”On paljon lapsia, myös aikuiseksi ehtineitä, jotka kokevat äitinsä olleen ”tuhoava äiti”. Olla tuhoava äiti on eri asia kuin olla ”huono äiti”. Itsensä huonoksi äidiksi kokeva nainen voi olla äititaidoiltaan hukassa, toisinaan paljonkin. Huono äiti saattaa kärsiä kroonisesta uupumuksesta, sellaisesta, joka ei suinkaan liity lapsiin vaan kumpuaa jostakin hyvin syvältä – kenties jopa hänen omien kasvuolosuhteiden haasteellisuudesta tai siitä, että huonon äidin oma äiti kiusaa edelleen jo aikuiseksi kasvanutta tytärtään.

Huono äiti saattaa toistaa joitakin hölmöjä kasvatusmetodeita ollen vilpittömästi siinä uskossa, että toimii oikein. Huonolla äidillä on kuitenkin omatunto, toisin kuin esim narsistisesti häiriintyneellä äidillä.

Huono äiti osaa katsoa peilikuvaansa ja arvioida kriittisesti omaa äitiyttään ja käytöstään. Hän osaa myöntää ja tunnistaa virheensä ja tarvittaessa tunnustaa ne. Huono äiti osaa tarpeen tullen pyytää anteeksi ja pyytää tätä sydämestään – ei sen takia jotta saisi itselle hyvän omantunnon.

Huono äiti tekee korjausliikkeitä, jos jokin hänen toiminnoissaan haavoittaa lasta tai tämän kasvua tai jos ei tätä heti osaa, niin viimeistään silloin kun on saanut voimansa takaisin ja käsitellyt syitä toimintansa takana, joskus ehkä riittävän välimatkan päästä.


Kuva Shutterstock, ylin kuva Leon Biss.

Hoitamaton, vakavasti narsistisesti häiriintynyt äiti koetaan usein tuhoavana. Tuhoava äiti painii toisessa luokassa. Hän ei halua, ei pysty katsomaan tekojensa seurauksia. Tuhoava äiti näkee lapsensa viallisena ja hänelle on tärkeää saada tämä viesti lapselle selväksi. Hänelle lapsi on vain omien tarpeiden jatke, vain häntä varten olemassa. Tuhoava äiti mitätöi joka käänteessä lapsensa, varsinkin tyttärensä. Tuhoavalle äidille tytär on kilpailija, myös suhteessa tämän isään.

Tämän kaltaisen toiminnan takana äidillä saattaa olla narsistinen persoonallisuushäiriö, jolloin erityisesti tyttären elämästä on leikki kaukana – usein koko tämän elämän ajan.

Käsite ”Huono äiti” alkaa tässä kohtaa kuulostamaan hyvältä äidiltä, eikö vain? Tai ainakin kyllin hyvältä äidiltä ja se varmasti riittää.”

Teksti Maru Hannele, esikoiskirjailija, jonka kirja Älä vihaani pelkää, älä häpeääni häpeä ilmestyi syksyllä 2017. Kirja kuvaa paljolti sitä, millaisiin tunneprosesseihin tytär putoaa, jos äidin käytös tätä kohtaan on ollut ”tuhoavaa”.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “Äiti, tuhoatko tyttäresi käytökselläsi?”

  • Simson sanoo:

    Kylläpäs kolahti. Varsinkin tuo kohta: ”Tuhoavalle äidille tytär on kilpailija, myös suhteessa tämän isään.” Tuon kanssa olen elänyt teini-ikäni ja edelleen keski-ikäistyvänä äitinä saan kuunnella oman äitini suusta tylyä tekstiä siitä kuinka hän on isälleni vain kakkonen. Ehkä tästäkin syystä olen aina ollut isän tyttö.
    Enää vuosiin minulla ei ole ollut äitiä siinä merkityksessä mitä itse äidistä ajattrlen. On vain minut synnyttänyt katkera ihminen joka ei minua hyväksy.