. Mutta siisteys on arjessa asia joka on joka päivä läsnä ja ne pienet annokset ärsytystä aiheen ympärillä kasautuu yhtäkkiä isoksi ärsytykseksi.

    Minä olen samanlainen kuin miehesi ja ymmärrän tilannetta, koska puolisoni on samanlainen kuin sinä. Annan usein tylyä palautetta hänelle siisteydestä ja hän on oppinut sanomaan minulle aika ajoin, miltä se tuntuu. Yritän oppia koko ajan paremmaksi kommunikoijaksi, kuten myös hän siivoajaksi. Olemme nyt olleet 15 vuotta yhdessä ja muistan elävästi ensimmäinen riidan siivoamisesta juurikin noin 2 vuotta yhdessä asuttuamme. Edelleen se on vakio riidanaiheemme mutta en ikimaailmassa kuvittelisi kummankaan meistä eroavan sen takia.

    En pelästyisi siivoamisesta riitelyä vaan ennemminkin sitä, jos toinen ei pysty lainkaan asettumaan toisen asemaan. Tavat nalkuttamisessa tai siivoamisessa muuttuva todella todella hitaasti, omia virheitä toistaa aina, mutta jos keskusteluissa ei lainkaan kuuntele toista, pyydä anteeksi ja yritä parantaa omaa käytöstään niin se on pahempi asia kuin itse riidanaihe.

    Toivottavasti löydät jotain apua tästä tilanteeseesi, toivon että parisuhteenne olisi pelastamisen arvoinen ja pystyisitte riidellä rakentavasti, toinen toistanne kunnioittaen, virheitä tehden mutta anteeksi pyytäen ja antaen.

  • Marttailija sanoo:

    Kyllä kotona pitää olla siisteys ja tavarat paikoillaan eikä tavarat tai pyykkikasat loju. Kodin siisteydessä voi jokainen kehittyä ja kehittää ja se on ihan positiivinen asia. Siisti koti on koko perheen ilo.

  • Lissu sanoo:

    Mitä jos asuisitte erikseen, mutta parisuhde jatkuisi?

  • Miemie sanoo:

    ”Kerää itse, jos häiritsee”
    ”Tee itse, jos ei kelpaa”
    Noin sanoisin. Itse olen toisinaan se huomauttelija, kun mies jättää asioita just siihen, missä on niitä tarvinnut. Hän vastaa ”jossain vaiheessa”. Siihen pitää vain tottua, ja kirjoittajan miehen täytyy myös tottua.

  • Avutonko sanoo:

    Jotenkin voin niin samaistua sun kirjoitukseen. Edellisessä suhteessa mulle sanottiin että muutuin kun vaihdoin työpaikkaa ja nyt kuulin saman nykyiseltä mieheltä, mietin oikeasti onko minussa sittenkin se vika??

  • Syntymäkömpelö sanoo:

    No ihan totta… Jätä se! Jos on niin tärkeää että tavarat on muualla ku mihin ne jää ni onhan miehellä varmaan kaksi toimivaa kättä? Kyllä ne astiat menee koneeseen ja sukat pyykkikoriin ajallaan, ihan ilman että mies nalkuttaa asiasta. Siis kyllä. Nalkuttaa.

  • Nalkuttaja sanoo:

    Minä olen meillä se järjestystä vaativa. Asioilla on kaksi puolta. Ehkä miehesi kokee ahdistusta tuosta hajamielisyydestäsi, jolloin se purkautuu sinuun valituksena. Jättääkö hän tavarat levälleen? Vai onko tavarat levällään sinun toimesta? Ymmärrän kyllä miestäsi. Omassa tilanteessani minä ja lapseni korjaamme jälkemme, mies lapsineen ei. Voi sitä ahdistuksen määrää ihan oikeasti. Ja ei, meille ei voi tulla kukaan kyläilemään ellen ole paikkoja tarkistanut etukäteen. Ihmiset ovat erilaisia. Asiat nähdään niin eri tavoin. Kannattaa miettiä voiko omia tapojaan muuttaa, jos ei ja toisen valitus ahdistaa, oma koti on varmasti paras vaihtoehto.

  • Minä vain sanoo:

    Aika vaikeaa on jos toinen on järjestyksen ihminen ja toinen jättää pöydän tuon näköiseksi kuin kuvassa. En haluaisi yhteistä kotia sellaisen ihmisen kanssa jolla siisteyskäsitykset olisivat ihan erilaiset kuin omani.
    Ilkeästi ei tietenkään pidä koko ajan huomautella, mutta olisiko liikaa vaadittu jos kumpikin korjaa esim. likaiset lautaset ym. syömisen jälkeen pois pöydältä?

  • Vanha viisaus sanoo:

    Kun meinaa mennä järki tai henki on parempi erota.

  • Tässäkö tää oli sanoo:

    Täytyy tähän vielä lisätä, että tosiaan meillä ei koskaan ole niin sotkuista ja likaista ettei kukaan voisi tulla kylään. Hänen mielestään on, eikä kuulema kehtaa pyytää ketään esim. töistä suoraan meille, kun ”ei tiedä mikä kaatopaikka siellä odottaa”. Olen itse lähinnä puhtautta arvostava ja vaaliva, hän haluaa vain että tavarat ovat paikallaan. Eli häntä ei haittaa wc pönttö joka haisee aivan pissalle, minua se häiritsee todella paljon ja puhdistankin heti.
    Teen itse useita asioita, joita puolisoni ei ole tehnyt yhteiselomme aikana ollenkaan, mutta hän ei keskustellessa näe näitä asioita minään.

  • Nimetön sanoo:

    No vaikea homma, minä en kyllä suostuisi asumaan sotkevan ihmisen kanssa, mutta tein sen kyllä selväksi jo heti alusta asti, kummallista odottaa vuosikaupalla ennen kuin häntä häiritsee, olisko vaan tekosyy?