Ihassama siellä, ihassama täällä, ihassama tohon, ihassama tähän, ihassama kaikkeen muuhun paitsi kavereiden kanssa hengaamiseen ja siihen että äiti on #&*#*! Teinit, kyllä me aikuisetkin osataan! Ihan sama itelles vaan!!!

Kuulkaas teinit, kun se on sellainen juttu, tässä iässä sitä vasta onkin kaikki ihassama!!

Ei tarvi ressata onko sääret tai mikään muukaan paikka sheivattu, ei tarvi tietää mikä merkki on in ja hip ja pop ja cool, eikä haittaa että sanoo in ja hip ja pop ja cool, vaikka ne sanat oli cool ehkä sata vuotta sitten! Voi kuunnella radiosta JYTÄÄ ja tanssia niin että teiniltä tippuu häpeästä tukka päästä, koska ihassama!

Kun lapset on teinejä ei tarvi ressata siitä että oonko huono äiti kun annan niille sokeria koska sokerillahan ne elää. Eikä tarvi miettiä että imetinkö liian vähän/ liian kauan/ liikaa vasemmasta tissistä, koska äidin tisseistä ei todellakaan puhuta ja koko äiti voisi mennä jonnekin komeroon asumaan ja siivota ja ruokkia lapset sieltä niinkuin joku kotitonttu, ettei teini joudu koko ajan häpeämään!

No äitiä ei hävetä koska äidille kaikki on IHASSAMA!

Kahvi on viisi kertaa lämmitettyä tai sitten se on kylmää, ihassama. Joskus sitä oli ihminen joka keitteli erikoiskahvia ja vaahdotti maitoa, nyt riittää että siinä on kofeiinia, muuten ihassama!

Sukat on eiliset tai ehkä toissapäiväiset ja eri paria, koska äidille on ihassama mitä joku ajattelee. Sekin on ihassama että missä teinin sukat on, etsikööt itte ja peskööt myös!

Ai eikö ole puhtaita alusvaatteita, no kuule ihassama kukaan ei tiedä onko mulla edes alkkareita ollekaan, ehkä ei ole!

Ihassama milloin olen pessyt hiukset viimeksi, kuivashampoo on keksitty ja se on kuule ihassama vaikka sitä käyttäisi viisi päivää putkeen!

Ai teillä oli koulussa kalapuikkoja ja kotona oli eilen kalapuikkoja, ihassama niitä on kans tänään koska äidillä EI OO MOTII alkaa mitään gourmetia vääntämään!

Ihassama mikä on oma ruokavalio, suklaalla jaksaa painaa ja ihassama paljon siinä on niitä kaloreita.

Kuka tässä nyt jaksaa siivoamaan alkaa, ihassama vaikka täällä ei näytä siltä kuin sisustuslehdessä, ketä kiinnostaa!

Että ei muuta kuin jalat ylös, ihassama mitä ohjelmaa olis, aikuisetkin saa välillä lopettaa suorittamisen ja relata, koska aika moni asia on oikeesti ihassama!

Rentoa viikonloppua!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 17 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

17 vastausta artikkeliin “Ihassama!! (Se aikuisten versio)”

  • Ehkä hitusen väsynyt sanoo:

    Meillä lapsi on vielä pieni, eikä ole pyytänyt toistaiseksi ihassamaa. Puolisoni on tietääkseni aikuinen, mutta hänelle entiiä ihassama sen sijaan maistuu.

    Tämähän ei sinällään olisi ongelma, mutta esim. ruoan suhteen puolisoni on jokseenkin kranttu, eikä ihassama aina kelpaakaan. Ainakaan ilman valitusta. Ihassaman pitäisi hänen mielestään myös sisältää usein jotain niin spesifistä, että koko ihassaman konsepti hajoaa täysin käsiin, ja ko. toiveen olisi voinut helposti esittää jo ennen ihassaman valmistusta.

    Jos/kun lapsikin alkaa toivoa ruokapöytään entiiä ihassamaa, alan taikoa täysin mielivaltaisesti toinen toistaan eksoottisempia pöperöitä, kunnes selkeämpiä toiveita alkaa kuulua. Voi kyllä olla, etten jaksa odotella elämää teinin ja ikiteinin kanssa, vaan aloitan tuon jo huomattavasti aiemmin. Bravuurini on saksalainen Scheißegal.

  • Mia sanoo:

    Vakavasti puhuen (ja juu, ymmärsin kyllä jutun huumorin) näinhän se menee, kun ikää tulee. Elämä ei ole enää mustavalkoista, vaan etupäässä harmaan eri sävyjä.
    Ja aika moni asia alkaa olla ihassama. Mieheni lausahti tässä yksi päivä, että mulla on aina lasit päässä (rillirousku). Totesin, että ihassama, mä oon jo siinä iässä, että arvostan enemmän sitä, että näen kuin että miten näyn.
    Sama pukeutumisessa. Oon siinä iässä, että voin pukeutua sään, en ulkonäön mukaan. Jos se jonkun muun mielestä näyttää tyhmälle, niin ihassama! En tosiaan välitä.
    Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka kauan. Ehkä se ydin on siinä, että on kasvanut sellainen itsetunto, ettei tartte välittää mitä muut ajattelee. Voi olla täysin oma itsensä.

  • Kotitonttuja oomme sanoo:

    Allekirjoitan täysin. Erityisesti kotitonttuasiassa :D!! Mutta joo, jos joku ajattelee teininä 12-vuotiasta, joka askartelee keppihevosia, niin ei todellakaan puhuta samasta asiasta kuin kovassa mielialavaihtelussa painivat, osin masentuneet ja pahoja asioita kokeilevat 15- ja 16-vuotiaat. Mikä kauheinta, tuossa kohtaa tehdään isot päätökset lukiosta ym. 16 ikävuoden jälkeen pitäis alkaa jo löytyä aikuisuuden siemeniä aivoista. Toivottavasti tätä ei nyt lue kovin moni vauvakuumeileva ihminen ;).

  • Mum sanoo:

    Aivan paras juttu taas 😂 nauroin melkein pissat housuun mutta ihassama!

  • Marru sanoo:

    Mitä vit*&_? Mistä näitä täydellisten äitien, täydellisiä teinikirjoituksia sikiää? 😆

  • Nimetön sanoo:

    Liian hyvä lapsi. Lapsi, joka ennakoi tunteitani ja väsymystäni. Lapsi, joka on aina valmis auttamaan äitiä, kun äiti on väsynyt. Lapsi (teini) joka ei koskaan aiheuta epävarmuutta. Miten olen saanut tällaisen lapsen? Tietysti se on ihana asia. Mutta täyttää äidin mielen myös epävarmuudella. Miksi minun teinini haluaa olla niin hyvä minulle? Miksi hän on aina valmis auttamaan? Miksi hän ei koskaan kapinoi, tai tee mitään pahaa? Nämä kaikki kysymykset johtavat pelkoon, että olen kasvattanut lapseni väärin. Olen tahtomattani onnistunut kaatamaan lapsen päälle jotain, joka hänelle ei olisi kuulunut. Olen antanut hänen tietää väsymykseni, tai huonon rahatilanteemme. Näin se täytyy olla. Olen antanut lapselle kannettavaksi enemmän, kuin hän olisi jaksanut kantaa.

    Olen ollut pitkään opiskelija lapseni ollessa pieni ja nuori (olen suorittanut yliopisto-opinnot). Olen aina halunnut antaa lapselleni käytännössä yksinhuoltajana kaiken sen, mitä kaverit saavat perheessä (asuntolainojen takia en saanut edes elatusapua mistään, pitkä juttu). Olen siis tehnyt opiskelujen ohessa paljon töitä, joten opiskelun, äitiyden ja työn yhteensovittaminen on ollut aika vaikeaa. Paljosta työnteostani huolimatta olemme eläneet aika niukasti pitkään. Olen luullut, että olen onnistunut pitämään rahahuolet pääasiassa itselläni, mutta ehkä en kuitenkaan. Olen ihan varmasti sanonut monesti asioita, että emme nyt tee tuota, koska meillä ei ole siihen varaa. Itse aina ajattelin, että säästän meidän molempien tulevaisuutta varten, mutta meniköhän se sittenkään oikein. Ehkä vahingossa kaadoin liikaa liian pienen lapseni päälle.

    Kaikki tietysti toivovat, että teini-ikä olisi helppo. Mutta kun epäilen, että helppous johtuukin siitä, että lapsi tiesi liikaa, liian varhain. Olen koittanut selittää, että nykyään meidän rahatilanne on itseasiassa hyvä. Olen onnistunut säästämään opintojen ohessa niin paljon, että saimme ostettua asunnon. Ihan oman. Mutta silti tuntuu, että se lapsi kantaa liikaa huolta asioista. Edelleen. Luulin, että en koskaan syyllistänyt häntä. Mutta hän on fiksu lapsi, ja osasi ilmeisesti syyllistää ihan itse itseään. En tiedä voiko tämän vahingon enää korvata. Ehkä eniten haluaisin hänen olevan vain normaali teini, joka hannaa vanhemmilleen vastaan, koska uskoo, että hän saa ja voi niin tehdä. Sen sijaan hän on vain ihanteellinen teini, joka ei koskaan tee mitään väärää, ja on aina avulias. Tämä kuulostaa ehkä omituiselta ongelmalta, mutta syyhän täytyy olla minun teinini moitteettomaan käytokseen. Olenko se siis minä?

  • Nimetön sanoo:

    Mistä tällaisia teinejä sikiää? Ehdottomista kodeista, joissa lapsella ei ole oikeuksia? Selittäkää minulle. Minun teini ei ole koskaan ollut hankala. Hän haluaa halata ja olla minun kanssani. Hän haluaa tehdä keppihevosia, ja se on ihan ok, vaikka touhusta syntyykin sotkua. Hän haluaa tehdä niitä minun kanssani yhdessä, kun pääsen töistä. Hän välillä siivoaa, välillä sotkee. Ja kaikki on ihan ok. Hän välillä tekee ruokaa, välillä sanoo, että ihan sama mitä on ruoaksi. Ja syö, mitä on tarjolla. Ja kiittää ruoan jälkeen. Miksi minä olen saanut niin ihanan teinin? En ole koskaan pakottanut häntä mihinkään. En ole koskaan vaatinut ehdottomasti muuta, kuin että itseään ei saa vahingoittaa. Olen ollut erittäin ”lepsu” äiti, joka sallii lähes aina lapselle kaiken, mitä hän haluaa. Silti lapsen toivomukset on olleet luokkaa itsetehty keppihevonen, jotain, mitä syödä, että äiti tulee mukaan tekemään jotain kivaa yhdessä. Olenko saanut geneettisesti vain hyvän lapsen, vai onko oma diplomatiani ja normaali elämänasenne tarttuneet häneen? Kertokaa, jos tiedätte.

    • Nimetön sanoo:

      P.S. Ruoan jälkeen kiitos on sanallisen kiitoksen jälkeen yleensä myös halaus. ”Kiitos, että jaksoit tehdä meille ruokaa”. En ole koskaan edes opettanut tällaisia tapoja, hän on ne ihan itse luonut. En aina edelleenkään voi uskoa, miten ihana lapsi (teini) minulla on. Miten tällaisen voi edes saada??!

    • Kynä sanoo:

      Minkä ikäinen se teidän teini on? Se voi selittää erilaisen käytöksen. Nämä ”ihan sama” -teinit myös muutama vuosi sitten halasivat, suukottelivat, lähtivät yhdessä retkelle, pelattiin yhdessä jne. Kunnes….

  • Tumppu sanoo:

    Mahtava teksti ja niin totta!

  • Oi aikoja oi tapoja sanoo:

    Mitä voi odottaa nuorilta, kun vanhemmat ovat taantuneet tyhmiksi teineiksi?

    Kehityspsykologian perusteet pitäisi määrätä pakolliseksi vanhemmuutta harkitseville.

    Se mikä on normaali kehitysvaihe nuorelle ei ole hauskaa eikä normaalia aikuiselle.

    Ja aina löytyy muita keskenkasvuisia vanhempia tsemppaamaan.

  • Taas tätä sanoo:

    Voi että, minne vanhemmuus katoaa, kun lapset kasvavat teiniksi?!
    Ymmärrän, että tässä(kin) on taas tavoittelu hauskuutta. Mutta miksi aikuiset lähtevät teinien kanssa kilpasille? Johonkin outoon sotaan. Pysykää aikuisina ja omina itsenänne.

    Kun huomasin oman tyttäreni häpeävän minua, ymmärsin sen oikein hyvin. Muistin oman nuoruuteni. Annoin hänen huomata, että ymmärrän ja hyväksyn sen, enkä mene siitä rikki. Myöhemmin hän on itse todennut, että se on aika tyhmä vaihe nuoruudesssa.

    Miksi annatte teinien käytöksen ärsyttää teitä? Helpommalla päässisitte, jos vähän relaissitte ja ymmärtäisitte teini-iän ohimeneväksi ja täysin normaaliksi elämänvaiheeksi.

    • Milana sanoo:

      ”Miksi annatte teinien käytöksen ärsyttää teitä? Helpommalla päässisitte, jos vähän relaissitte ja ymmärtäisitte teini-iän ohimeneväksi ja täysin normaaliksi elämänvaiheeksi.”

      Tässä kirjoituksessahan nimenomaan relataan ja annetaan teinien käytöksen mennä ohi, koska se nyt vain kuuluu kehitysvaiheeseen. Samalla myös nautitaan siitä, että enää ei tule joka tuutista sitä ”imetäimetäIMETÄ muuten vauvasi KUOLEE!!11!!”-”väärä rintareppu TAPPAA lapsesi!11!” – ”tämänkin varhaiskasvatuksen olet tehnyt VÄÄRIN!!1!” – huutoa, vaan tiedetään, että kyllä se teini jää henkiin vaikka söisikin jonkin aikaa vähän vähemmän hyperterveellisesti tai vaikka äiti ei koko ajan olisi selän takana valvomassa.

      • Taas tätä sanoo:

        Mutta aikuisen ei pitäisi taantua teinin tasolle. Jos tuo on kirjoittajan omaa itseä ja persoonallisuutta, niin ok. Kuullosti vaan siltä, että teinien asenne ottaa päähän ja äiti kiukuttelee.

        Aikuinen voi ja pitääkin suhtautua kypsemmin asioihin.

  • Nipa sanoo:

    Huutonaurua 😅🤣 ihassamaa on täällä 14 v:n kanssa. Mut et sitä ärsyttää ku vastaa oikeesti kaikkeen ihassama😉

  • Andku sanoo:

    En kesta!! Ihan paras! Kiitos ihana ihminen tästä postista!

  • Esiteinin äippä sanoo:

    Kiitos!
    Päivän pelastus. Nauroin vedet silmissä, koska toi on niin totta…