Ikäkriisistäkö tässä vain on kyse?
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Kun tuntuu ettei enää vaan jaksa, vaikka kaikki on ainakin periaatteessa ihan hyvin. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä jo kauan – välillä tuntuu että liian kauan, eli reilusti yli 20 v. Meillä on yksi lapsi, joka on jo täysi-ikäinen, mutta asuu edelleen toistaiseksi kotona.
Viimeiset 3-4 vuotta ovat olleet aika hankalia. Tuntuu, ettei meillä ole miehen kanssa enää mitään yhteistä. Välillä heikkoina hetkinä jopa mietin, onko sitä koskaan ollutkaan… ei ole oikein enää mitään puhuttavaa mistään, olen huomannut, että jos minä en aloita keskustelua jostakin, niin meillä ei puhuta. Fyysinen läheisyys on loppunut kokonaan, ei ole mitään kiinnostusta koko asiaan. Mitään ei tehdä enää yhdessä. Tuntuu kun oltaisiin vaan kämppikset, jotka elävät lähes tulkoon omaa elämäänsä saman katon alla. Kumpaakaan ei enää kiinnosta mikään yhteinen tekeminen.
Usein mietin nykyisin, että minkälaisen parisuhdemallin annamme nuorelle? Järki sanoo, että näin ei voi jatkua, mutta silti on vaikeaa lähteä tekemään muutosta. Menee ns. ’pupu pöksyyn’ – pelkään kai ettei yksin pärjää…
Kuva Jon Tyson. Ylin kuva Zoriana Stakhniv.
Nyt viimeisimpänä mies joutui lähes vuoden lomautusjakson päätteeksi työttömäksi. Vuosi on siksi ollut haasteellinen. Olen itse opiskellut ja käynyt töissä ja mies kipuilee kotona joutenoloaan, ei isommin ole ollut kiinnostusta etsiä uusia töitä tai lähteä koulun penkille. Kotityötkään eivät isommin kiinnosta. Itselläni on ollut sen verran raskasta, ettei ole oikein jaksanut mitään ’ylimääräistä’ – hyvä kun se normi arki nyt jotenkin pyörii.
Työpäivän jälkeen en aina jaksa olla hirveän sosiaalinen ja mies tulkitsee sen niin että kiukuttelen tai mökötän ja taas ollaan vaan hiljaa. Kumpikin ollaan lähtöisin perheistä, joissa ei puhuttu ja pussattu. Sieltä kai tämä malli pitkälti meillekin tulee. Olen kiitollinen siitä, että lapsi on kasvanut ihan fiksuksi ja hyvin pärjääväksi nuoreksi tämän oman kipuiluni keskellä ja meillä on hyvät välit.
Minua tämä tilanne mieheni kanssa ahdistaa päivä päivältä enemmän – emme enää tästä nuorene kumpikaan ja se kai on saanut miettimään, että mitä haluan loppu elämälläni tehdä. En oikein pysty näkemään valoa tunnelin päässä, koska tämä tilanne on jatkunut tällaisena jo näin pitkään. Ikäkriisistäkö tässä vain on kysymys?”
Nimim. Miten tässä näin pääsi käymään?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 28 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Itselläni vähän sama tilanne, että pohdin jatkaako vai eikö jatkaa suhdetta. (pohtinu jo useamman vuoden)
Minut on pitänyt suhteessa alaikäinen lapsi.
No toki rakkauden tunne ei ole täysin kadonnut, mutta tämä suhde on myös ajautunu kaverisuhteeseen.
Minä kärsin seksin puutteesta ja läheisyydestä.
Mies ei enää kykene seksiin ja leluista en oikein lämpene, joten läheisyys on loppunu.
Mies ei ole koskaan ollut kainaloryyppiä, läheisyys sängyssä on tarkoittanut seksiä, jos ei seksiä, ei läheisyyttä. Itse kaipaan ihan vaan kainalossa olo läheisyyttä.
En ole enää vuosiin nukkunut mieheni kanssa samassa huoneessa, kun en kestänyt enää läheisyys torjutuksi tulemista.
Mutta jotenkin pelottaa vain tehdä suurta ratkaisua, pelottaa, että lapset osoittavat mieltä jos teen niin ja löydänkö enää vierelleni enää ketään, olenko sitten ihan yksin.
Muistuttaisin paripsykoterapian voimasta! Kun asoita lähtee työstämään niin yhteyden uudelleen löytäminen on mahdollista vaikeissakin tilanteessa. Ihmiset pääsee yli hyvinkin vaikeista haasteista kun uskaltaa vain kohdata ne ja tehdä töitä niiden eteen. Parisuhdehaasteet ovat usein sellaisia, että ne toistuvat seuraavassa suhteessa, ellemme tietoisesti tee jotain toisin. Tämän toisin tekemisen voi aloittaa myös tämän hetkisessä suhteessa ja korjata se.
Meillä jatkui yli 10v. Yhteensä yhdessä oltiin 21v. Sitten ei jaksettu enää.