”Olen ollut avopuolisoni kanssa 7 vuotta yhdessä. Meillä on uusioperhe ja kaikki lapset kutsuvat nykyistäni iskäksi. Isänä hän on ihan ok, toki hellyyttä voisi antaa enemmän ja olla paikalla enemmän, onhan hän yrittäjä joten aikaa perheelle ei kovin liikene. 5 vuotta sitten hän sairasti burn outin, ja sen jälkeen hän tuli uskoon. Itse olen uskonnoton ja kysyin mieheltäni usein suhteen alussa uskooko hän jumalaan ja vastaus oli silloin ”en tiedä”. Nyt hän uskoo että maapallo on 6000 vuotta vanha, sekä hän tuntuu uskovan että maapallo on myös litteä!

Tuntuu että jollain tasolla hän sekosi burn outin jälkeen, sillä hän uskoo myös moniin salaliittoteorioihin. Hän on hyvin varma näistä asioista. Minä olen alkanut pitää häntä todella tyhmänä, jotenkin ei enää lainkaan kiinnosta mitä hän suustaan päästää. Meillä ei ikinä ole ollut intohimoa ja suhteen alusta alkaen minulla on ollut aika sekavat tunteet häntä kohtaan. Tilanne alkaa olla sellainen että haaveilen asuvani muualla, sekä ihastun herkästi muihin miehiin.

En ole koskaan pettänyt häntä, enkä petä. Hänen suhtautumisensa elämään on negatiivinen, hän ei oikein tue minua asioissa joita haluan tehdä ja koen että en voi olla oma itseni hänen seurassaan. Hän on kuitenkin luotettava, raitis, savuton ja tekevä, mutta siihen hyvät puolet taitavat jäädäkin minun näkökulmastani.

Monet luulevat että olen onnellinen hänen kanssaan mutta en ole. Tuntuu, että sydämeni ei ole ”kotona” hänen kanssaan. Lapset ovat vielä aika pieniä. Olemme käyneet perheneuvolassa juttelemassa ongelmistamme. Tuntuu että olisin mieluummin sinkku lopun ikääni kuin hänen kanssaan. Yritänkö sinnitellä vielä yhdessä, lasten takia, vai olenko paska ihminen joka hajottaa perheen?”

Nimim. Sekaisin suhteessa

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Kuva Adri Tormo.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

11 vastausta artikkeliin “”Apua, puolisoni muuttui enkä enää kunnioita häntä””

  • M sanoo:

    Sanon vaan tuohon ”ei koskaan intohimoa ja sekavat fiilikset alusta asti” – ihminen helposti muokkaa muistojaan tarpeen mukaan. Uskon että taustalla on kuitenkin syvempiäkin tunteita.
    Suhde on ilman muuta kriisissä ja vaihtoehdot on erota tai rakentaa pitkää suhdetta. Sen ratkaisemiseksi pitää a. olla itsellesi ehdottoman rehellinen ja b. molemmilla olla halu rakentaa yhdessä pitkä suhde, halu ylittää vaikeat ajat

  • Mummeli sanoo:

    Kun joku tuolla lailla hurahtaa johonkin järjettömään ”uskontoon” voi ajan kanssa muuttua vaaralliseksijos ei muu perhe muutu mukana. Minä ainakin lähtisin lapsineni ennen kuin mitään vakavaa tapahtuu sillä sitä melko varmasti tulee taphantumaan jos ei taivu mukaan hulluuteen.

  • Jepjep sanoo:

    No ei kai siinä auta kun joko repiä lapset irti siitä miehestä tai lähtee ja jättää ne lapset sen kiltin isän luokse. Ajattele lapset vois saada rakkaan äitipuolen joka jakaa yhteisen ajatusmallin isän kanssa ja lapset sais tuntea kuuluvansa perheeseen. Lapsen koti on vanhempien parisuhde joten miksei. Sitä en tiedä mitä siitä tulis jos äitin kanssa asuis joka ei osaa kunnioittaa toisia ihmisiä ja pitää heitä tyhminä.

  • Tutulta kuulostaa sanoo:

    Savuton, raitis ja tekevä on asioita mitä minä arvostan. Raittius jopa niin suuri, että sietäisin ateistina uskovan puolisonkin, jos hän vain olisi raitis. Niin paljon on alkoholi elämääni pirstonnut.
    Mutta jos tuntuu, että hänellä voisi olla ihan skitsofreniakin olisi se pohdinnan paikka, enkä voisi skitsofrenisen kanssa yhteiseloa jatkaa.

    Minulle tulee ikävä kyllä tästä tekstistä kuitenkin sellainen olo, että kirjoittaja olisi kontrolloiva muutenkin ja siksi varovaisesti esitänkin kysymyksen onko mahdollista, että koska tunteesi ovat aina olleet miestä kohtaan sekavat ja intohimoakaan ei ole ollut, niin olet ehkä kontrolloivana ihmisenä ottanut ensimmäisen mahdollisen tavallaan uhriksi, jota pompotella, muokata ja käskyttää alusta alkaen?
    Nyt kun et enää sitä voi tehdä koet täydellistä kunnioituksen puutetta ja pidät häntä tyhmänä. Se on hyvin yleistä narsisteilla ja kontrolloivilla ihmisillä. Tunteet ei koskaan syvene, mutta ykskaks muuttuvat jääksi.

    Jos joskus olisit rakastanut aitoa häntä, etkä miestä, jonka hänestä muokkasit, et kokisi nyt ehkä niinkään kunnioituksen puutetta, vain erilleen kasvua. Tietäisit, että hänessä pohjimmiltaan oli tämä kaikki jo tavatessanne.

    Miksi ylipäätään olet tivannut onko hän uskovainen? Sekin on tyypillistä narsisteilla ja kontrolloivilla ihmisillä, että nähdään toisen heikko tai tärkeä, mutta herkkä kohta ja tivaamalla, ivaamalla kutistetaan se pois tästä uhrista juurikin jatkuvasti kyselemällä asiasta se hoituuu.
    Jatkuvasti rivien välistä osoitetaan, että jos olet sellainen tai arvostat sellaisia asioita olet alinta kastia, etkä ole silmissäni mitään. Suoraan ei sanota mitään näistä, vain kauniisti kiertäen.

    Voin olla väärässäkin, mutta tästä tekstistä minulle tulee vahvat vibat siitä, että olet vain muokannut jotain vastaantulijaa ja täyttänyt sillä omia tarpeitasi, mutta pohjimmiltaan et ole koskaan aitoon häneen halunnutkaan tutustua ja nyt kun hän alkaa olla oma itsensä sinä tunnet halveksuntaa ja kiukkua, mutta et lähde siltikään. Et lähde ennen kuin voitat

    • Mummeli sanoo:

      Narsisti ei toisilta neuvoa kysy joten taisi mennä se diagnoosi vähän vinksalleen. Narsisti ”tietää” aina olevansa kaikessa oikeassa eikä kaipaa kenenkään neuvoja. Taidat vain kuulua siihen ikävään naislajiin joka naisia vihaa.

    • Miia sanoo:

      Itse olen ateisti ateistisestä suvusta, enkä voisi ikinä olla parisuhteessa vahvasti uskovaisen miehen kanssa. Arvot ja maailmankatsomus olisivat niin suuresti ristiriidassa, ettei yhteiselosta tulisi mitään. Aviomieheni on ns. tapakristitty ja se on ihan ok, mutta esim. elämänsä jättämistä herran haltuun (=irtisanoutuminen vastuusta omaan elämäänsä) saa minut näkemään punaista. Eikä tämä liity millään lailla narsismiin.

    • Suripahde sanoo:

      Olet varmasti selvännäkijä tahi muu guru, kun yksittäisen tekstin perusteella lähdet ihmistä narsistiksi diagnosoimaan?
      Alkuperäiseen kirjoitukseen toteaisin, että mikäli koet, ettet arvosta ja rakasta kumppaniasi, lienee aika selvää, mitä kannattaa tehdä? Oikeasti tiedät omalle elämällesi parhaan ratkaisun itse, eikä sitä kukaan ulkopuolinen voi sinulle todeta.

  • Parisuhde ei ole elintärkeä sanoo:

    Onko teillä yhteisiä lapsia? Jos ei, niin asiaa ei tarvitse sen enempää miettiä. Jos olisit mieluummin yksin kuin hänen kanssaan, sinun tulisi olla yksin. Rahan takiahan monet sietävät kauheita mulk—teja kotonaan, mutta täällä ei sentään ole aivan pakko tehdä niin.

  • Hunaja sanoo:

    Ikinä ei pidä jäädä suhteeseen vain lasten takia. Lapset kyllä vaistoo jos sulla ei oo kaikki hyvin.

    • M sanoo:

      Missä suhteessa muka aina on kaikki hyvin? Jos puhutaan pitkästä avioliitosta, mahtuu vuosiin niin hyviä kuin huonoja aikoja ja kriisejäkin. Jotka lapset tosiaan huomaa. Ja ehkä oppivat että kaikesta selvitään ja yhdessä pysytään ja rakastetaan, niinä huonoinakin aikoina. Se on elämää.

  • Eroperheen lapsi sanoo:

    Haluatko näyttää lapsillesi että on pakko jatksaa ja yrittää, vaikka ei ole onnellinen? En usko,että lapsille tekee hyvää nähdä kärsivä parisuhde ja olettaa että se on normi. Jokaisella, myös sinulla on oikeus onneen. Joskus joku asia tuntui hyvältä, enää ei, ja se on okei. Lapsille on parempi nähdä yksinäinen ja onnellinen äiti kun riitelevä toisiaan väheksyvät vanhemmat.
    Ole iloinen niistä ihanista hetkistä joita sinulla oli miehesi kanssa, mutta ole valmis päästämään irti, kun huonoja hetkiä on ihania enemmän.