Aikuinen lapsi ei pidä yhteyttä

Huono Äiti sai avautumisen aiheena: kun aikuinen lapsi ei pidä yhteyttä. ”Vertaistukea vailla!! Olen joutunut tahtomattani tilanteeseen, joka sattuu niin, että sydän särkyy. Kerta toisensa jälkeen.

Kaiken pitäisi olla ok, mutta..Mitä tehdä kun nuori aikuinen lapsi etääntyy ja etääntyy, ei pidä yhteyttä, vastaa viesteihin jos vastaa, useimmiten ei. Lupaa tapaamisia, viikko, kuukausi ja vuosi toisensa jälkeen itken ikävää ja pettymystä lupauksista, jota ei lunasteta. Ja kyllä, olen yrittänyt kysyä mikä on, kaikki kuulemma ok.

Asumme samassa kaupungissa, joten välimatka ei ole se syy. Ymmärrän, että lapset itsenäistyy, napanuora venyy ja paukkuu, työ- ja yksityiselämän kiireet, mutta samalla en mitenkään ymmärrä kaikkea tätä. Entä jos minusta tulee mummo joku päivä, se suurin unelma, entä jos en pääse osaksi sitäkään elämää? Äitienpäivänä muistetaan ehkä viestillä, muulloin ei.

Olenko yksin tämän kanssa vai onko teitä muitakin ? Mitä tehdä, kärsiä särkyneen sydämen syndroomasta, koska muutakaan en voi? Kärsiä hiljaisesti,nukahtaa omaan itkuun ja herätä uuteen päivään itkien, ottaa hymy kasvoille ja yrittää vaan jaksaa?? Joskus tuntuu, etten vain jaksa. Kyse ei ole siitä, että yrittäisin tarketua lapseeni, on minullakin oma elämä, vaan siitä, että yksinkertaisesti kaipaan lastani, edes niitä pieniä hetkiä tai että kysyttäisiin mitä kuuluu? Kaksi pientä sanaa, iso merkitys.”

Avautujalle:

Kuvauksesi on hämmentävän yleinen ilmiö, mutta siitä puhutaan vähän – se on liki tabu.

1. Kyseessä on usein ohimenevä kehitysvaihe (Napanuoran repäisy)

Tutkimukset osoittavat, että nuoren aikuisuuden alussa (noin 18–30-vuotiaana) etääntyminen liittyy usein nuoren tarpeeseen rakentaa omaa identiteettiään ja itsenäisyyttään.

• Tieteellinen pohja: Psykologiassa puhutaan individuaatiosta. Nuori saattaa kokea, että pysyäkseen täysin itsenäisenä hänen on otettava radikaalia etäisyyttä vanhempiinsa – ikään kuin todistaakseen itselleen pärjäävänsä. Usein tämä tasoittuu ja yhteys palautuu, kun nuori aikuinen vakiinnuttaa oman elämänsä (esim. perustaa oman perheen tai löytää paikkansa työelämässä).

2. ”Eri aaltopituudella” – Yhteydenpidon laatu vs. määrä

Yhdysvalloissa tehtyjen laajojen perhetutkimusten mukaan vanhemmat ja aikuiset lapset tulkitsevat yhteydenpitoa aivan eri tavalla.

• Tieteellinen pohja: Kun äiti kokee, että lapsi ”ei pidä yhteyttä” (koska ei soita tai näe), nuori aikuinen saattaa itse ajatella, että ”kaikki on ok, vastasinhan mä siihen viestiin viime viikolla”. Nuorille digitaalinen, harvakseltaan tapahtuva kuulumisten vaihto voi tuntua riittävältä, kun taas vanhempi kaipaa syvempää ja fyysisempää läsnäoloa.

3. Suru on fyysisesti raskas

Se, että äiti kuvailee ”särkyneen sydämen syndroomaa” ja nukahtamista itkuun, on psykologisesti täysin tunnistettu tila.

• Tieteellinen pohja: Tätä kutsutaan epämääräiseksi tai vaietuksi suruksi (engl. disfranchised grief tai ambiguous loss). Se on surun muoto, jossa ihminen on fyysisesti elossa ja ehkä lähelläkin, mutta suhde on menetetty tai muuttunut. Koska kyseessä ei ole kuolema, yhteiskunta ei tarjoa tähän suruun valmiita rituaaleja tai tukea, jolloin vanhempi jää surunsa kanssa täysin yksin ja kokee siitä jopa syyllisyyttä.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 22 kommenttia, jätä oma kommenttisi.