Tosielämä ei ole ihan samanlaista kuin Facebook-kuvista voisi päätellä. Tässä nimimerkin ”Ihan sama” tunnustuksia ihan tavallisesta elämästä.

”Kun sain lapsia olin todella huolissani rintamaidosta ja pituuskäyristä ja ihottumasta ja kaikesta siitä, mistä muutkin olivat huolissaan. Lopulta lapsia siunaantui 4, ja heistä yksi erityisen siunauksellinen erityislapsi. Jossain niistä kaikista huolehtimisen välillä aloin laiminlyödä itseni ja omat tarpeeni ihan totaalisesti. Nyt minusta on tullut raato, joka

  • ei koskaan pese illalla hampaitaan
  • menee aamun palaveriin eilisissä alusvaatteissa
  • ravistelee lasten vaatteita ja käyttää ne uudestaan suoraan pyykkikorista
  • ei aja säärikarvoja ellei ole joku tilaisuus uimahallissa ja niitä on harvoin
  • syötän jatkuvasti lapsille eineksiä
  • en jaksa pilkkoa lapsille hedelmiä
  • en käy marjassa enkä sienessä
  • käytän koko ajan omaan tukkaani kuivashampoota, jotta saan vähän lisäaikaa tukanpesuun
  • en harrasta mitään
  • en käy elokuvissa
  • en käy konserteissa
  • en saa edes kaktusta menestymään
  • en siivoa, enkä edes kierrätä
  • en kauheasti jaksa leikkiä lattialla Legoilla
  • en leiki myöskään mieheni kanssa, jonka kanssa ollaan lähinnä kavereita

Tänä vuonna ajattelin kumminkin tehdä piparkakkutalon ja pipareita muutenkin. Sitä odotellassa voi vaan todeta, että katos, mun elämä hävisi johonkin eikä todellakaan kukaan varottanut tästä etukäteen. Toisaalta, lapset on tosi täysjärkisiä ja ok. Siitä kiitollinen.

Nimim. Ihan sama -fiilis

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

5 vastausta artikkeliin “"En koskaan uskonut päätyväni tähän tilaan"”

  • Miuku sanoo:

    Ihanaa! Olen aivan samanlainen – ja tyytyväinen. En masentunut tai ahdistunut. En ole onneton. Osaan erottaa olennaisen. Tiedän rajani. Olen tarpeeksi hyvä.

  • Juuuhana sanoo:

    Voi sinua Ihana Äiti <3 Ihan täysin saman olen kokenut, nyt lapset,kaikki kolme ovat aikuisia, ja fiksuja sellaisia.
    Saman miehen,lasteni isän kanssa jatkamme eloa, nyt on "lapsina"kaksi kissaa ja kaksi koiraa,ja mikään ei ole muuttunut 😀

  • mie sanoo:

    Surullista luettavaa. Ihan kuin lapset olis vieny kirjoittajan elämän. Toivottavasti kaikki äidit ei koe näin. Kuulostaa masennukselta.

    • Masistelija sanoo:

      Juu tuttua on ja mul on masennus.. Oon työssäkäyvä, 4:n peruskouluikäisen lapsen totaali yh. Nyt jäin saikulle. Masennukseen vaikuttaa monet elämän aikana kokemat surut ja kriisit. Niihin olen hakenut apua psykoterapiasta, koska en halua olla sellainen äiti kuin ed. lista kuvastaa.. Lapset vieny välillä uupumuksen äärirajoille. Mutta haluan parempaa elämää. Eli sellasta mistä nauttii koko perhe.
      Siis pikkulapsiaikana kotiäitinä ollessa oli myös tuota, mutta se meni siihen piikkiin ku asuttiin pitäjillä eikä ollut ”vaaraa” tavata muit ihmisii kävelylläkää käydes.. Silloin sai olla vähä homssuisenki oloinen.
      Eikö tämän artikkelin kirjoittaneen mies ole huomannut uupumuksen merkkejä puolisossaan? Onkohan kirjoittaja huomannut itsessään mielialamuutoksia/alavireyttä? Juttelua vaan, eka miehelleen ja sit vaik neuvolakäynnillä avautus arkioloista.

  • yksinäinen sanoo:

    Sama täällä. Lisää listaan vielä, että en tapaa enää ystäviä ja näin ollen niitä ei enää ole. Perhe ja työ vienyt kaiken ajan ja tietenkin oma vika ettei jaksanut ylläpitää suhteita yllä ja nyt saan kärsiä..