Äitienpäivämainoksissa ja mielikuvissa äitienpäivää juhlii vähintään ydinperhe, kenties useampikin sukupolvi. Totuus on usein muuta.

On perheitä, joissa ei ole kuin yksi vanhempi. Ja on perheitä, joissa on kaksi vanhempaa, mutta toista ei äitienpäivän vietto kiinnosta. Sitten on perheitä, joissa surraan kuollutta tai sairastunutta mummoa tai äitiä. Heitä, joilla ei ole äitiä tai lasta, tai joille äitienpäivä on raskasta ja surullista aikaa, on paljon.

Jos siltä tuntuu, äitienpäivää voi juhlia tilanteesta huolimatta. Se ei ole tarkoitettu vain ydinperheessä onnellisina eläville ihmisille, vaan ihan kaikille.

Kuitenkin, jos oma äitiys ei mahdu idylliseen kuvaan, tai omaa äitiä ei ole tai suhde häneen ei ole ruusuinen, voi äitienpäivä ahdistaa ja sen vietto suorastaan pelottaa.

Toimi näin:

Valmistaudu

Vastaeronneen tai leskeytyneen ensimmäinen äitienpäivä uudessa tilanteessa voi olla painajaismainen. Sama koskee sitä tilannetta, jossa oma äiti on kuollut tai sairastunut. Voi olla, että asiaa ei mieluummin edes ajattele, mutta valmistautuminen on parempi strategia.

Mieti, mitä haluat tehdä ja kenen kanssa olla, ja yritä järjestää asiat niin. Suunnittelemattomuus ja yksinäisyys voivat pahentaa ahdistusta entisestään.

Sano suoraan, mitä haluat

Ehkä lapsesi ei ymmärrä tehdä korttia. Ehkä puolisosi ei tajua järjestää asioita. Ehkä ystäväsi eivät ymmärrä, että et kestä olla yksin.

Sano suoraan, että haluat kortin, haluat syömään tai tarvitset seuraa. Sano, jos haluat kyydin hautausmaalle, sano jos haluat jättää koko päivän sikseen. Surevana ja ahdistuneena helposti eristäytyy, ja muiden ”vaivaaminen” tuntuu hankalalta. Pyydä rohkeasti.

Unohda syyllisyys

Äitienpäivä voi tuoda mieleen paljon syyllisyyden tunteita. ”Olen huono lapsi.” ”Olen huono äiti.” ”Olen epäonnistunut koska olen eronnut.” ”Olen kelvoton koska saan keskenmenoja.” ”Olen paha koska olen tehnyt abortin.” ”On väärin juhlia tässä tilanteessa.” ”En käy/ en käynyt katsomassa äitiäni tarpeeksi.” ”En ole saanut tehtyä puolisostani äitiä.” Unohda sinua piinaavat ajatukset.

Sinä saat viettää äitienpäivää kuten haluat. Sinä saat viettää äitienpäivää oli tilanteesi mikä tahansa.

Keskity siihen, mitä sinulla on

Jos äitisi on kuollut, totta kai suret. Jos olet menettänyt lapsen tai et ole saanut lasta, totta kai suret. Surua ei tarvitse piilottaa tai unohtaa, mutta menetyksiisi keskittyminen tekee olostasi vain pahemman. Yritä nauttia edes hetki siitä, mitä sinulla on.

Älä vertaile

Sinun äitienpäivässäsi on kyse sinusta ja sinun perheestäsi. Se, mitä muut tekevät, mitä muut saavat lahjaksi ja miltä muiden elämä näyttää, ei liity sinuun. Älä mene selaamaan somea, jos tuntuu pahalta nähdä kuvia muiden onnesta, brunsseista ja lahjoista. Ja jos kuitenkin menet, muista, että kuvat ja päivitykset eivät ole koko totuus. Monilla meistä on murheita, ja äitienpäivänä suuriakin sellaisia. Vertailu on täysin turhaa.

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “Ahdistaako äitienpäivä? Toimi näin!”

  • Moon sanoo:

    Äitini ei ole koskaan tukenut minua aikuisiällä, vaikka on käytännössä ainut omaiseni. Hän ei ole pitänyt edes mitään yhteyttä oikeastaan koskaan, vain joku kahden sanan tekstiviesti kerran tai kaksi kuussa, mutta ongelmani eivät häntä kiinnosta. Miehensä on hänelle huomattavasti tärkeämpi, Se näkyy kaikessa. Isäkin on kuollut ajat sitten, eikä hän hoitanut velvollisuuksiaan, vaan laiminlöi kasvatuksen.

    Äidillä todettiin nyt keväällä syöpä, johon hän melko varmasti menehtyy. Olen käynyt katsomassa monta kertaa kun hän on vielä kotona, mutta minun kuulumiset ei kiinnosta eikä niitä kysytä, kuten ei yleensä ennenkään. Ymmärrän, että hänellä on nyt rankkaa, mutta niin on minullakin. Tilanne on todella vaikea ja olen käynyt terapiassa, sillä en jaksa tällaisessa tilanteessa yksin. Edes äidin sairaus ei ole herättänyt hänessä normaalia omaisen kiinnostusta. Kun laiminlyöntiä oli jo lapsena, on tilanne erityisen vaikea ja tunnelmat hyvin ristiriitaiset. Jään täysin yksin kun äiti kuolee, hän on ainoa omaiseni, vaikka ei yhteys on mikä on.

    En todellakaan tiedä mitä teen huomenna äitienpäivänä, laitanko vain viestin vai mitä. Äidistä ei ole taas kuulunut yhtään mitään päiväkausiin, odotan että hänkin laittaisi edes viestiä joskus, mutta ei. Puhelin hänellä kyllä käydessä soi paljon, eli yhteyksiä muihin on. Tämä on ollut tietenkin rankkaa, että oma äiti syrjii. Omaa perhettä minulla ei ole tukena, eikä tällä hetkellä työtäkään melko uudesta ammatista huolimatta. Tulevaisuutta ei kiinnosta edes ajatella.