Laturaivo repii kansaa kahtia virkistysalueilla, suksisauvat ja nyrkit heiluvat. Mutta ei pidä erehtyä luulemaan, että latu on ainoa paikka osoittaa, että kyllä tästäkin jäyhästä kansasta tempperamenttia löytyy. Oikeasti suomalainen raivoaa missä vaan!

Rattiraivo

Klassinen raivo on rattiraivo, ja sehän syntyy pelkästään syystä ja asiasta. Nimittäin siitä, että muut ovat torveloita, jotka eivät osaa ajaa, ja jotka ovat saaneet ajokorttinsa pääsiäismunasta. Nämä urpot sitten päästetään liikenteeseen meidän kunnon ihmisten ja keskimääräistä parempien kuskien keskelle, ja siitä ei synny kuin kaaosta sekä läheltä piti -tilanteita. Raivo ilmenee tööttäyksinä, nyrkin- ja keskisormen heilutteluina, vihamielisinä kiihdytyksinä ja kurvauksina sekä solvausten huuteluna.

Lastenvaunuraivo

Lapsiperheet taas kohtaavat lastenvaunuraivoa. Se syntyy, kun itsekkäät vanhemmat jättävät tyhjät vaunut aivan vääriin paikkoihin. Kerrostalon rappuun niitä ei saa jättää, vaikka rappuun ei pääsisi kuin talon asukkaat, koska joku asukkaista raivostuu vaunuista niin, että sytyttää ne tuleen. Pyöräkellarissa olevat vaunut ovat tiellä kun kiskoo pyörää reippaana ulos kellarista, pihalla ne homehtuvat ja vanhemmat ovat idiootteja jos eivät sitä tajua. Muut ihmiset taas eivät pääse käyttämään hissiä kun lapsiperhe ajeluttaa hississä vaunuja ees ja taas.

Liikkeellä olevat vaunut aiheuttavat myös raivoa. Pinna palaa kun pienen tankin kokoiset lastenvaunut tukkivat ovensuut ja jalkakäytävät. Niillä ängetään vaarallisesti liukuportaisiin ja tungetaan hisseihin. Työmatkalaiset eivät mahdu raitiovaunuun eivätkä bussiin kun itsekkäät vanhempainvapaata viettävät laiskottelijat tunkevat niihin vaunuineen. He eivät välttämättä edes joudu maksamaan matkastaan, ja rattaissa retkottaa varmaan jo kymmenenvuotias lapsi! Aaaarg, kyllä lasten ja äitien ja isien paikka on vain ja ainoastaan KOTONA!

Kassahihnaraivo

Kassahihnaraivo on kauppareissujen suola ja pippuri. Kaupassa käymisen luulisi olevan jokaiselle aikuiselle ihmiselle tuttu operaatio, mutta kaikki eivät siellä siltikään pärjää. Meillähän on täällä Suomessa ne mahtavat välipulikat, joilla erotetaan kahden asiakaan ostokset toisistaan. Kaikki tietävät, että pulikka laitetaan omien ostosten perään. Aina, heti ja mukisematta. Vaan eipä onnistu! Siellä sitten vyöryvät ruispalat, tomaatit ja rahkapurkit sikinsokin, ja edeltävää urpoa pitää vähän ojentaa, kun on se kumma että ei kaupassa osata käydä! Muita kassahihnaturaajia ovat ne henkilöt, joille tulee yllätyksenä se, että ostokset pitää maksaa: kun kassa ilmoittaa hinnan, tuijotetaan ihmeissään ja aletaan vähitellen kaivamaan lompakkoa esille; sekä he, jotka muistavat kassalla unohtaneensa hiivan, ja lähtevät sompaamaan maitohyllylle puolen kilometrin päähän. Kiitti vaan, toiset meistä haluaisi täältä kotiin tämän vuorokauden puolella!

Ravintolaraivo

Ravintolan pitäisi olla mukavan yhdessäolon ja rentoutumisen tyyssija. No eipä todellakaan ole! Koko käynti on täynnä raivonpaikkoja: pöytäänohjauksessa kestää, ruokalista on ihan tyhmä eikä sillä ole sitä mitä haluaisin, ruoan tulossa kestää niin, että varmaan ovat lähteneet itse nostamaan perunat maasta ja onkimaan kalat, kun annos tulee se on kylmä, väärä ja pahaa. Viereisessä pöydässä parkuu lapsi ja lasku on liian iso. Että tämä oli kyllä VIIMEINEN KERTA kun tänne tulemme että tiiätte!

Odotustilaraivo

Odottamaan joutuu usein hilpeissä paikoissa, kuten työkkärissä, Kelassa, Verovirastossa ja lääkärissä. Koska muut paikalla olijat selvästi ovat työnvieroksujia, sossupummeja, veronkiertäjiä ja omasta syystään sairaita, he juonittelevat minkä ehtivät. Esimerkiksi kiilaamalla ja jotenkin vehkeilemällä vuoronumeroiden kanssa niin, että tällaiset kunnon kansalaiset joutuvat sietämään lusmujen touhuja ja sen päälle vielä aivastelua ja kröhinää, sairastaisivat kotonaan!

Vanhempainiltaraivo

Vanhempainillassa tapaa todella rasittavia vanhempityyppejä, kuten ne vanhemmat jotka aktiivisesti hoitavat kaiken (onko pakko olla noin yliluonnollisen reipas!!) ja ne vanhemmat jotka eivät hoida mitään (siis onko pakko lusmuilla koko ajan!). Lisäksi siellä on lässyttävä ja yliaktiivinen opettaja, juuri sellainen joka tuuttaa sulle Wilmamerkintöjä pitkin yötä, tai sitten opettaja on sellainen, joka ei yhtään ymmärrä että kuinka speciaali sun lapsi on ja kuinka speciaalia kasvatusta hän tarvitsee. Joka tapauksessa paras ratkaisu on viitata selkeän aggressiivisesti ja korottaa ääntä riittävästi, jotta viesti varmasti menee perille näille tumpeloille täällä.

Kahvilaraivo

Kahviloissahan ne eivät oikein osaa hoitaa asioita. Kerrankin kun mä sain latten vaikka piti tulla cappucino, sellaista se on kun ei asiakaspalvelu kiinnosta. Sellaisessa tilanteessa pitää näyttää että kuka käskee, minä maksavana asiakkaana vai joku tyhjäpäinen asiakaspalveluhenkilö! On ihan oikeutettua suuttua jos eivät osaa yksinkertaista tilausta toimittaa!


Ylin kuva Samuel Scrimshaw.

Kaavoitusiltaraivo

Se vasta onkin kummaa, että nämä kaupunkisuunnittelijat sun muut eivät osaa suunnitella kaupunkia vaikka se on niiden työ! Ne suunnittelevat esimerkiksi sellaista, että kaatavat just sen metsikön missä me käydään koiran kanssa aina joka ilta lenkillä, että meinaavatko että pissatan Mustin sitten niiden talojen pihoilla vai? Eivätkä ne ymmärrä, että eihän tässä kaupungissa ole tarpeeksi kohtuuhintaisia asuntoja, että se on kyllä kumma kun niitä ei voida rakentaa lisää. Lisäksi ne rakentavat kaikenlaisia asuntoloita ja sitten tippuu taas meidän asuntojen arvo, vaikka ollaan jouduttu ostamaan ne ihan itse eikä olla päästy asuntolaan asumaan. Kaavoittajille ja päättäjille pitää jonkun kertoa kuinka tämä asia on, ja naapurillekin kannattaa tilaisuudessa vetää pikku pulttindeerit kaikkien kuullen, niin ehkä se lopettaa nuo hömpätyksensä siitä että tänne mahtuvat kaikki asumaan! Naapuri ei ainakaan mahdu!

Naapuriraivo

Naapurit eivät mahdu minun kanssa samaan lähiöön, mutta kummasti ne siellä jytkyttävät kantapäitään lattiaan yläkerrassa koko ajan kuin mikäkin norsulauma. Ja pesevät pyykkiä yöllä ja käyvät suihkussa ja vessankin vetävät. Naapureille on parasta kommunikoida raivokkailla heippalapuilla rappukäytävässä, mutta joissain tilanteissa myös ovella rähjääminen tai ylläreiden tunkeminen postiluukusta voi olla toimiva idea! Omakotitalossa naapurin ojennusmahdollisuudet ovat vielä paremmat. Jos he eivät vaikka tajua siistiä rumaa pihaansa, voi pihalle tilata kipattavaksi lavallisen sepeliä tai muuta hauskaa. Oppivathan olemaan!

…tai sitten ehkä itse kunkin pitäisi välillä oppia pistämään vähän jäitä hattuun ja antaa asioiden olla. Onhan se aika raskasta jos joutuu koko ajan raivoamaan jostakin!

P.S. Oletko sinäkin ostoskorikyylä?

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.