Äitienpäivän alla mies lähestyi meitä ongelmalla. Hän on huolissaan vaimostaan, joka puunaa, keittää, paistaa, leipoo, jynssää, järjestää, härvää ja suorittaa.

Miehen kysymys kuului näin:

”Miten voisin sanoa vaimolle, että hän tekee jo enemmän kuin tarpeeksi, ja että hän voisi ihan hyvin hellittää ja laskea rimaa? Miten voin sanoa hänelle, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä? Että kotona ei tarvitse olla täydellisen siistiä? Eikä kaiken tarvitse olla itsetehtyä ja kotona leivottua?

Kukaan ei vaadi näitä asioita häneltä. Koti on riittävän, tavallisen siisti. Rentous ja nautiskelu on kokkaamisesta ja leipomisesta jo kaukana. Perusasiat ovat kunnossa, läävässä emme elä, mutta se ei riitä naiselle, joka suorittaa ja suorittaa.

Hän ei toteuta itseään vaan kärsii. Miten voin sanoa hänelle, että relaa?”

Moni nainen ja varsinkin äiti on suorittaja. Taustalla on varmaan se tunne, että kaikkea tekemistä arvostellaan koko ajan. Arvostelun pelon takia pitää suorittaa, jotta kukaan ei pääse syyttämää huonoksi äidiksi, vaimoksi ja ihmiseksi.

Osa paineista voi olla itse kehitettyjä. Voi olla, että se pahin arvosteleva ääni kaikuu vain omassa päässä.

Siitä huolimatta on ihan totta, että naisilla on kovat paineet olla hyvä äiti, hyvä puoliso ja hyvä ihminen. Äitejä yhä edelleen arvostellaan sen mukaan, miten he synnyttävät, ruokkivat lapsensa ja kasvattavat heidät. Harva se päivä saa lukea mielipidekirjoituksia, joissa äidin valintoja ja toimintaa arvostellaan. Kyttäämisen ja lyttäämisen kulttuuri on voimissaan nykypäivänäkin.

Lisäksi arvostelunaiheita on tullut lisää ja lisää verrattuna aikaisempiin vuosiin. Äiti on liikaa somessa! Äiti antaa lastensa olla liikaa somessa! Äiti ei käy kuntosalilla! Äiti treenaa niin paljon, että lapset kärsivät! Äiti ei osta luomua! Äiti siivoaa yksin marttyyrina! Äiti on niin laiska että ei edes siivoa omaa kotiaan vaan maksaa siivoojalle! Ja kuten näistä esimerkeistä käy ilmi, äidin ja naisen osa on usein se, että teetpä mitä tahansa, teet jotain väärin.

Hyvä äitiyshän ei tietenkään riitä, vaan pitää olla hyvä vaimo, hyvä rakastajatar (toki sille omalle miehelle ja mielellään niin, että kyseinen mies on AINOA jonka kanssa koskaan on oltu sillee), hyvä ystävä, hyvä työntekijä, hyvä tytär, hyvä sisarus ja hyvä kansalainen! Tästä kaikesta hyvänä ihmisenä olemisesta pitää suoriutua hoikkana mutta treenattuna, kauniissa mutta käytännöllisissä vaatteissa (koska ulkonäköönsä liikaa panostava nainen on epäilyttävä!) ja tukka joka päivä kuin kampaajan jäljiltä. Puuh!!

Te mieslukijat, uskokaa tai älkää, mutta meitä naisia ihan oikeasti arvostellaan näistä asioista kotona, koulussa, töissä, lehdissä, netissä ja jopa kadulla. Tämä ei siis ole sellainen juttu, että ”höpsispöpsis, mitäs sinä hupsu nainen turhaan luot itsellesi noita paineita!”. Naisille ihan oikeasti saatetaan vaikkapa kadulla sanoa, että sietäisi sunkin laihduttaa.

Naisen on myös vaikeampi relata sen kodin sisustuksen ja siivouksen suhteen, koska kylässä kävijät eivät koskaan, siis KOSKAAN ajattele, että onpas tämän perheen isäntä laiska siivoamaan ja onpas sillä kaamea maku. Naisesta näin voidaan ajatella.

Ongelma siis on todellinen. Paineet ovat oikeita, eivät kuviteltuja. Mutta mitä niiden kanssa pitäisi tehdä?

Pitääkö näännyttää itsensä yrittäessään olla täydellinen äiti, täydellinen vaimo ja täydellinen ihminen, joka tarjoaa täydellisesti kreemikoristeltua kakkua täydellisesti katetussa äitienpäiväpöydässä täydellisesti puettuna ja föönattuna? Pitääkö elää kuten neuvoa kysyneen miehen vaimo: puunata, kokata ja härvätä voimiensa äärirajoilla?

No ei pidä!

Hyvä neuvoa kysynyt mies, sano vaimollesi näin: Sinä olet uskomaton. Saat niin paljon aikaan ja jaksat tehdä vaikka mitä! Kotonamme on kaunista ja leipomuksesi parhaita mitä olen koskaan syönyt. Arvostan kaikkea, mitä teet, ihana rakkaani, mutta en vaadi sinulta mitään. Haluan, että sinun elämäsi on mukavaa ja rentoa. Pyydän sinulta tänä äitienpäivänä, että keskittyisit koko tulevan vuoden seuraavaan äitienpäivään saakka siihen, että pakollisten juttujen päälle teet vain niitä asioita mistä nautit. Jos sinua ei huvita leipoa, niin minä haen pakastepullat. Jos sinua ei huvita siivota, niin minä otan vieraiden edessä syyn sotkusta niskoilleni. Olet minulle tärkeä, enkä halua että palat loppuun tehdessäsi sellaisia asioita, joista et nauti.

Sinä lukija, joka uuvutat itsesi pakkosuorittamisella, lue edellinen kappale tarkoitettuna itsellesi. Ja sen jälkeen: anna olla! Viisveisaa paineista ja vaatimuksista ja odotuksista. Leivo ja puunaa ja treenaa ja suorita jos aidosti pidät siitä ja voit hyvin. Jos et, niin anna piut paut kaikille ”pitäisi”-ajatuksille ja RELAA. Anna se päätös äitienpäivälahjaksi itsellesi.

Tuntuuko liian vaikealta? Mieti näitä:

– Riittävän hyvä on ihan tosi hyvä. Täydellisyyden tavoittelu on ihan loputon suo, jonne vahvinkin uppoaa.

– Et ikinä, koskaan, milloinkaan tiedä totuutta muiden elämästä. Unohda vertaileminen, ihan oikeasti. Vertaileminen tekee sinut onnettomaksi. Myös silloin, kun vertaat johonkuhun jolla ”menee huonommin” – oikeasti vahingonilo ei ole edes iloa, se on ilkeyttä.

– Suhtaudu kriittisesti vaatimuksiin. Kuka käskee, miltä sinun pitää näyttää tai miltä sinun kotisi pitää näyttää?

– Usko viimeistään nyt, että kukaan ei pysty kaikkeen. Olet varmasti vahva, sitkeä ja päättäväinen, kukaan ei epäile sitä. Siltikään sinä et pysty kaikkeen. Ja miksi sinun edes pitäisi pystyä?

– Hyväksy muutos. Joinain aikoina olet täynnä energiaa ja toisina et. Älä vaadi itseltäsi robottimaista, samantasoista suorittamista joka päivä.

– Aina ei tarvitse saada mitään aikaan. Opettele nauttimaan hetkestä sen sijaan että saisit iloa vain lopputuloksesta. Ihmisellä on hyvä olla tavoitteita, mutta voit myös vaikkapa harrastaa ilman, että sinun tarvitsee saavuttaa harrastuksessasi yhtään mitään.

– Sano vastaan sille päässäsi kaikuvalle arvostelevalle äänelle. Sano sille vaikka ”höpönlöpön” joka kerta, kun päässäsi alkaa nalkutus siitä, mitä kunnon äiti ja nainen nyt tekisi. Niin kauan kuin pidät itsesi ja perheesi siltä osin suunnilleen terveinä ja hyvinvoivina kuin se omassa vallassasi on, teet ihan tarpeeksi.

– Usko omaan arvoosi. Sinä olet hyvä ja kelpaava jo nyt. Sinun ei tarvitse suorittaa kelvataksesi jollekulle. Jos elämässäsi on ihmisiä, joille mikään ei riitä (siis aikuisia ihmisiä, kukaan ei ole vielä tavannut kolmevuotiasta saatika teiniä jolle riittäisi yhtään mikään), mieti onko sinulle hyväksi olla heihin yhteydessä.

Hyvää äitienpäivää sinulle, joka olet äiti ja sinulle, jolla on tai on ollut äiti. Sinä riität, tuollaisena.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Yksi vastaus artikkeliin “Äitienpäiväterveiset mieheltä: relaa, sinä riität!”

  • Äiti 74 sanoo:

    En minä ainakaan riittänyt, mikään ei riittänyt, aina olisi pitänyt tehdä enemmän ja uskalsinpa pyytää miestä tekemään jotain, oli heti sota pystyssä. Ikinä en saanut mitään äitienpäivä tai synttäri lahjaksi, koska en ole hänen äitinsä. Päiviä siinä missä muutkin. Joten tein ja puunasin itseni loppuun, enkä osannut lopulta edes istua. Nyt saan , kun pistin äijän vaihtoon