Vanhemmuushan on ihanaa! IHANAA. Se on palkitsevaa, se on hauskaa ja se antaa merkityksellisyyden kokemusta elämään!

Ehkä joskus. Sitten on (aika paljon) niitä hetkiä, kun se on jotain muuta.

Kuten esimerkiksi…

…silloin kun tajuat, että JEE PERJANTAI!! Ja sitten tajuat että sinullahan on lapsia.

…silloin, kun lapset ovat terveitä kuin pukit – siihen asti kun matkalle lähtöön/ synttäreihin/ sinun vapaailtaasi on noin tunnin verran aikaa.

…silloin, kun olet julkisella paikalla ja lapsi kysyy kirkkaalla, kuuluvalla äänellä jotain isin pippelistä tai vauvojen tekemisestä. Tai alkaa ihmetellä, MIKSI TUOLLA TÄDILLÄ ON NOIN ISO PYLLY?!

…silloin, kun voit ylpeillä sillä, että lapsesi oli kymmenen tuntia käyttämättä kännykkää tai pädiä. Ne kymmenen tuntia, jotka hän oli unessa.

…silloin, kun astut lapsesi huoneeseen. Vaivalla sisustamasi unelmahuone ei enää ikinä saa aikaan sitä, että huokaisisit ihastuneesti, ainoastaan sen että alat huutamaan MIKÄ TÄMÄ SOTKU TAAS ON!

…silloin, kun menet vessaan ja kuulet kuinka pikkukädet kaapivat ovea ja kiskovat kahvaa. Päälimmäisenä tietysti kuuluu äitiiii, äitiiii..!

…silloin, kun olet kierinyt sängyssä kolme varttia ja ehdit juuri nukahtaa ennen kuin lastenhuoneesta alkaa kuulua parku.

…silloin, kun lapsesi esittelevät julkisella paikalla kasvatustyösi tuloksia esimerkiksi huutamalla suloisesti ostoskärryistä peekele tittu taatana!!

…silloin, kun kun tajuat itse kasvattavasi lasta pedagogisesti pätevillä ja kannustavilla ilmaisuilla kuten ”siksi koska mä sanon”, ”tai muuten”, ”lopeta itkeminen”, ”no voi voi”, ”aina sinä” ja niin edelleen.

…silloin, kun kasuaalisti hengailet jossain kuten kuka tahansa tredikäs ja siististi pukeutunut nuori nainen, mutta tissisi ovatkin sitä mieltä että RUOKA-AIKA ja valtavat maitoläikät leviävät paitaasi.

…silloin, kun edellinen käy ja tunnet valtavaa syyllisyyttä siitä, että jätit vauvasi pariksi tunniksi isänsä hoitoon ja KEHTASIT lähteä kaupungille, ihme jos sinulta ei oteta lasta pois tämän takia!!

…silloin, kun lapsi kysyy jotain ja odottaa että sinä kaikkitietävä vanhempi osaat kertoa vastauksen, mutta et tiedä edes mikä päivä on, saati sitä miten pilvet syntyvät.

…silloin, kun lapsi haluaa vielä yhden iltasadun etkä pysty ajattelemaan muuta kuin että luojan kiitos kohta se nukkuu ja pääsen sohvalle makaamaan ja syömään karkkia.

…silloin, kun ajattelet puolisostasi että kumpa se häipyisi jonnekin tai löytäisi vaikka suhteen että saisit maata sohvalla ja syödä karkkia ilman että toinen ehdottaa seksiä.

…silloin, kun tajuat että et ole käynyt suihkussa melkein viikkoon etkä myöskään vaihtanut vaatteita.

…silloin, kun lapset törkkivät joka ikistä tarjoamaasi ruokalajia epäluuloisena haarukalla ja kysyvät MITÄ TÄÄ ON. Ruokaa! Se on RUOKAA!!!

…silloin, kun lapsi ei varsinaisesti vastusta tekemääsi ateriaa, mutta ateria ei päädy hänen suuhunsa vaan hiuksiin, tapetille, matolle ja puhtaalle paidallesi.

…silloin, kun lapseltasi irtoaa hammas ja olet oikein ylpeä ja otat valokuvia, mutta unohdat leikkiä hammaskeijua. Siihen meni taikamaailmat ja lapsenuskot sitten, kiva kiva.

…silloin, kun lapsesi kertoo neuvolassa tai päiväkodissa, että äiti ei osaa tehdä muuta ruokaa kuin kalapuikkoja, ja väittää että teillä ei syödä vihanneksia KOSKAAN.

…silloin, kun saat äitienpäiväkortin jossa lukee ”äiti ei koskaan leiki mun kanssa”. Hyvää äitienpäivää vaan!!

…silloin, kun huomaat vieneesi lapsen hoitoon jalassaan eripariset kengät.

…silloin, kun istut tai astut lapsesi lelun päälle JA RIKOT SEN. Mikä ihmishirviö olenkaan!

…silloin, kun olet luvannut leipoa lapsillesi ja YLLÄRI poltat leivonnaiset tai niistä muuten tulee tosi pahoja. Joka äidin unelma on se, että lapsi itkee kun näkee äidin leipomukset…

…silloin, kun kuulet, että ”helppohan sun on kun sulla on vain yksi lapsi/ puoliso/ isovanhemmat/ auto/ kaikki edelläolevat. No ANTEEKSI että en kärsi tarpeeksi!!

…silloin, kun olet siivonnut koko lauantain ja aiot istahtaa nauttimaan siististä kodista, mutta lapset kaatavat lattialle liimaa ja purkillisen glitteriä heti kun käännät selkäsi. Lattialle JA sohvalle.

…silloin, kun yrität ja yrität muistaa kaiken, mutta unohdat lapsen hammaslääkärin…kolmatta kertaa putkeen.

…silloin, kun puhelimesi soi ja lapsen opettaja tai hoitaja soittaa ja kysyy että missä oikein olet. Ai koulu ei tänään loppunutkaan kahdelta?! Kuinka monta kertaa tässä voi mokata ennen kuin ne soittavat poliisit, kaverin puolesta kysyn?

…silloin, kun menet vaatehuoneeseen piiloon syömään karkkia ja väität että kyseessä on huulirasva kun lapsi huutaa TÄÄLLÄ HAISEE KARKKI!

…silloin, kun astut Legoon.

…silloin, kun on viikonloppuaamu ja olet väsyneempi mitä olit edes silloin kun tulit koko viikonlopun festarireissulta tai bilematkalta Ibizalta, ja lapsi hyppää sänkyysi 5:31 kiskomaan silmäluomiasi auki ja huutamaan ÄITI HERÄÄÄÄ!

Ei muuta kuin ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua sitten kaikille vaan!!

Lähteenä käytetty Buzzfeedia ja aitoja, väsyneitä vanhempia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 vastausta artikkeliin “Hetkiä, jolloin tämä vanhemmuusjuttu on vaan vähän liikaa…”

  • Aatu sanoo:

    Tässä vaiheessa nämä jo naurattaa, mutta oli aikoja jolloin tuntui, ettei halua kuulla yhtään kertaa sanaa ”äiti”.

  • Miuku sanoo:

    ”…silloin, kun kuulet, että ”helppohan sun on kun sulla on vain yksi lapsi/ puoliso/ isovanhemmat/ auto/ kaikki edelläolevat. No ANTEEKSI että en kärsi tarpeeksi!!”

    Feelaan tätä kohtaa niin paljon 😀 Kun hetkeksi pääsee viettämään omaa aikaa ja olemaan ystävien kanssa ja kertoo että nyt on ollut kyllä tosi rankkaa niin eiköhän sieltä tule kaiken maailman syyt miksi en saisi tuntea pahaa oloa. Tai siis mikä saa ihmisen sanomaan toiselle äidille että ei et saa valittaa. Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta jotenkin äitiys leikataan kokonaan pois normaalista elämästä. Silloin kun valitsin tulla äidiksi niin menetinkö mahdollisuuden olla vain minä? Ennen sain valittaa vaikka ruohon väristä, mutta nykyään kolmen tunnin yöunilla pitäisi pärjätä loistavasti, koska minulla on vain yksi lapsi.