Exäni uusi rouva järjesti lapseni syntymäpäiväjuhlat tietämättäni
Huono Äiti sai avautumisen exän uudesta: Pakko avautua – saako exäni uusi järjestää lapsemme synttärit kertomatta minulle äidille siitä?
”Toivottavasti voitte auttaa, sillä olen niin hukassa, etten tiedä mitä tehdä. Erottiin mieheni kanssa kuusi vuotta sitten. Se oli yhteinen päätös, joten kummallakaan ei ollut syytä katkeruuteen tai muuta sellaista. Meillä on kaksi lasta yhdessä.
Mieheni meni uudelleen naimisiin puolitoista vuotta sitten. Uudella vaimolla on meidän lapsiamme paljon nuorempi lapsi ja hän on exääni paljon nuorempi. Uuden puolison jälkeen exä on täysin muuttanut lasten elatusmaksuja ja yhteydenpitoa koskevat sopimuksemme. Tiedän, että hänen vaimonsa on se, joka painostaa muutosten tekemiseen, sillä ex-mieheni on aina ollut rento tyyppi ja hänen kanssaan on voinut sopia asioista. Hänen luonteellaan ei sekoiteta asioita, varsinkin kun siihen ei ole mitään syytä.
Exäni uusi puoliso ylittää rajan usein ja haluan lopettaa sen. Esimerkiksi hän järjesti tyttäreni syntymäpäiväjuhlat selkäni takana. Sain tietää siitä vasta, kun patistin tytärtäni jakamaan juhlakutsuja koulussa itse suunnittelemaani juhlaan ja muut vanhemmat kertoivat, että he olivat jo saaneet kutsun! Siis kutsun exäni kotiin uuden vaimon järjestämiin juhliin!
Tiedän jo, että saan vastauksia, olet vain hankala ja katkera ex-vaimo, mutta en ole! Meillä oli hyvät välit kunnes exä meni yhteen naisen kanssa, jolla on paljon pienempi oma lapsi ja jonka lapsen tapaamissopimuksen tahdissa meidänkin sopimuksemme muuttuivat ja jonka naisen tempaukset ovat kokolailla kaikki sellaisia, joilla lähinnä yritetään sotkea pakkaa ja saada minut, lasten äiti ihan kummalliseen valoon.
Voiko kyse olla mustasukkaisuudesta sitä kohtaan, mitä meillä oli exäni kanssa ja se pitää tuhota? Ettemme saisi olla edes ystäviä eronneina vanhempina?
Nimimerkillä Pakko vaan avautua
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 45 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ihmettelen miten joku erovanhempi, esim se äiti ei yhtään mieti miten toimii ja haastaa riitaa toiseen perheeseen yhteistä lasta käyttäen lyömäaseena. Kannattaisi miettiä mitä myöhemmin vuosien päästä lapsi sanoo kun hän kuulee miten pirullinen toinen vanhempi on ollut ja miten on toiminut toista vanhempaa vastaan ja jopa silloin pienen lapsensa nimissä.
Tottakai on kyse mustasukkaisuudesta. Se on tuhoava voima.
Miehiä viedään kuin lammasta tuollaisissa tilanteissa. Mies ei halua riitaa ja siksi hiljaa hyväksyy kaiken.
Oletko Sinä mustasukkainen?
Ja ylipäätään ajattelen,että kuinka tyhmä nainen tai mies pitää olla,joka kuuntelee oman lapsen äidin tai isän haukkumista.Jos oman lapsesi vanhempaa et kunnioita,niin siitä voi päätellä mikä arvostus on suakin kohtaan eron tullessa.Eli älä turhaan nostata itseäsi haukkumalla exää tai nyxää.Kyllä terveet ajattelevat vanhemmat haluavat lapsilleen näyttää ja opettaa ,että arvostavat toisiaan erosta huolimatta.Ja lastenkin on helpompi hyväksyä uusi ihminen elämäänsä ,kun näkee,että äiti tai isä uutta kumppani kohtelee kunnioittavasti.
Täällä kovin paljon exiä moititaan mustasukkaisuudesta jne.
Mulle oli heti päivänselvää etten mieheni exän varpaille asti.Kunnioittavat hyvät välit.He sopii vanhempina lastensa asiat ja minä sovin omieni oman exäni kanssa.
Vanhemmat on omien lastensa asiantuntijoita.Voin rehellisesti sanoa,että toisen lasta ei koskaan voi rakastaa kuin omaansa.Toki voi olla tilanteita,joissa biologisista vanhemmista ei ole kasvattamaan.Mutta meillä on ihan molemmissa perheissä eletty ihan normaalia perhe elämää ja lapsia kasvatettu yhdessä.Ja näin se on,että vanhemmuussuhde on ja pysyy,kuten joku kirjoitti.Ja eipä itselläni oo käynyt mielen vieressäkään alkaa järjestää syntymäpäiviä tai muuta keskustelematta lasten vanhempien kanssa.Ja he hienosti ne yhdessä sopii ja järjestää aina.Ja mieheni ex käy minunkin lasten synttäreillä,jotka ihan itse exäni kanssa sovin ja järjestän.
On hyvin tavallista, että uusperheen myötä on sääntöjä, aikatauluja ja kaikkea muuta mietittävä uudelleen. Joustoa ja ymmärrystä pitäisi olla puolin ja toisin. Älytöntä olisi, jos oman exäni elämään ei uuden puolison aikataulut ja lapset vaikuttaisi mitenkään. Eihän sellainen suhde edes olisi onnellinen, ja onnellinen haluan hänenkin olevan.
Tekstin perusteella on vaikea sanoa, mikä todellinen tilanne tässä on, mutta se mikä itselleni tästä eniten nousee huolena on se, ettei lapsi ole asiasta maininnut äidilleen. Oli siis tilanne mikä tahansa, lapsi kokee olevansa välikädessä. Siihen äidin kannattaisi enemmänkin kiinnittää huomiota kuin exän ja uuden puolison syyttelyyn.
Mä mietin myös sitä,että lapsi laitetaan välikäteen…kyllähän lapsen pitää saada molemmille vanhemmille kertoa kaikista asioista mitä näkee ja kokee.Mutta kannattaa muistaa,että lapselle yleensä ne omat oikeat vanhemmat on tärkeimpiä.
Ja mitä mieltä olette tällaisesta:Ihana lastenvalvoja sanoi meille,kun sopimuksia tehtiin,että ajatelkaa asioita niin,että te aikuiset sopeudutte.Ero on melkoinen taakka pienelle lapselle kannettavaksi ja sen mukanaan tuomat elämänmuutokset.
Reagoisin täysin samoin. Onhan tuo sinulle tosi noloa, ja myös lapsellesi joka joutuu olemaan siinä välissä.
Juuri eilen tunsin erittäin suurta hämmennystä, kun ymmärsin että tyttäreni ystävän äiti ei tiedä että hänen lapsestaan on tulossa isosisko isänsä uuden suhteen myötä. Onneksi en itse sitä möläyttänyt, kun ajoissa ehdin tajuta, että ei oikeasti tiedä. Tämä tuleva isosisko on erittäin onnellinen asiasta, mutta joutuu sen äidiltään salaamaan. Minusta erittäin väärin tämäkin.
Tuosta noloudesta sanoisin, että nolous on kokonaan äidin puolella. Järkyttävää miten lasta rakastava vanhempi on noin mustasukkainen, että riitelee siitä, että lapsen toisessakin kodissa on rakastavia ja huoltapitäviä ihmisiä, vaikkei biologisia vanhempia olekaan. Ero on ero ja nyt elämä täytyy sopeuttaa sen mukaan. Juhlia voi järjestää vaikka miten paljon, välittäminen on paljon harvemmassa. Rakkaus ei lopu rakastamalla. Äidille sanoisin, että löysää sitä hermoa päässä ja eläkää molemmissa kodeissa ilman kateutta ja pelkoa kakkoseksi jäämisestä. Kyllä lapsi rakastaa, jos rakastaa, ei ole juhlista kiinni tuo. Juhlia voi vaikka millä teemalla. Tässä avautumisessa on ihan eri syyt kuin itse juhlat. Todellinen syy on on lapsen rakkaudesta kilpaileminen ja riittämättömyyden tunne, mikä on ihan turhaa.
Jospa hän järjesti juhlat miehensä eli lapsesi isän puolesta? Juhlien järjestäminen jää useinkin pariskunnan naispuolisen jäsenen kontolle. Miksi lapsellasi ei voi olla kaksia juhlia kun on kaksi kotiakin?
Onhan se vieraillekin hiukan outoa, jos kahdet juhlat juhlitaan samalle sankarille.
Niinkö? Ei molempiin juhliin tarvitse kutsua samoja henkilöitä, vaan äidin luona pidettäviin juhliin voi kutsua lähinnä äidin puolen sukua ja tuttavia, isän luona pidettäviin juhliin taas isän sukulaisia ja tuttavia. Olen kuvitellut, että niin toimitaan usein, jos päivänsankarilla on kaksi kotia. Uskoisin, että se on lapsesta hauskaa. Ja olenpa kuullut sellaistakin, etteivät kaikki entiset ja nykyiset mahdu saman katon alle, joten sikälikin kahdet juhlat olisivat toimiva konsepti.
Olen niin samaa mieltä. Meidän puolen suku ei kyllä mahdu ex-miniän kekkereihin. Sen verran on mitta tullut täyteen, että pysyttelemme omillamme niin juhlakin tuntuu juhlalta!